Laryngokeleellä tarkoitetaan kurkunpään kammion sacculuksen laajentumaa, ja se on suurimmassa osassa tapauksia yksipuolinen 8.

Kuvantamisessa nämä vauriot ovat yleensä tyypillisiä hyvin määriteltyinä, ohutseinäisinä, nesteen tai ilman täyttäminä kystisina leesioina paraglottisessa tilassa. Yhteyttä kurkunpään kammioon ei aina tunnisteta, ja ylimääräinen kurkunpään jatke kilpirauhasen kalvon läpi voi olla tai olla olematta.

Epidemiologia

Lähes kaikki kurkunpään kammiot ovat yksipuolisia, ja lääketieteellisessä kirjallisuudessa on raportoitu vain kahdeksan kahdenvälistä tapausta. Esiintyvyys näyttää jakautuvan tasaisesti miesten ja naisten kesken, ja ne ovat yleisimpiä keski- ja myöhemmällä iällä 8,9.

Kliininen esitys

Kun ne ovat pieniä, ne ovat yleensä oireettomia ja ne havaitaan satunnaisesti kaulan kuvantamisen yhteydessä muista syistä. Oireet vaihtelevat leesion koon ja laajuuden mukaan, ja niihin voi kuulua: kurkkukipu, nielemisvaikeus, stridor, kaulakyhmy ja/tai hengitysteiden tukkeutuminen.

Patologia

Laryngokelat ovat yleensä pikemminkin hankittuja kuin synnynnäisiä. Niitä vuoraa pseudostratifioitunut, pylväsmäinen, säikeinen epiteeli. Satunnaisesti voi esiintyä kerrostuneen levyepiteelin alueita +/- submukoottisia seerumi- ja limarauhasia.

Luokittelu

Kolme laryngokeleen alatyyppiä on kuvattu 2:

• sisäinen (tai yksinkertainen): laajentunut ventrikulaarinen saccula rajoittuu paralaryngeaaliseen tilaan; sitä ympäröi thyrohyoideaalinen kalvo (~40%)
• ulkoinen: saccula hernioituu thyrohyoideaalisen kalvon läpi, ja pinnallinen osa on laajentunut (~25%)
• sekalainen: jossa laajentuneet sisäinen ja ulkoinen osa (~45 %)

Riskitekijät

Korostunut intralaryngeaalinen paine sekundaarisesti:

• liiallinen yskä
• puupuhaltimien/messinkisoittimien soittaminen
• lasin puhaltaminen
• estävä leesio, esim.esim. kasvain
• synnytys: harvoin raportoitu 7

Laryngokeleen toteamisen yhteydessä tulisi etsiä taustalla olevaa kurkunpään karsinoomaa, joka tukkii kurkunpään kammion aukon 2. Sekundaarisesta laryngokeleestä puhutaan silloin, kun kasvain on laryngokeleen aiheuttaja.

Röntgenpiirteet

Röntgenkuvaus

Laryngokeleet erottuvat paremmin röntgenkuvissa, kun niissä on ilmaa. Näissä tapauksissa yläkaulan paralaryngeaalisissa pehmytkudoksissa voidaan havaita ilmatasku.

CT

Tyypillisesti se nähdään hyvin määriteltynä, ilman tai nesteen täyttämänä leesiona, joka liittyy paraglottiseen tilaan, jolla on jatkuvuus kurkunpään kammion kanssa. Laajuus riippuu luonnollisesti alatyypistä.

Vaimennusominaisuudet voivat vaihdella riippuen laryngokeleen sisällöstä, onko se ilmaa, nestettä ja/tai limaa.

MRI

Samat morfologiset ominaisuudet, jotka havaitaan CT:ssä, yleensä:

• T1: matala signaali
• T2: korkea signaali
• T1C+ (Gd): puuttuva tai minimaalinen lineaarinen perifeerinen tehostuminen; kun paksu tehostuva seinämä, harkitse pyolaryngocele

Hoito ja ennuste

Kirurginen poisto voi tulla tarpeelliseksi, jos laryngocele oireilee 5.

Komplikaatiot

• infektio: Infektoitunutta laryngokelettä kutsutaan pyolaryngokeleksi
  • esiintyy noin 8-10 %:ssa laryngokeleistä 6
  • infektio laryngokeleen sisällä voi levitä viereisiin pään ja kaulan tiloihin ja johtaa supraglottiittiin
• lisääntynyt riski sairastua kurkunpään karsinoomaan

Differentiaalidiagnostiikka

Kuvantamisen erotusdiagnostiikkaan liittyviä näkökohtia ovat:

• kurkunpään kysta
• tyroglossaalikanavan kysta

.