Kliininen merkitys

D-Dimeeri keuhkoembolian (PE)

Kkeuhkoembolialla tarkoitetaan keuhkoverisuonistossa sijaitsevaa verihyytymää, jonka seurauksena verenkierto hidastuu verihyytymän alapuolella. Vaikka joillakin potilailla voi olla pieniä keuhkoembolioita, jotka aiheuttavat vain vähän oireita, toisilla voi olla suuria keuhkoembolioita, jotka tukkivat pääkeuhkovaltimon tai -valtimot. Kun keuhkoembolia sijaitsee keuhkojen päävaltimoissa molemmin puolin, sitä kutsutaan satulaemboliaksi. Potilaalla, jolla on satulaembolia, on suuri sydän- ja keuhkopysähdyksen ja kuoleman riski. D-Dimeerin ottaminen voi auttaa erotusdiagnoosin selvittämisessä potilailla, joilla on oireita tai merkkejä, kuten rintakipua, hengenahdistusta tai hypoksiaa.

Wellsin kriteerien perusteella potilaat voidaan luokitella PE:n riskiryhmiin matalan, kohtalaisen tai korkean riskin potilaat. Wellsin kriteereissä otetaan huomioon erilaiset PE:n riskitekijät tai oireet, mukaan lukien syvän laskimotromboosin (DVT) merkit tai oireet, kliininen epäilys PE:stä, takykardian esiintyminen, hiljattainen immobilisaatio (hiljattainen leikkaus), aiemmin diagnosoitu PE tai DVT, hemoptyysi ja pahanlaatuisuus. Toinen pisteytysjärjestelmä on Geneva Score tai tarkistettu Geneva Score (rGeneva). Siinä potilaat luokitellaan pienen, keskisuuren tai suuren riskin keuhkoahtaumatautipotilaiksi. Tässä pisteytyksessä otetaan huomioon potilaan ikä (jos hän on yli 65-vuotias), aiempi keuhkoahtaumatauti tai laskimotukos, äskettäinen leikkaus tai alaraajojen murtuma, aktiivinen pahanlaatuinen sairaus, hemoptyysi, yksipuolinen subjektiivinen kipu raajoissa, yksipuolinen raajojen arkuus tunnusteltaessa ja kohonnut syketaajuus.

Siitä, pitäisikö D-Dimeeri-testiä määrätä sen jälkeen, kun olet arvioinut potilasta Wellsin kriteereillä tai Geneven/rGenevan pisteytyksellä, ja siitä, mitä tuloksille on tehtävissä, on lisätietoja liitteenä olevissa taulukoissa 1 ja 2.

Yhteenvetona voidaan kuitenkin todeta, että D-Dimer olisi tilattava matalan riskin potilaille, ja negatiivinen D-Dimer voi kohtuudella sulkea pois PE:n matalan riskin potilailla. Suuren riskin potilailla (joihin kuuluvat myös ne, joilla on suuri kliininen epäily PE:stä) olisi mieluummin hankittava kuvantamistutkimus kuin käytävä läpi D-Dimer seulontatutkimuksena. Kohtalaisen riskin potilailla voidaan joko ottaa D-Dimeeri (negatiivinen D-Dimeeri sulkisi PE:n pois) tai siirtyä suoraan kuvantamiseen, jos kliininen epäilys on edelleen suuri.

Kuvantamiseen jatkotutkimusta varten potilaan kohdalla, jolla on suuri riski sairastua PE:hen, tai potilaan kohdalla, jolla on positiivinen D-Dimeeri, tulisi sisällyttää joko CT-angiografia tai ventilaatio-perfuusiokuvaus.

On olemassa lisäpisteytysjärjestelmä, joka on suunniteltu keuhkoembolian poissulkemiseen henkilöillä, joiden keuhkoembolian riski on todettu pieneksi, nimeltään Pulmonary Embolism Rule-Out (PERC) -sääntö. Jos potilaalla ei ole mitään PERC-säännössä luetelluista ominaisuuksista tai oireista, D-Dimeeriä ei tarvitse ottaa PE:n poissulkemiseksi. D-Dimeerin ottamisen poistaminen näiltä potilailta vähentää väärien positiivisten tulosten määrää ja siten niiden potilaiden määrää, jotka joutuvat altistumaan säteilylle keuhkoembolian poissulkemiseksi röntgenkuvauksella.

D-Dimer syvän laskimotromboosin (DVT)

D-Dimer on verihyytymä, joka sijaitsee syvässä laskimossa käsivarsissa tai jaloissa. Ne sijaitsevat yleisimmin jaloissa. DVT:n oireita voivat olla eryteema, kipu, turvotus ja lisääntynyt lämpö kyseisessä raajassa. Laskimotukokselle on olemassa myös riskiluokituspisteytys, joka on Wells Criteria for DVT. Tässä pisteytysjärjestelmässä otetaan huomioon äskettäinen pahanlaatuinen sairaus, äskettäinen immobilisaatio (mukaan lukien äskettäinen leikkaus), säären epäsymmetrinen turvotus, sivusuonten esiintyminen, arkuus epäillyn laskimon kohdalla, aiemmin diagnosoitu laskimotukos ja suuri kliininen epäily laskimotukoksesta. Tämän pisteytysjärjestelmän avulla DVT voidaan luokitella joko ”todennäköiseksi” tai ”epätodennäköiseksi” tai jakaa edelleen matalan riskin, kohtalaisen riskin tai korkean riskin verisuoniin. Kummassakin tapauksessa laskimotukos voidaan sulkea pois, jos D-Dimeeri on negatiivinen matalan riskin tai epätodennäköisen riskin ryhmissä. Kohtalaisen riskin, suuren riskin tai todennäköisen riskin ryhmissä positiivinen D-Dimeeri edellyttää kuvantamista ultraäänellä laskimotukoksen arvioimiseksi. Jos kuitenkin on suuri kliininen epäilys laskimotukoksesta, ultraäänitutkimus voidaan tilata ilman D-Dimeerin määritystä.

D-Dimer Disseminoituneen intravaskulaarisen koagulaation (DIC)

Disseminoitunut intravaskulaarinen koagulaatio johtuu hyytymiskaskadin ongelmasta. Tämä voi johtaa joko liialliseen hyytymisen muodostumiseen, jos se kehittyy hitaasti, tai verenvuotoon, jos prosessi alkaa akuutisti. DIC:n kuolleisuus on korkea. D-Dimeeri on yksi monista eri tutkimuksista, joita voidaan tilata DIC:n diagnostiikassa. D-Dimeeri on huomattavasti koholla, jos potilaalla on DIC. Muita laboratoriotutkimuksia, joiden tilaamista voisi harkita, ovat fibrinogeeni (alentunut tai normaali), verihiutaleiden määrä (alhainen), PT/INR (normaali tai pitkittynyt) ja PTT (normaali tai kohonnut). Nämä laboratoriotutkimukset voivat myös auttaa seuraamaan DIC:n hoitovastetta, sillä niiden pitäisi kehittyä takaisin kohti normaaliarvoja paranemisen ja toivottavasti DIC:n myötä.