”Ihmeperhe” on ollut rakastettu elokuva lukuisten sukupolvien keskuudessa siitä lähtien, kun se julkaistiin vuonna 2004. Fanit ja kriitikot ovat ylistäneet sitä sen keskeisistä perhe- ja luottamusteemoista. Näistä teemoista on kirjoitettu useita artikkeleita. Tämä on erilainen. Vaikka se on hienovarainen, aika on teema, joka luikertelee läpi elokuvan, ja uskon, että se on itse asiassa elokuvan pääteema.

Ensimmäinen maininta ajasta tulee hyvin varhain elokuvassa. Näemme Robert Parrin (Mr. Incredible) kruisailevan autollaan pitkin Municibergin katua. Hän on pukeutunut hienoon smokkiin ja rusettiin. Sanomattakin on selvää, että hän näyttää todella tyylikkäältä.

Yhtäkkiä hänen kojelaudastaan kuuluu hälytysääni. Se ilmoittaa hänelle poliisin takaa-ajosta San Pablo Avenuella. Pohdiskellessaan tulevaa kihlaustaan, jota varten hän on pukeutunut, hän vilkaisee kelloaan ja toteaa: ”Hei, minulla on aikaa.” Hän vaihtaa nopeasti autopilotille, jotta hän voi vaihtaa superpukunsa päälle. Sitten hänen autonsa muuttuu Incredibileksi ja hän lähtee takaa-ajoon.

Tehtävänsä suoritettuaan ja koettuaan yhteenoton ylimielisen fanin kanssa, joka on nimittänyt itseään ”Incrediboyksi”, hän kuulee luotettavalta moottori-steediltään raportin kiertuebussin ryöstöstä. Hän vilkaisee vielä kerran kelloaan ja ilmoittaa: ”Minulla on vielä aikaa.” Ja lähtee pysäyttämään ryöstäjää.

Frozone, herra Ihmeen paras ystävä ja supersankarikaveri, kysyy herra Ihmeeltä nähdessään tämän suorittavan näitä tehtäviä: ”Eikö sinun pitäisi olla valmistautumassa?”

”Minulla on vielä aikaa.” Mr Incredible vastaa.”

Pelastettuaan itsemurhan tehneen miehen, kohdattuaan Bomb Voyagen ja Incrediboyn ja estettyään monorailin lentämästä raiteiltaan, Mr Incredible tajuaa, että aika on kulunut ja ironisesti hän on myöhässä. Myöhässä mistä? Kävi ilmi, että hänen yllään ollut superkevyt smokki ja rusetti oli hänen häitään varten. Vaikka hänen morsiamensa Elastigirl (eli Helen) antaa hänelle anteeksi, hän sanoo, että hänen on oltava ”…enemmän kuin herra Ihmeellinen.”

”Hei, älä viitsi! Me olemme supersankareita. Mitä voi tapahtua?” mies vastaa. Mutta herra Ihmeen teot tuosta päivästä käynnistävät hänen maailmansa syöksyn alaspäin, kun supersankareista tehdään laittomia.

Eteenpäin mentäessä viitisentoista vuotta näemme Robert ”Bob” Parrin työskentelevän vakuutusasiamiehenä yhtiössä, joka tunnetaan nimellä Insuricare. Bobin päivät ovat täynnä supersankarityön ”vanhojen hyvien aikojen” muistelemista. Näemme Bobin jopa tapaavan Frozonen (alias Lucius Best) salaa ja kaappaavan poliisin skannereita saadakseen selville meneillään olevia rikoksia, jotka he voivat pysäyttää. Bobin toimiston seinät ovat täynnä julisteita ja sanomalehtiä, jotka kertovat hänestä noilta ”loistavilta ajoilta”. Hänen vanha superpukunsa on jopa esillä.

Viimein herra Incredible joutuu hämäräperäisen viraston värväämäksi, joka tarjoaa hänelle tilaisuutta jatkaa sankarihommia epävirallisesti auttaakseen ylläpitämään rauhaa saarella. Herra Incredible ei kuitenkaan tiedä, että hullu fani, Incrediboy, jota hän tarkoituksella vältti elokuvan alussa, johtaa saarta ja aikoo tappaa kaikki supersankarit. Hänen superroistonsa nimi on Syndrome.

Vältettyään kuoleman ensimmäisessä yhteenotossaan Syndromen kanssa herra Ihmettelevä löytää itsensä piilossa luolasta. Hän löytää luolasta vanhan tuntemansa supersankarin luut ja huomaa sitten jotain erikoista, joka on kaiverrettu luolaan, yksi sana: KRONOS.

KRONOS sattuu olemaan myös Syndromen tiedostojen salasana ja koko hänen pahan operaationsa nimi. Otan tämän esille, koska KRONOSilla on erityinen merkitys. Foneettisesti se lausutaan (krō ’nōs), aivan kuten kreikankielinen sana ”χρόνος” eli Chronos englanninkielisessä käännöksessä. χρόνος tarkoittaa kirjaimellisesti ”aikaa”. Englanninkieliset sanat kuten chronology ja chronicle tulevat tästä sanasta.

Tässä siis ollaan, yli puolessa välissä elokuvaa, ja tuijotamme seinällä olevaa sanaa, sanaa, joka kirjaimellisesti suomennettuna tarkoittaa ”aikaa”. Ei voi olla selvempää, että tämä on tämän elokuvan läpileikkaava teema. Tämä on pieni yksityiskohta, mutta elokuvan aikana on jopa useita otoksia, joissa hahmot katsovat kelloja tai kelloja. Aika on selvästi asia, johon ohjaaja Brad Bird halusi keskittyä.

Sen jälkeen, kun Syndrome on ottanut perheen vangiksi, Bob kääntyy Helenin ja lastensa puoleen hyvin sydämellisen anteeksipyynnön kanssa: ”…niin kiinni menneisyydessä, että minä – te olette suurin seikkailuni. Ja minä melkein missasin sen.” Tämä on se ratkaisu, jota olimme etsineet! Herra Ihmeellinen tajuaa vihdoin virheensä ja sen vaaran, joka liittyy menneisyyden pakkomielteeseen.

Lopulta Ihmeperhe voittaa Syndrooman ja pelastaa Municibergin ja heidän perheensä. Kaikki lähtee siitä, että olemme rehellisiä toisillemme ja vaalimme sitä AIKAA, joka meillä on nyt niiden kanssa, joita rakastamme eniten.

Tämä on tärkeä opetus meille kaikille. Älkää takertuko siihen, mitä teimme menneisyydessä tai mitä tulemme tekemään tulevaisuudessa, vaan naurakaa, eläkää ja rakastakaa ystävienne ja perheenne kanssa. Aseta ne etusijalle jo tänään!