Koji Ueharalle elämä baseballin jälkeen on jo alkanut, ja entinen valioliigakannuttaja nauttii rauhasta aiemmin tänä vuonna kesken kauden äkillisesti lopettaneen ja sitä seuranneen mediakiertueen jälkeen.

Ensimmäistä kertaa 21 vuoteen hän ei harjoittele offseasonilla, ja 44-vuotias, elämänsä baseballille omistanut pelaaja kertoi, että hän on yhä siirtymässä strukturoidusta elämästä suhteellisen normaaliin elämään.

(Entinen valioliigakannattaja Koji Uehara Kyodo Newsin haastattelussa Tokiossa 16.12.2019.)

”Kysyn itseltäni joka päivä, mitä aion tehdä. Juuri nyt tapaan kaikkia niitä ihmisiä, joita en ehtinyt nähdä peliaikanani, ja hyvitän menetettyä aikaa”, Uehara kertoi Kyodo Newsin haastattelussa.

”Minulla ei ole konkreettisia suunnitelmia toisesta urasta. En ole niinkään kiinnostunut joukkueen johtamisesta. Haluan rakentaa suhteita pelaajiin, joten se taitaa olla enemmänkin valmentajan työtä. Minulla ei ole koskaan ollut go-to pitching mentori elämässäni, joten haluan olla se kaveri.”

Uehara nautti suhteellisen pitkästä urasta, mutta se ei tee siitä yhtään helpompaa valmistautua elämään kentän ulkopuolella ja väistämätön fyysinen rappeutuminen, joka tulee, kun ei enää treenata kuin ammattilainen.

Se on ”outoa”, miten hänen nyt-verrattain istuva elämänsä ja vähemmän tiukat ruokailutottumukset muuttavat hänen kehoaan, hän sanoi. Hän ei ole käynyt juoksemassa tai painoharjoittelemassa, mitä hän on tehnyt joka talvi lukiosta lähtien.

Hänen identiteettinsä rakentui baseballin pelaamisen ympärille, stadioneille pendelöimiseen ja heitto-ohjelmien seuraamiseen. Mutta sen jälkeen, kun hän käveli toukokuussa pois kaikesta tästä, hänen on täytynyt elää sen tosiasian kanssa, että peli on jatkunut ilman häntä.

Onko hänellä ikävä sitä? Totta kai, hän sanoi. Mutta hänelle toiveeseen takertuminen paluusta entiseen loistoonsa ei ollut vaihtoehto. Hänellä oli mahdollisuus lopettaa omilla ehdoillaan, ja hän käytti sen.

Aloitettuaan kauden 2019 Yomiuri Giantsin farmijoukkueessa ja oltuaan 0-0 4.00 ERA:lla yhdeksässä ottelussa, hän ilmoitti jäävänsä eläkkeelle.

(Yomiuri Giantsin tulokas Koji Uehara itkee kumpareella jouduttuaan tahallisesti kävelyttämään Yakult Swallowsin lyöjää Roberto Petaginea 5.10.1999.)

”Olisin tietysti halunnut odottaa kauden loppuun ilmoittaakseni eläkkeelle jäämisestäni, mutta baseball on numeropeliä. Minun oli annettava numeroiden puhua puolestaan. Oli aika astua syrjään ja antaa nuoremmille pelaajille mahdollisuus”, hän sanoi.

”Annoin itselleni kolmen kuukauden määräajan, mutta en saanut tuloksia tai kutsua, joten eläkkeelle jäämistä ei kannattanut lykätä. Päätös jättää peli ei ole koskaan helppo kenellekään, mutta en kadu mitään”, hän sanoi.

Uehara tullaan aina muistamaan hänen tempauksistaan kumpareella, erityisesti Japanissa, maassa, jossa samurai-käyttäytymissäännöstön elementit – itsekuri, uhrautuvaisuus ja lojaalisuus mestarille – ovat edelleen läsnä urheilussa.

Eräässä kuuluisassa episodissa vuonna 1999 Nipponin ammattilaisbaseballissa Uehara itki kumpareella, kun häntä käskettiin tahallaan kävelyttämään liigan kunnarimestaruutta jahtaava lyöjä. Samana vuonna Uehara voitti 20 ottelua ja hänet nimettiin vuoden tulokkaaksi.

”Osoitin epäkunnioitusta manageriani kohtaan. Se on kulttuurinen kielto. Olen varma, että suututin monet Giants-fanit”, hän sanoi.

Uehara sanoi, että ammattilaisurheilijan elämä sopi hänelle täydellisesti, sillä hänen halveksuntansa häviämistä kohtaan oli aina paljon voimakkaampi tunne kuin hänen rakkautensa voittamiseen, mikä tarkoitti, että hänellä ei koskaan ollut puutetta motivaatiosta kumpareella.

Uehara tietää, että Uehara on osallistunut kansainvälisiin tapahtumiin amatööreinä ja kahteen olympialaisuuteen vuosina 2004 ja 2008, ja hän tietää, että olympialaisuudet tarjoavat urheilijoille tilaisuuden loistaa ja tehdä nimensä tutuksi.

Kun häneltä kysyttiin, olisiko hänellä neuvoja nuoremmille, vähemmän kokeneille pelaajille, jotka muodostavat maajoukkueen pelaajaluettelon Tokiossa vuonna 2020, Uehara sanoi, että heidän tulisi nauttia kaikesta kokemuksesta – huomiosta, tarkkaavaisuudesta ja valokeilasta.

”Kuka tietää, se saattaa olla viimeinen kerta, kun näemme pesäpallon olympiaohjelmassa. Heidän pitäisi tuntea olevansa kunnia-asia olla joukkueessa ja pitää kiinni jokaisesta hetkestä. He keskeyttävät (runkosarjan). Se on iso juttu, jos olet yksi niistä 24 pelaajasta, jotka on valittu 12 joukkueen joukosta.”

Uehara ei koskaan ollut mukana rahan takia, mutta hän sanoi, että urheilijana raha tai joukkueen halukkuus maksaa se on selkein ”arvon” mittari.”

Vaikka hän ei ole sellainen, joka haikaile menneisyyden perään, Uehara sanoi, että hän olisi mennyt vararikkoon, jos hän olisi ottanut vastaan silloisen Anaheim Angelsin tarjoaman minor-liigan sopimuksen vuonna 1998, kun hän oli valmistunut Osakan terveys- ja urheilutieteiden yliopistosta.”

”Olisin joutunut viettämään kaksi vuotta Double-A:ssa, ja palkkani olisi ollut 100 000 jeniä (noin 900 dollaria) kuukaudessa. Se on paljon vähemmän kuin mitä kehityspelaajat tienaavat täällä. Se on osa-aikainen tulo kokoaikaisella panostuksella”, hän sanoi.

Se oli käännekohta hänen urallaan. Torjuttuaan Angelsin ala-asteen sopimuksen hän aloitti ammattilaispesisuransa Japanissa Yomiurissa ja pelasi sen jälkeen Baltimore Oriolesissa, Texas Rangersissa, Chicago Cubsissa ja Boston Red Soxissa.

Hän vietti 10 kautta Tokiossa toimivassa Giantsissa pääasiassa aloittajana, mutta 436 ottelussaan pääsarjassa hän operoi enimmäkseen keski- ja loppupelin rooleissa.

”En aloittanut (Bostonissa) sulkijana, olin mop-up-mies, mutta se kausi päättyi maagisesti”, hän sanoi viitaten vuoteen 2013, jolloin hän sai kolme viimeistä outia World Seriesin ratkaisupelissä.

(Boston Red Soxin sulkija Koji Uehara saa nostetta joukkuetoveriltaan sen jälkeen, kun Red Sox voitti St. Louis Cardinalsin kuudennessa ottelussa ja voitti World Seriesin 31. lokakuuta 2013.)

Uehara sanoi, ettei hänen syöttäjän roolinsa ollut koskaan määritelty suurissa mestaruussarjoissa, ja oli vaikea tottua siihen, että hän oli setup-mies, jossa syöttäjät eivät koskaan ole varmoja siitä, milloin aloittaa lämmittelyrutiininsa ja milloin astua peliin.

Sen jälkeen, kun hän on kerännyt 100 voittoa, 100 torjuntaa ja 100 kiinnipitoa Japanin ja USA:n välillä, Uehara sanoi, että hän tunsi edelleen olevansa monien ammattien Jack of many trades, koska hän ei koskaan saanut hallita vain yhtä, ja häntä vaihdettiin edestakaisin helpottamisen ja sulkemisen välillä myöhäisvuosinaan.

Hän sanoi, että suurten sarjojen ja NPB:n väliset vertailut eivät saavuta mitään, mutta myöntää nauttivansa MLB-joukkueidensa hänelle antamasta kunnioituksesta ja vapaudesta sekä kovasta rakkaudesta, jota hän sai kotimaan faneilta.

Ja sen tunteen hän haluaa maksaa takaisin.

Uehara toivoo tekevänsä kaiken voitavansa antaakseen takaisin baseballille, ja luultavasti löytää itsensä jollain tavalla yhteydessä peliin.

Joidenkin vanhentuneiden japanilaisten baseball-perinteiden muuttaminen on yksi keino, jolla hän haluaa antaa oman panoksensa, hän sanoi, sillä lajin tulevaisuus hänen kotimaassaan riippuu siitä.

”Ei ole kyse siitä, että toinen olisi parempi kuin toinen. Henkilönä, jolla on tietoa sekä japanilaisesta baseballista että Major League Baseballista, minusta tuntuu, että voin tarjota molempien maailmojen parhaat puolet nuorille baseball-nousijoille Japanissa”, hän sanoi.