Léo Major, (s. 23. tammikuuta 1921, New Bedford, Massachusetts, Yhdysvallat – kuollut 12. lokakuuta 2008, Montréal, Quebec, Kanada), toisen maailmansodan ja Korean sodan kanadalainen sankari, joka tunnetaan ainoana kanadalaissotilaana, joka on voittanut kahdessa erillisessä sodassa Distinguished Conduct Medalin.
Major syntyi ranskalais-kanadalaisille vanhemmille (isän työskennellessä amerikkalaiselle rautatieyhtiölle) Yhdysvalloissa, mutta muutti perheensä kanssa takaisin Montréaliin ollessaan hyvin nuori. Majuri värväytyi Kanadan armeijaan 19-vuotiaana ja lähetettiin ulkomaille vuonna 1941. Hän oli niiden kanadalaisten joukkojen joukossa, jotka rantautuivat rannoille Normandian maihinnousussa 6. kesäkuuta 1944, ja samana päivänä hän oli mukana kaappaamassa saksalaista Hanomag-puoliperävaunua. Pari päivää myöhemmin hän haavoittui fosforikranaatista taistellessaan saksalaisten SS-sotilaiden ryhmää vastaan, ja hän menetti osittaisen näön vasemmasta silmästään; hän kieltäytyi evakuoinnista takaisin Englantiin, koska hän tarvitsi vain oikeaa silmäänsä kiväärin tähtäykseen.
Myöhemmin samana vuonna, Scheldin taistelussa, majuri lähetettiin noutamaan tuoreista alokkaista koostuvaa partiota, joka ei ollut palannut tukikohtaan. Lähtiessään majuri otti yksinään kiinni 93 saksalaissotilasta. Hänen oli tarkoitus saada tästä teosta Distinguished Conduct Medal (ansiomitali), joka on Victorian ristin jälkeen toiseksi tärkein palkinto urhoollisesta toiminnasta, mutta hän väitetysti kieltäytyi myöntämästä sitä sillä perusteella, että hänen mielestään kenttämarsalkka Bernard Montgomery oli liian epäpätevä edes jakamaan mitaleja. Pian tämän jälkeen hän jäi räjähtävän miinan alle ja mursi selkänsä, mutta hän kieltäytyi jälleen evakuoinnista ja toipui lopulta. Majuri otti kuitenkin vastaan Distinguished Conduct Medal -mitalin sen jälkeen, kun hän oli yksin vapauttanut hollantilaisen Zwollen kaupungin huijaamalla paikallisen saksalaisvaruskunnan uskomaan, että kaupunkiin hyökkää paljon suurempi kanadalainen joukko, ja sytytti SS:n päämajan tuleen.
Toisen maailmansodan jälkeen hän asettui siviilielämään putkiasentajana, mutta ilmoittautui vapaaehtoiseksi Korean sotaan vuonna 1950. Marraskuussa 1951 hänen tehtävänään oli vallata takaisin kukkula 355, jonka Kiinan armeija oli vallannut amerikkalaisilta joukoilta. Majuri ja hänen miehensä tunkeutuivat noin 20 muun tarkka-ampujan ja tiedustelijan ryhmän kanssa kiinalaisten leiriin ja aloittivat tulituksen hajottaen kiinalaisten armeijan. Kolmen päivän ajan he pitivät kukkulaa hallussaan vastahyökkäyksiä vastaan ja kutsuivat toisinaan tukevaa tykistötulta niin lähelle asemiaan, että heidän komentava upseerinsa saattoi kuulla pommien räjähdykset radiopuhelimen kautta. Majuri sai tästä toiminnasta riman Distinguished Conduct Medal -mitaliinsa.
Sotilasuransa jälkeen majuri palasi useita kertoja Zwollen kaupunkiin ja solmi läheiset suhteet kaupunkilaisiin, ja hänen mukaansa nimettiin tie. Hänet on haudattu Last Post Fund National Field of Honour -kentälle Pointe-Clairessa, Quebecissä.