Onko tämä kysymys, johon on vastattava? Eikö se ole vähän sama kuin kysyisi, voidaanko Jumalan olemassaolo todistaa? Miksi se pitää todistaa? Miksi meidän on tiedettävä, palvovatko muslimit samaa Jumalaa kuin me? Mitä merkitystä sillä voisi olla? Tämän sanottuani esitän muutamia ajatuksia siitä, miksi vastauksella voisi olla merkitystä.On sanottu, että jos subjekti ei ole sama, predikaateilla ei ole merkitystä. Toisin sanoen, jos emme puhu samastaJumalasta, silloin se, mitä meillä on sanottavana Jumalasta, voi olla aivan erilaista, eikä sillä ole merkitystä.

Jokainen, joka on lukenut Jack Milesin teoksen Biography of God, tietää, että raamatullinen kertomus kuvaa Jumalaa monilla eri kasvoilla. Ensimmäisessä testamentissa Jumala on luoja, soturi, mustasukkainenrakastaja, äiti jne. jne. jne. Sitten tuli Jeesus, ja kristittyinä uskomme, että hän oli Jumalan Messias ja että Jumala oli Kristuksessa ja näyttäytyy vielä toisessa muodossa, ihmisen muodossa, joka kärsii petoksen, ristiinnaulitsemisen, kuolee ja herätetään sitten takaisin elämään.

Jollain tavalla nämä kuvat Jumalasta vaikuttavat ristiriitaisilta. MitenJumala, joka käski Daavidin tappaa naisia, lapsia ja karjaa ja joka hyväksyi ylistykseksi psalmistin halun ”lyödä viattomia vauvoja kallioon”, voi olla sama Jumala kuin Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä? Marcionilaiset sanoivat, että näin ei voi olla; kirkko lopulta sanoi, että näin voi olla. Kristityt tekivät parhaansa varmistaakseen, että Jeesus pysyi keskeisenä heidän käsityksessään Ensimmäisestä testamentista. Toisin sanoen, kun kirkossa opetetaan ja tutkitaan Ensimmäisen testamentin tarinoita ja lupauksia, on aina pidettävä mielessä, ettäJumala Kristuksessa on normi ymmärryksellemme siitä, kuka Jumala on, oli ja tulee aina olemaan, ja siitä, miten Jumala toimii tuodakseen eheyden ja parantumisen särkyneeseen maailmaan.

Sitten tulivat muslimit ja sanoivat, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala, Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin, Daavidin, Salomon ja Jeesuksen Jumala. He uskovat, että Muhammedin saarnaama ja muslimien uskoma Jumala on tämä sama Jumala. Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala. ”Meidän Jumalamme ja teidän Jumalanne onYksi”, toistetaan Koraanissa. Muslimit eivät todellakaan aio palvoa muuta Jumalaa kuin juutalaisten ja kristittyjen palvomaa Jumalaa. Tämän sanottuaan muslimit kuitenkin väittävät, ettemme voi koskaan tietää, kuka Jumala on, vaan ainoastaan sen, mitä Jumala tahtoo meidän tekevän. Ei ole mitään itsepaljastusta, vaan ainoastaan Jumalan tahdon paljastaminen. Samoin he eivät hyväksy käsitystämme inkarnaatiosta tai rististä. Nämä ovat epäilemättä suuria eroja, mutta tarkoittaako se, että he palvovat eriJumalaa, josta jotkut saattavat päätellä ”väärän” Jumalan?

Olen usein pohtinut Paavalin kokemusta. Ennen kääntymystään hän varmasti tiesi hyvin, mitä voisimme kutsua Jumalan tahdoksi tai laiksi. Hän oli läpikäynyt rabbiinisen koulutuksen. Mutta matkalla Damaskoon hän koki jotain erilaista. Hän näki jotain, joka näytti kirkkaalta valolta, ja se sai hänet syöksymään maahan. Taivaasta kuului ääni, ja hän huusi: ”Kerro minulle, Herra, kuka sinä olet?” Vastaus oli yksinkertainen: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.” Se, että Jeesus Nasaretilainen, jonka hallitsijat olivat hiljattain tappaneet ja ripustaneet puuhun, osoittautuisi Herraksi, Messiaaksi, oli tälle juutalaiselle kiihkoilijalle järkytys. Tämän vuoksi Paavalin oli vietettävä paljon aikaa miettien uudelleen teologiaansa ja käsitystään siitä, miten Jumala toimii lunastaakseen ihmiset. Se aiheutti dramaattisen käänteen. Tarkoittiko tämä uusi ymmärrys kuitenkin sitä, että Paavali alkoi palvoa eri Jumalaa tai palvoa Jumalaa eri tavalla?Varmasti hänen arvostelukykynsä, hänen käsityksensä Jumalasta muuttui radikaalisti. Hän ei enää koskaan käyttänyt miekkaa puolustaakseen uutta uskonkokemustaan tai ryhtynyt vainoamaan ja vangitsemaan muita, jotka ajattelivat toisin. Kyllä, hän palvoi Jumalaa eri tavalla, mutta palvoiko hän toista Jumalaa? Voisimme väittää, kuten jotkut väittävät, että Kristuksen kohtaamisen kautta Paavali siirtyi valheellisesta palvonnasta todelliseen jumalanpalvelukseen. Toisin sanoen kysymys on todellisesta tai väärästä palvonnasta. Mutta onko Jumalan ”valheellinen” palvominen sama asia kuin väärän Jumalan palvominen? En usko.

Samoin muslimien kohdalla. Se, että heidän käsityksensä siitä, kuka Jumala on ja miten Jumala toimii historiassa saadakseen aikaan inhimillisen kokonaisuuden, on erilainen kuin meidän käsityksemme, ei saisi tarkoittaa, että he näin ollen palvovat eri Jumalaa. Palvoivatko he Jumalaa eri tavalla?Kyllä, joiltakin osin he varmasti palvoivat, kuten juutalaisetkin. Palvoivatko he eri Jumalaa? Se ei varmastikaan ole heidän tarkoituksensa, ja jos se ei ole heidän tarkoituksensa, miksi meidän pitäisi tarkoituksella yrittää tehdä siitä sellainen?

Lopuksi meidän on jätettävä asia Jumalan ratkaistavaksi. Kuten arabit sanovat: Jumala tietää. Sopiva päätös tällaiselle kysymykselle voi olla Jeesuksen vastaus naiselle Samarian kaivolla: ”Jumala on Henki, ja niiden, jotka palvovat Jumalaa, täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.”