(CNN) Kaksikymmentäseitsemänvuotias Midsi Sanchez on viettänyt viimeisen vuosikymmenen kadonneiden ja hyväksikäytettyjen lasten puolestapuhujana.
”Joka kerta tuntuu siltä, että traumatisoin itseni uudelleen, mutta olen valmis tekemään sen auttaakseni noita perheitä”, Sanchez sanoo.”
Kahdeksanvuotiaana tuomittu pedofiili ja murhaaja kidnappasi hänet ja kävi hänen kimppuunsa lähes kolmen päivän ajan.
Hän pääsi pakenemaan, kun hänen sieppaajansa pudotti avaimensa.
”Hyppäsin puoliperävaunun eteen ja sanoin: ’Nimeni on Midsi Sanchez, minut on siepattu.'”
Traumasta masennukseen
Vavahduttava kidnappaus nousi otsikoihin, mutta hänen toipumisensa traumasta oli henkilökohtainen painajainen.
Sanchez oli palannut Vallejon kouluunsa Kaliforniassa kaksi viikkoa pakomatkansa jälkeen, ja uteliaat luokkatoverit kyselivät häneltä kysymyksiä. Posttraumaattisen stressihäiriön aktiivisesta hoidosta huolimatta hän kamppaili prosessoidakseen tapahtunutta ja palatakseen normaaliin elämään.
”En pystynyt samaistumaan kehenkään”, hän lisäsi.
Sanchez masentui syvästi. Kun hän tuli teini-ikään, hän oli lopettanut terapian ja kääntyi huumeiden ja alkoholin puoleen selviytyäkseen. Hän oli riippuvainen ja hallitsematon.
”Siirryin masennuksesta vihaan, ja sitten viha muuttui tappeluksi ja tappelu muuttui jengeiksi”, Sanchez muisteli. ”Olin aivan sekaisin teininä.”
Jutut pahenivat entisestään. Vuonna 2009 Sanchez joutui kolariin, kun hän oli rattijuopon kyydissä.
”Päädyin lentämään tuulilasin läpi 80 kilometrin tuntinopeudella ja mursin melkein kaikki luut vyötäröltä kaulaan.”
Sairaalaan kiidätettynä 16-vuotias sai tietää olevansa raskaana.
”Sain elämäni mullistavan kokemuksen ja tiesin, että halusin olla erilainen.”
Sanchez jatkoi terapiaa. Hänellä oli uusi päättäväisyys ja hän oli löytämässä uutta tehtävää.
Pysyminen hengissä, tarkoituksen löytäminen
Kun Sanchez sai kuulla erään toisen tytön sieppauksesta läheisestä Kalifornian Tracyn kaupungista, se osui lähelle kotia.
”Hän oli kahdeksanvuotias, latino ja viiden hengen perheestä, aivan kuten minunkin”, Sanchez selitti.
”Vein tuon pikkutytön esitteen kotiin ja painatin 3 000 kappaletta.”
Hän otti yhteyttä myös tytön perheeseen. Hänen läsnäolonsa antoi lohtua.
”Silloin minulla syttyi lamppu ja tajusin, miksi olen yhä täällä”, Sanchez totesi. ”Minun on käytettävä tarinaani.”
Hän alkoi toimia vapaaehtoisena KlaasKids-säätiössä ja puhua monista korkean profiilin kadonneiden lasten tapauksista. KlaasKids-säätiön perusti Marc Klaas sen jälkeen, kun hänen tyttärensä, 12-vuotias Polly Klaas kidnapattiin ja murhattiin vuonna 1993.
Tämä työ sai Sanchezin aloittamaan oman lastenturvallisuusvalistusohjelmansa. Siihen kuuluu puhekiertueita nukkejen kanssa, jotka opettavat lapsia tunnistamaan vaaratilanteet ja toimimaan niissä.
”Tämän vuoksi olen yhä elossa”, hän sanoi. ”Saan kääntää traumaattisen tilanteeni joksikin voimakkaaksi.”