Löfgrenin oireyhtymä on akuutti, mutta yleensä lievempi sarkoidoosin muoto, jonka ruotsalainen tutkija Sven Löfgren kuvasi ensimmäisen kerran vuonna 1953.
Sarkoidoosin tavoin sille on ominaista granulooma-nimellä kutsuttujen tulehdussolujen laikut eri elimissä ja kudoksissa. Löfgrenin oireyhtymää sairastaville ei kuitenkaan yleensä kehity pitkäaikaista tai kroonista sarkoidoosia, ja heillä on vain vähän tai ei lainkaan elinvaurioita.
Löfgrenin oireyhtymä paranee yleensä kuuden kuukauden tai kahden vuoden kuluessa diagnoosista, joskus ilman hoitoa.
Löfgrenin oireyhtymän ja sarkoidoosin tarkkaa syytä ei tunneta. Sen uskotaan liittyvän geneettisten ja ympäristötekijöiden, kuten allergeenien, virusten tai bakteerien, yhdistelmään.
Löfgrenin oireyhtymän oireet
Löfgrenin oireyhtymän oireet muistuttavat sarkoidoosin oireita. Niitä ovat mm:
- Kuume
- Väsymys, alhainen energisyys, ja voimattomuus (myös huonovointisuus)
- Niveltulehdus tai muut nivelkivut
- Pömpistyneet ja tulehtuneet sylkirauhaset
- Silmätulehdus
- Pömpistyneet tai suurentuneet imusolmukkeet rintakehässä (hiluslymfadenopatia)
- Punainen, kivuliaita kuoppia iholla, yleensä jalkojen etuosassa (erythema nodosum).
Syistä, joita ei täysin ymmärretä, iho-oireet viittaavat usein sairauteen, joka menee itsestään ohi.
Löfgrenin oireyhtymän diagnosointi
Kuumeen, väsymyksen, niveltulehduksen ja iho-oireiden yhdistelmä yhdessä turvonneiden imusolmukkeiden kanssa voidaan yleensä yhdistää Löfgrenin oireyhtymään.
Löfgrenin oireyhtymää voidaan tarkemmin varmentaa lääketieteellisillä kokeilla. Esimerkiksi rintakehän magneettikuvaus (MRI) voi auttaa havaitsemaan mahdolliset granuloomat elimissä, kuten keuhkoissa, ja suurentuneet imusolmukkeet rintakehässä – molemmat keskeisiä Löfgrenin oireyhtymän ja muiden sarkoidoosin muotojen indikaattoreita.
Korkea angiotensiinikonvertaasientsyymin (ACE), entsyymin, joka saa verisuonet supistumaan, jolloin verenpaine nousee ja tulehdus lisääntyy, pitoisuus veressä voi myös viitata tämän taudin esiintymiseen.
Veressä voi myös esiintyä korkeita pitoisuuksia kalsiumia, joka on luun lujuuden ja hermojen toiminnan kannalta tärkeä mineraali. Kalsiumpitoisuuksiin voi kuitenkin vaikuttaa myös ruokavalio.
Löfgrenin oireyhtymän hoito
Löfgrenin oireyhtymä häviää yleensä itsestään muutamassa kuukaudessa tai vuodessa hoidolla tai ilman hoitoa. Kipua ja tulehdusta voidaan vähentää steroideihin kuulumattomilla tulehduskipulääkkeillä (NSAID-lääkkeet), kuten aspiriinilla ja parasetamolilla, kortikosteroideilla tai muilla steroidilääkkeillä ja kolkisiinilla.
Löfgrenin oireyhtymän ennuste
Ennuste on tyypillisesti melko hyvä, ja on hyvin pieni riski, että Löfgrenin oireyhtymä muuttuu krooniseksi sarkoidoosiksi.
***
Sarkoidoosiuutiset on puhtaasti tautia käsittelevä uutis- ja informaatiosivusto. Se ei anna lääketieteellistä neuvontaa, diagnoosia tai hoitoa. Tämän sisällön ei ole tarkoitus korvata ammattimaista lääketieteellistä neuvontaa, diagnoosia tai hoitoa. Kysy aina neuvoa lääkäriltäsi tai muulta pätevältä terveydenhuollon tarjoajalta, jos sinulla on lääketieteellistä tilaa koskevia kysymyksiä. Älä koskaan jätä huomiotta ammattitaitoista lääketieteellistä neuvontaa tai viivyttele sen hakemisessa sen vuoksi, että olet lukenut jotain tältä verkkosivustolta.