Elämää Ranskan vallan alla
Le Duan syntyi 7. huhtikuuta 1908 Quang Tri -provinssissa, jota aikoinaan kutsuttiin Annamiksi eli Keski-Vietnamiksi (Vietnamin kaksi muuta osaa olivat Pohjois- eli Tonkinin alue ja Etelä- eli Cochin-Kiina). Koska maantieteellinen regionalismi on tärkeä poliittinen perintö Vietnamissa, sillä, että hän oli keskustalainen, oli syvällinen merkitys hänen poliittiselle uralleen.
Le Duan kertoi syntyneensä köyhään talonpoikaisperheeseen, ja kirjoituksissaan ja haastatteluissa hän korosti, että hänen lapsuutensa oli köyhyyden ja epätoivon sävyttämä ja että se oli tärkein syy siihen, miksi hän jo varhain sitoutui kommunismiin. On kuitenkin todennäköisempää, että Le Duanin perhe kuului siihen, mitä voitaisiin karkeasti ottaen kutsua vietnamilaiseksi kyläherrakunnaksi, joka vastaa keskiluokkaa perinteisessä/kolonialistisessa yhteiskunnassa. Tästä on osoituksena hänen koulutuksensa. Hän sai ranskalaisen siirtomaakoulutuksen, luultavasti koko lycee- eli lukiojärjestelmän ajan. Tällainen koulutus oli avoinna vain yläluokan nuorille tai niille, joilla oli erityisiä ranskalaisia yhteyksiä, ja silloinkin ehkä vain yksi sadasta vietnamilaisesta nuoresta pääsi sinne, käytännössä kukaan heistä ei ollut köyhä kylän nuori.
Koulutuksensa päätyttyä Le Duan siirtyi Vietnamin rautatieyhtiön palvelukseen virkailijaksi. Pian hän kohtasi rautatietyöntekijöiden keskuudessa toimivia kommunistisia ja kansallismielisiä järjestäytyjiä, joiden kautta hän ensin politisoitui ja sitten radikalisoitui. Hänen toimintansa herätti Ranskan viranomaisten huomion, ja Le Duan, jota uhkasi pidätys, pakeni maasta Kiinaan, Moskovaan tai Pariisiin ristiriitaisten kertomusten mukaan. Tämä tapahtui 1920-luvun puolivälissä, jolloin hän oli 18-vuotias. Todennäköisesti hän vietti ainakin jonkin aikaa Kiinassa kuuluisassa Whampoa-sotilasakatemiassa, jota Kiinan kansallismieliset johtivat ja jossa koulutettiin vietnamilaisia vallankumouksellisia vallankumouksellisen sodankäynnin strategiaan ja taktiikkaan.
Le Duan liittyi Indokiinan kommunistiseen puolueeseen, kun se perustettiin vuonna 1930. Vuotta myöhemmin, takaisin Vietnamissa, hänet pidätettiin, asetettiin syytteeseen ja tuomittiin ”kansallisen turvallisuuden vastaisesta salaliitosta” ja 20 vuodeksi Poulo Condoren (Con Son) vankilasaarelle. Vuonna 1936 niin sanottu kansanrintamahallitus nousi valtaan Pariisissa ja määräsi poliittisen armahduksen tuhansille Ranskan siirtomaiden vangeille, ja Le Duan vapautettiin. Hän palasi puolueen järjestötyöhön, lähinnä etelässä. Vuonna 1940, toisen maailmansodan puhjettua, Ranskan siirtomaavallat keräsivät ja vangitsivat kaikki tunnetut vasemmistolaiset, ja Le Duan palautettiin Poulo Condoren vankilaan. Siellä hän oli toisen maailmansodan loppuun asti, jolloin Ranskan Indokiinan miehittäneet japanilaiset vapauttivat hänet. Kuten niin monet vallankumoukselliset tämän vuosisadan alkupuolella, Le Duan oppi vallankumoukselliseksi vankilassa. Hän kohtasi hyvin koulutettuja marxilaisia ja kokeneita vallankumouksellisia ja vietti pitkiä tunteja heidän kanssaan keskustellen teoriasta ja strategiasta.
Viet Minh-sodan (1945-1954) aikana, jossa ranskalaiset syrjäytettiin, Le Duan teki puolueen järjestö- ja propagandatyötä etelässä, joka oli suhteellisen merkityksetön sotilasrintama. Näin ollen Le Duan ei pystynyt vaikuttamaan paljon voiton saavuttamiseen, mutta näinä vuosina hän pystyi kuitenkin rakentamaan etelän asukkaiden keskuudessa poliittisen äänestäjäkunnan, joka hyödytti häntä myöhemmin.
Vietminhin sodan jälkeisinä vuosina Le Duan tuli tunnetuksi ottamalla tehtäväkseen maataloustuotannon lisäämisen Pohjois-Vietnamissa työskentelemällä puolueen kaaderijärjestelmän kautta. Hän otti vastuulleen mobilisointityön maaseudulla Truong Chinhin johdolla toteutetun maatalouden kollektivisoinnin katastrofaalisen alkuyrittämisen jälkeen, ja hän vei kollektivisoinnin onnistuneesti päätökseen vuoteen 1960 mennessä. Le Duanista tuli puolueen pääsihteeri ja Hosta puolueen puheenjohtaja kolmannessa puoluekokouksessa vuonna 1960.