Kuvan on toimittanut Animal Photography

Lambkin on syntynyt lyhytjalkaisen Munchkinin ja Selkirk Rexin sekoittumisen tuloksena.

Terveys ja hyvinvointi kissoilla, joilla on rex- tai lankaturkki

Kissoilla, joilla on rex- tai lankaturkki, on karvoja, jotka ovat poimuttuneita, koukussa olevia tai taivutettuja. Tämä käpristyminen vaikuttaa yleensä myös viiksiin. Usein karva on haurasta ja katkeaa helposti, vaikka sitä harjattaisiin hellävaraisesti. On olemassa useita eri rotuja, joilla on tällainen karva (luultavasti erilaisten geneettisten mutaatioiden aiheuttama), joka voi joissakin tapauksissa olla hyvin harva. Eräällä verkkosivustolla lankakarvaista rotua kutsuttiin ”helposti rasvoittuvaksi”, ja tämä on ehkä vahingossa hyvä kuvaus yhdestä ongelmasta, jota omistajat ja kissat joutuvat käsittelemään. Kissoilla, joilla on normaali turkki, terveen ihon ja karvoituksen ylläpitämiseen tarvittava öljy leviää karvojen varteen – jos karvoitus puuttuu, öljy kerääntyy iholle ja voi saada sen tuntumaan rasvaiselta, merkitä huonekaluja tai kerääntyä kynnenalusiin. Iho voi olla herkkä ja kutiava, ja se voi olla altis hiivatulehduksille. Kissat saattavat tarvita säännöllistä kylvetystä, ja turkki ja iho tarvitsevat erityistä hoitoa. Myös korvat voivat olla alttiita vahakertymille ja vaativat säännöllistä puhdistusta. Kissat, joilla on vaaleampi turkinväri, saattavat tarvita aurinkosuojan korviin kesäkuukausina.

Lyhytjalkaisten kissojen terveys ja hyvinvointi

Kissat (Felis catus) eivät ole laji, jolla on luonnostaan lyhyet jalat. Lyhyitä jalkoja aiheuttavat mutaatiot voivat olla haitallisia rajoittaessaan kissan liikuntakyvyn osa-alueita, ja joissakin tapauksissa jalkojen epämuodostumat voivat olla kivuliaita ja invalidisoivia epänormaalien nivelten kehittymisen vuoksi.

Kantamme kissojen jalostukseen on, että ensin ei saa tehdä mitään pahaa. Jos lyhytjalkaisen ulkonäön saamiseksi kissa kärsii, näitä kissoja ei pidä kasvattaa.

Tärkeää

Olemme rajoittaneet perinnöllisiä sairauksia koskevat tiedot niihin sairauksiin, joiden tiedetään ja on todistettu esiintyvän rodun sisällä. Monien kasvattajien ja monien sairauksien osalta ei ehkä ole tällä hetkellä riittävästi tietoa, jotta voitaisiin tietää, onko jokin tietty rotu välttämättä vapaa jostakin tietystä sairaudesta.

Yleisesti rotueläinrodut käyttävät jalostukseen paljon pienempää geenipoolia kuin kotikissat, ja siksi niiden riski perinnöllisten sairauksien kehittymiselle on suurempi. Lisäksi monet ”uudemmat” kantarodut ovat peräisin yhden tai useamman ”vanhemman” rodun välisestä astutuksesta, ja näissä tilanteissa vanhemmissa roduissa havaittujen perinnöllisten ongelmien periytyminen on todennäköistä uudemmissa roduissa.