Kun koira nukkuu, se nukkuu sikeässä unessa ja jättää iloisesti huomiotta kaikki ihmisen tai eläimen aiheuttamat häiriöt – kunnes sen isäntä avaa ruokapurkin, jolloin mikä tahansa koiran arvoinen koira on heti paikalla, koska se pystyy käyttämään kuuloaan valikoivasti ja suodattamaan epäolennaisen taustahälyn pois. Tämä on mahdollista, koska koiran aistinsolut eivät ole suoraan yhteydessä korvaan vaan erityisten hermoratojen kautta kuulosta vastaavaan kallohermoon – ja koirat voivat yksinkertaisesti kytkeä nämä hermot päälle ja pois päältä kuin valokatkaisijan.

Tämä ei tarkoita, että koirilla olisi erityisen hyvä kuulo, ainakaan äänenvoimakkuuden osalta, mutta niillä on yksi etu isäntiinsä nähden: ne kuulevat hyvin matalat ja hyvin korkeat äänet. ”Kun ihminen pystyy tietoisesti havaitsemaan ääniä vain noin 60-2 000 hertsin välillä, koira pystyy kuulemaan jopa 65 000 hertsiä”, sanoo Stefan Launer, Sonovan audiologisen tutkimuksen asiantuntija ja Senior Vice President Science & Technology. Siksi koiralle ei kannata huutaa, kun se on tottelematon; sen sijaan pehmeämpi käsky korkeammalla äänensävyllä saavuttaa todennäköisemmin halutun tuloksen.

Lisäksi koirilla on 17 korvalihasta, joiden avulla ne voivat paikantaa ääntä, ja ne pystyvät liikuttamaan korviaan toisistaan riippumatta laajalla säteellä. Näin ne voivat suunnata korvan korvalehteä tiettyyn suuntaan poimiakseen äänilähteen ääniaallot mahdollisimman tehokkaasti. Tästä paikannuskyvystä on yhtä paljon hyötyä koiralle ja omistajalle – eläimet kuulevat komennot täydellisesti silloinkin, kun niiden isäntä sattuu olemaan poissa näkyvistä.

Mutta mitä tapahtuu, kun koira menettää kuulonsa? Runsaalla kärsivällisyydellä ja koulutuksella voit kouluttaa sen selviytymään jokapäiväisestä elämästä – tai voit sovittaa sille kuulokojeen. Koirilla on tosiaan ollut kuulokojeet jo muutaman vuoden ajan: ensimmäisen kerran koiralle asennettiin kuulokoje, joka oli alun perin suunniteltu ihmiselle, vuonna 1987 Auburnin yliopistossa Alabamassa – ja Michiganin Port Huronissa sijaitseva Unitron oli mukana suunnittelussa. ”Se toimi, koska koirien ja ihmisten korvat ovat anatomisesti samanlaiset, Launer selittää. Kuulokoje oli päällystetty vaahtokumilla, joka pystyi laajentumaan korvakäytävään sopivaksi. Kuten Launer huomauttaa, koiran kouluttaminen on usein kallista puuhaa, joten tämänkaltaiset ratkaisut voivat olla sekä tarpeellisia että tarkoituksenmukaisia.

Peter Scheifelellä on kokemusta tällaisten laitteiden sovittamisesta koirille; Cincinnatin yliopiston FETCH LAB™ -laboratorion (Facility for Education and Testing of Canine Hearing & Laboratory for Animal Bioacoustics) professorina hän on erikoistunut kuulonäkökulman heikkenemisestä kärsivien koiraeläinten tutkimiseen ja auttamiseen. ”Sen jälkeen, kun aivorungon auditiivinen herätevaste (Brainstem Auditory Evoked Response Test, BAER) kehitettiin eläimille, olemme nähneet paljon koiria, joilla on valituksia, kuten ikään liittyvä kuulon heikkeneminen ja patologinen herkkyys melulle.” Koska koirilla on sekä pystysuora että vaakasuora korvakäytävä, yksilölliset sovitukset ovat välttämättömiä. Yksi viimeisimmistä koirista, joille Scheifele on asentanut kuulokojeen – Phonakin valmistaman langattoman laitteen – oli texasilaisesta Austinista kotoisin oleva bordercollie.

Kuitenkin vain pieni vähemmistö koirista on sopivia ehdokkaita kuulokojeille, kuten tutkija selittää: ”Ihmiset tietävät, miksi heillä on vieras esine korvassaan. Koira ei tiedä, eikä useinkaan siedä kuulolaitetta.” Lisäksi kuulokojeet ovat järkeviä vain, jos koiralla on jonkin verran jäännöskuuloa ainakin toisessa korvassa, sillä kuulokojeet eivät tee muuta kuin vahvistavat ääntä. ”Ihmisillä on sama ongelma, minkä vuoksi heille asennetaan usein sisäkorvaistutteita.” Scheifele jatkaa selittämällä, että koirat, joilla on jäännöskuulo, eivät välttämättä edes tiedä, että heillä on puutteita: ”Kuulon heikkeneminen on hidas prosessi, eikä se aiheuta kipua.”

Sonovan audiologinen asiantuntija Stefan Launer tiivistää: ”Ihmisille valmistettujen kuulokojeiden sovittaminen koirille sopiviksi on jännittävä tutkimuksen sivuprojekti. Olen aina iloinen kuullessani positiivisista tuloksista.”

Jos koiranomistajilla on kärsivällisyyttä, aikaa ja energiaa totuttaa eläimensä laitteisiin, on hyvin mahdollista, että piski pystyy jälleen kerran erottamaan ruokapurkin avaamisen pehmeän äänen – ja mikä tärkeintä, kuulemaan isäntänsä äänen.