Tyyppinen tyhjiöputki, jota käytetään UHF- ja mikroaaltosignaalien vahvistimena ja/tai oskillaattorina. Sitä käytetään tyypillisesti suuritehoisena taajuuslähteenä esimerkiksi hiukkaskiihdyttimissä, UHF-televisiolähetyksissä ja satelliittimaa-asemilla. Klystron keksittiin Stanfordin yliopistossa vuonna 1937, ja sitä käytettiin alun perin oskillaattorina tutkavastaanottimissa toisen maailmansodan aikana.
Klystronputki käyttää resonoivan ontelon läpi kulkevia elektronivirtoja, joiden nopeutta ohjataan. Klystronissa elektronit kiihdytetään hallittuun nopeuteen useiden satojen volttien avulla. Kun elektronit lähtevät putken lämmitetystä katodista, ne ohjataan kapean raon läpi resonointikammioon, jossa niihin vaikuttaa RF-signaali. Elektronit niputetaan yhteen ja ohjataan yhteen tai useampaan lisäkammioon, jotka on viritetty putken toimintataajuudelle tai sen lähelle. Kammioihin indusoituu voimakkaita RF-kenttiä, kun elektronipaketit luovuttavat energiaa. Nämä kentät kerätään lopulta lähtöresonanssikammioon. Ks. magnetroni ja diodi.