Mitä eroja laryngofaryngeaalisen refluksin (LPR) diagnosoinnissa ja hoidossa on laryngologien ja ei-laryngologien välillä?

Tausta: LPR tunnustetaan refluksin ekstraesofageaaliseksi ilmentymäksi. Teknologian kehittyessä ja tietämyksen lisääntyessä protonipumpun estäjähoidon haitallisista vaikutuksista on tarpeen luonnehtia nykyisiä malleja LPR:n diagnosoinnissa ja hoidossa ja tutkia eroja LPR:n diagnosointiin, testaukseen ja hoitoon liittyvissä lähestymistavoissa subspecialistien – kurkunpäänhoitoalan apurahakoulutuksen suorittaneiden lääkäreiden (LF) – ja muiden otolaryngologien, jotka eivät ole sitä suorittaneet (NL), välillä.

Tutkimuksen rakenne: Online-kysely American Academy of Otolaryngology-Head and Neck Surgery ja American Broncho-Esophagological Association -järjestöjen jäsenille; alaryhmäanalyysi suoritettiin LF- ja NL-vastaajien välisten erojen tunnistamiseksi.

Setting:

Synopsis: Kyselyllä pyrittiin keräämään tietoa LPR:n arvioinnista, diagnoosista ja hoidosta. 159 vastaajasta noin 30 % toimi akateemisissa tehtävissä ja noin 25 % oli saanut apurahakoulutuksen, mutta oli harjoittanut ammattiaan lyhyemmän aikaa. Kaikkien vastaajien yleisimmin havaitsemat LPR:n oireet olivat kurkun narskuttelu (87 %), kitalaki (82 %), jatkuva yskä (76 %) ja närästys/dyspepsia (73 %). Laryngoskooppilöydöksistä yleisimpiä olivat arytenoidiödeema (80 %), posterior commissure hypertrofia (77 %), arytenoidi eryteema (76 %) ja pachydermia laryngeissa (68 %). Laryngofaryngeaalisten tutkimusten videodokumentointi oli 97 %:lla niistä, joilla oli laryngologian apuraha, verrattuna 38 %:iin vastaajista, joilla ei ollut apurahaa (P < .0001). Yleisimmin käytetyt liitännäistutkimukset olivat bariumesofagrammi ja kahden anturin pH-testaus impedanssilla, ja LF-vastaajat käyttivät jälkimmäistä useammin (P = .004). Tämä testi valittiin herkimmäksi ja spesifisimmäksi LPR-diagnoosissa.

Syitä, joiden vuoksi teknologiaa ei otettu mukaan LPR-diagnoosin validointiin, olivat riittämätön aika validoinnin suorittamiseen, uskomus siitä, että se ei edistä merkittävästi diagnoosia, ja kustannusongelmat. Suurin osa vastaajista hoiti LPR:ää empiirisesti kerran tai kahdesti päivässä annettavilla protonipumpun estäjillä, mutta LF-vastaajat käyttivät aluksi merkitsevästi todennäköisemmin pidempää empiiristä hoitoa ja kahdesti päivässä annettavaa protonipumpun estäjähoitoa (P = 0,004).

Lopputulos: Kaikkien korva- ja kurkkutautilääkäreiden keskuudessa vallitsee laaja yksimielisyys LPR:ään liittyvistä oireista ja fyysisistä oireista; laryngologien ja muiden kuin laryngologien välillä on kuitenkin merkittäviä eroja täydentävien testien ja hoitostrategioiden käytössä.

Sitaatti: Gooi Z, Ishman SL, Bock JM, Blumin JH, Akst LM. Laryngofaryngeaalinen refluksi: arviointi-, diagnoosi- ja hoitoparadigmat. Ann Otol Rhinol Laryngol. 2014;123:677-685.

Reviewed by Natasha Mirza, MD