Kontaktipisteen (CP) liikerata on ratkaisevan tärkeä parametri arvioitaessa mediaalisia/lateraalisia sääriluun ja reisiluun (tibio-femoraalin) kontaktivoimia tuki- ja liikuntaelimistön (MSK) malleista. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää menetelmä kohdekohtaisten CP-trajektorien sisällyttämiseksi MSK-malliin. Kymmenen tervettä koehenkilöä suoritti 45 sekunnin kävelykokeet juoksumatolla. Koehenkilökohtaiset CP:n liikeradat muodostettiin sääri- ja reisiluun sääri- ja reisiluun ojennuksen ja taivutuksen funktiona käyttäen matala-annoksisia kaksitasoisia röntgenkuvia kvasistaattisen kyykyn aikana. Kussakin ekstensio-fleksioasennossa sääriluun ja reisiluun CP:t asetettiin päällekkäin mediaalipuolen kolmessa suunnassa ja lateraalipuolen anteriorinen-posteriorinen ja proksimaalinen-distaalinen suunta polvinivelen viiden kinemaattisen rajoituksen muodostamiseksi. Näihin rajoitteisiin liittyvät Lagrangen kertoimet antoivat suoraan mediaaliset/lateraaliset kosketusvoimat. Henkilökohtaisen CP-trajektorimallin tuloksia verrattiin lineaariseen CP-trajektorimalliin ja pallo-tasossa CP-trajektorimalliin, jotka oli mukautettu yleisesti käytetyistä MSK-malleista. CP:n liikeradan muuttamisella oli huomattava vaikutus polven kinematiikkaan, ja se muutti mediaalisia ja lateraalisia kosketusvoimia 1,03 BW:llä ja 0,65 BW:lla tietyillä koehenkilöillä. Mediaalisen ja lateraalisen kontaktivoiman suunta ja suuruus vaihtelivat suuresti eri koehenkilöiden välillä, eikä CP:n mediaalinen ja lateraalinen siirtymä yksinään pystynyt määrittämään kontaktivoimien lisääntymis- tai vähenemismallia. Ehdotetut kinemaattiset rajoitukset soveltuvat erilaisista nivelmalleista johdettuihin CP:n liikeratoihin ja 3D-kuvantamistekniikoista kokeellisesti mitattuihin liikeratoihin.