Kilwa, saari Itä-Afrikan rannikolla nykyisen Tansanian eteläosassa sijaitseva saari, oli eteläisin suurista swahilirannikon kauppakaupungeista, jotka hallitsivat tavaroita, jotka tulivat Afrikkaan ja menivät sieltä pois Arabiaan, Persiaan ja Intiaan. Kilwa kukoisti itsenäisenä kaupunkivaltiona 1200-1500-luvuilla jKr. suurelta osin Suur-Zimbabwen kuningaskunnasta Kilwan eteläiseen etuvartioasemaan Sofalaan tulleen suuren kultamäärän ansiosta. Kilwassa oli valtava palatsikompleksi, suuri moskeija ja monia hienoja kivirakennuksia sen huipulla 1300-luvulla jKr. Portugalilaisten saapuminen 1500-luvun alussa jKr. merkitsi Kilwan itsenäisyyden lopun alkua, kun kauppa väheni ja kauppiaat muuttivat muualle.

Suahilirannikko

Käsitteellä Swahilirannikko viitataan itäisen Afrikan rannikolla kulkevaan rantaviivaan, joka ulottuu Somaliassa sijaitsevasta Mogadishusta sen pohjoispäässä Kilwaan sen eteläpuolella. Tärkeimpiä satamia ja kaupunkeja tällä välillä, yhteensä yli 35, olivat muun muassa Vrava, Pate, Kismayu, Malindi, Mombassa, Pemba, Sansibar ja Mafia. Näiden tärkeimpien kohteiden lisäksi itäisellä rannikkoalueella on noin 400 muuta pienempää muinaismuistokohdetta. Termi swahili tulee arabiankielisestä sanasta sahil (’rannikko’) ja tarkoittaa siis ’rannikon kansaa’. Se ei viittaa ainoastaan rannikkoalueeseen vaan myös siellä puhuttuun kieleen, joka on 1. vuosituhannen puolivälissä syntynyt bantu-kielen muoto. Myöhemmin mukaan sekoittui monia arabian kielen termejä, ja swahilista tuli Itä-Afrikan lingua franca, vaikka erilaisia murteita kehittyikin. Kieltä puhutaan nykyäänkin Itä-Afrikassa, ja se on Kenian ja Tansanian kansalliskieli.

Swahilirannikon kansat vaurastuivat maanviljelyksen ja karjankasvatuksen ansiosta, jota edesauttoivat säännölliset vuotuiset sademäärät ja matalat rannikkovedet, joista löytyi runsaasti mereneläviä. Purjelaivoilla käyty kauppa alkoi ensimmäisen kerran rannikkoa pitkin alueella asuneiden bantu-viljelijäkansojen välillä 1. vuosituhannen ensimmäisinä vuosisatoina jKr. alueen rautakaudella. Merimatkustusta helpottivat pitkät koralliriuttojen rivit, jotka suojaavat niiden ja rannikon välissä olevia matalia ja rauhallisia vesiä, sekä rannikon saaret, jotka tarjosivat suojaa ja käteviä pysähdyspaikkoja matkan varrella. Lisäksi Itä-Afrikan rannikolla on monia luonnonsatamia, jotka ovat muodostuneet veden alle jääneistä entisistä jokisuista.

Alun perin sisämaassa asuvat, Bantu-kansat olivat vähitellen siirtyneet rannikolle ensimmäisen vuosituhannen jälkipuoliskon edetessä, perustaneet uusia siirtokuntia ja käyttäneet kodeissaan kiveä – tyypillisesti laastilla koottuja korallipalikoita – mudan ja puun sijasta tai lisäksi. He kävivät kannattavaa kauppaa rannikon hyödykkeistä, kuten simpukkakoruista, hedelmällisemmän sisämaan maataloustuotteisiin. Kun kauppaverkostot levisivät rannikkoa pitkin, myös taiteen ja arkkitehtuurin ideat kulkivat niiden mukana, samoin kuin kieli, joka levitti swahilia laajemmalle.

Kahden maailman kohtaaminen

7. vuosisadalla jKr. kauppaverkostot laajenivat Punaisellemerelle (ja siten myös Egyptissä sijaitsevaan Kairoon) ja sen jälkeen Arabiasta ja Persianlahdelle. Arabialaiset dhow’t, joilla oli tunnusomaiset kolmionmuotoiset purjeet, täyttivät Swahilin rannikon satamat. Kauppaa käytiin jopa Intian valtameren yli Intian ja Sri Lankan sekä Kiinan ja Kaakkois-Aasian kanssa. Pitkien välimatkojen merimatkat mahdollisti vuorottelevat tuulet, jotka puhalsivat kesäkuukausina koilliseen ja kääntyivät talvikuukausina päinvastaisiksi.

Kahdeksannen vuosisadan puolivälistä jKr. alkaen Arabian ja Egyptin muslimikauppiaat alkoivat asettua pysyvästi Swahilin rannikon kaupunkeihin ja kauppakeskuksiin. Bantut ja arabit sekoittuivat, samoin kuin heidän kielensä, ja keskinäiset avioitumiset olivat yleisiä, ja kulttuurikäytännöt sekoittuivat, mikä johti niiden kehittymiseen ainutlaatuiseksi swahili-kulttuuriksi.

Shirazi-kauppiaita saapui Kilwaan 1200-luvulta jKr. lähtien, ja näin sunnimuslimien islamilaisen uskontokunnan ja muslimi-arkkitehtuurin vaikutus entisestään vahvistui. Shirazit vakiinnuttivat valtansa Kilwassa noin vuonna 1200 jKr. – keskiaikaisten arabilähteiden mukaan rauhanomaisin keinoin – vaikka kaupunkivaltio ei harjoittanut minkäänlaista laajempaa poliittista kontrollia tai edes kulttuurista vaikutusvaltaa mantereen sisäosissa. Koska Kilwa ei kuitenkaan kyennyt tuottamaan omaa ruokaansa, sen on täytynyt sopia jonkinlaisista järjestelyistä mantereen paikallisten heimojen kanssa.

Traditional Dhow Sailing Vessel

Kilwan ja muiden suahilien kaupunkisatamien yhteiskunnallisen rakenteen on tässä kiteyttänyt historioitsijan H. Neville Chittick:

Kaupunkien asukkaiden voidaan katsoa jakautuvan kolmeen ryhmään. Hallitseva luokka oli yleensä arabialaista ja afrikkalaista syntyperää sekaisin… Tällaisia olivat luultavasti myös maanomistajat, kauppiaat, useimmat uskonnolliset toimihenkilöt ja käsityöläiset. Heitä huonommassa asemassa olivat puhdasveriset afrikkalaiset, luultavasti enimmäkseen mantereella tehdyissä ryöstöretkissä vangittuja ja orjatyössä olleita, jotka viljelivät peltoja ja epäilemättä tekivät muita alhaista työtä. Kummastakin luokasta erottuivat siirtolaiset tai hiljattain maahan asettuneet arabit ja ehkä myös persialaiset, jotka eivät olleet vielä täysin sulautuneet yhteiskuntaan. (Fage, 209)

Kilwan väkiluku oli huipullaan todennäköisesti vähintään 10 000 asukasta, ehkä jopa kaksinkertainen. Sitä hallitsi yksi hallitsija, mutta yksityiskohdat siitä, miten hänet valittiin, puuttuvat lukuun ottamatta joitakin tapauksia, joissa yksi hallitsija nimitti seuraajansa. Hallitsijan tai sulttaanin apuna oli erilaisia virkamiehiä, kuten neuvonantajaneuvosto ja tuomari, jotka kaikki valittiin todennäköisesti vaikutusvaltaisimmista kauppiassuvuista.

Kilwan kyky houkutella ulkomaista kiinnostusta jatkui vielä 1400-luvulla jKr. Vuonna 1417 jKr. kuuluisa kiinalainen amiraali Zheng He (1371-1433 jKr.) pääsi Itä-Afrikkaan yhdellä kuuluisista seitsemästä tutkimusmatkastaan. Zheng He vei mukanaan Kiinaan eksoottisia esineitä, kuten kirahveja, jalokiviä ja mausteita. Ulkomaalaiset matkustajat ja heidän kirjoittamansa kertomukset voidaan lisätä paikallisiin asiakirjoihin Kilwan historian täydentämiseksi, erityisesti Kilwan kronikkaan, joka on alueen ja sen hallitsevien dynastioiden historia ja joka on todennäköisesti kirjoitettu vuosien 1520 ja 1530 välisenä aikana.

Kauppa – Kilwa & Sofala

Voidakseen päästä käsiksi eteläisen Afrikan sisäosien luonnonvaroihin Kilwa tarvitsi etelämpänä sijaitsevan kauppapaikan. Tämä olisi Sofala (nykyisessä Mosambikissa), joka perustettiin ehkä noin vuonna 1300 jKr. Tämä eteläinen swahilien etuvartioasema oli tärkeä sellaisille kulttuureille kuin Suur-Zimbabwe (n. 1100 – n. 1550 jKr.) nykyisessä Zimbabwessa ja päinvastoin. Zimbabwesta Sofalaan saapunut kulta auttoi tekemään Kilwasta Swahilin rannikkokaupungeista vauraimman, ohittaen Mogadishun. Sofala oli myös valmistuskeskus, joka valmisti suuria määriä keramiikkaa ja sulatti vähäisemmässä määrin rautaa ja kuparia ennen näiden metallien vientiä. Kilwassa puolestaan valmistettiin puuvillakankaita, ja siellä oli työpajoja, joissa valmistettiin norsunluusta, lasista ja kuparista valmistettuja tavaroita.

Kullan lisäksi, Kilwa pystyi keräämään ja viemään norsunluuta, kilpikonnankuoria, kuparia (usein valettuna x:n muotoisina harkkoina), puutavaraa (erityisesti mangrovepylväitä), suitsukkeita (esim.(esim. suitsuketta ja mirhaa), vuorikristallia, viljaa ja sarvikuonon sarvia, jotka vaihdettiin eksoottisiin ylellisyystavaroihin, kuten kiinalaiseen Ming-posliiniin, jalometallikoruihin, hienoihin kankaisiin ja lasihelmiin Intiasta, silkkiin, lasiesineisiin ja Persiasta peräisin oleviin kaiverrettuihin fajansseihin. Monia näistä tavaroista kaupattiin Afrikan sisäosiin rannikkoa pitkin ja tietenkin kulutettiin itse Kilwassa. Kun Kilwaan virtasi vaurautta – sekä vaihdon että tavaroiden liikkumisesta perittävien tullien kautta – kaupunki pystyi lyömään omia kuparikolikoita 1100- tai 1200-luvulta lähtien. Suur-Zimbabwen seuraaja tällä alueella, Sambesijoen varrella sijainnut Mutapan kuningaskunta (n. 1450 – n. 1650 jKr.), kävi myös kauppaa Sofalan kanssa ja vaihtoi kultaa, norsunluuta, eläinten nahkoja ja orjia tuotuihin ylellisyystavaroihin.

Kilwan arkkitehtuuri – Husuni Kubwa

Kilwassa oli monia hienoja ja vaikuttavia rakennuksia. Husuni Kubwan palatsi (’Suuri linnoitus’ swahiliksi) sijaitsi hiekkakivisellä niemekkeellä aivan kaupungin ulkopuolella, ja sinne pääsi kallioon hakattuja monumentaalisia portaita pitkin. Rakennukset olivat enimmäkseen yksikerroksisia, ja ne oli rakennettu Kilwan luonnollisista kallioseinämistä leikatuista lohkareista. Se oli suuri, lähes 10 000 neliömetrin (1 hehtaarin) kokoinen rakennuskompleksi, johon kuului tilava audienssisali, piha, jossa oli porrastettuja istuimia tai portaita, kupolikattoja, varastotiloja (jotka kattoivat puolet palatsin pinta-alasta) ja uima-allas. Vaikka arkkitehtuuri muistuttaa Adenissa nähtyjä rakennuksia kupoleineen, paviljonkeineen ja tynnyriholveineen, Kilwan arkkitehdit lisäsivät oman ainutlaatuisen lisänsä upottamalla kiinalaista posliinia ulkoseinien valkoiseen kalkkilaastiin koristeeksi. Katto tehtiin litteistä korallipaloista, joita kannatteli tiheä mangrovepaalujen runko. Palatsiin ja muihin hallitsevalle eliitille ja varakkaille tarkoitettuihin rakennuksiin kuului sellaisia ylellisyyksiä kuin sisätilojen vesijohto.

Palatsin, moskeijan ja yhden talon seinissä on toinenkin kiinnostava seikka, useita esimerkkejä muinaisista graffiteista, jotka kuvaavat sekä arabialaisia että paikallisia kauppalaivoja. Toisenlainen ja yhtä tärkeä seinäkirjoitus on kaiverrus, joka paljastaa sen tilaajana toimineen hallitsijan, al-Hasan ibn Suleiman (r. 1320-1333 jKr.), nimen, ja näin meillä on likimääräinen rakennusajankohta.

Suuri moskeija

Suuri moskeija, joka tunnetaan myös nimellä perjantaimoskeija, rakennettiin palatsin tavoin korallikivilohkareista, ja sen katto oli mangrovea ja korallia. Kaikki swahilirannikon moskeijat olivat suhteellisen pieniä ja lähes aina ilman minareettia, mutta Kilwan suuri moskeija oli nimensä mukaisesti useimpia mahtavampi. Rakennuksen aloitti jälleen al-Hasan ibn Suleiman 1300-luvulla jKr. ja se saatiin valmiiksi Suleiman al-Adilin (hallitsijana 1412-1442 jKr.) aikana, ja se sisälsi osia aiemmasta 10.-11. vuosisadalla jKr. rakennetusta moskeijasta. Rakennuksessa on vaikuttavia monoliittisia korallipylväitä, jotka tukevat korkeaa holvikattoa, kahdeksankulmaisia pylväitä, jotka muodostavat 30 kaarevaa aukkoa, ja 4 metrin (13 jalan) kokoinen neliön muotoinen huone, jossa on kupolikatto. Rakennuksessa oli myös pieni, muusta rakennuksesta erillinen kupolikammio, jossa sulttaani saattoi palvoa yksityisesti. Sisustukseltaan se oli minimalistinen, kuten muutkin alueen moskeijat, mutta siinä oli monia veistettyjä korallipomoja, joissa oli hyvin monimutkaisia geometrisia kuvioita.

Muut rakennukset

Toinen vaikuttava rakennelma on Husuni Ndogo eli ”Pieni linnoitus”, joka koostuu suuresta suorakaiteen muotoisesta sisäpihasta, jossa on kivikaivo, jota ympäröi kokonaan hiekkakivinen ympärysmuuri, ja jossa on vain yksi sisäänkäyntiportti. Sen tarkkaa käyttötarkoitusta ei tiedetä, mutta se on saattanut toimia matkustajien oleskelupaikkana, kasarmina tai jopa kauppapaikkana. Kaupungissa oli muitakin moskeijoita sekä monia pieniä ja hyvin kasteltuja puutarhoja, joista osa oli hedelmätarhoja. Suuria varastorakennuksia rakennettiin myös korallikivestä. Asuinrakennukset koostuivat tyypillisesti kivirakennuksesta, jossa oli kaksi hyvin pitkää huonetta, pienempiä yksityisiä kammioita, joissa oli monia seinänaukeita, sisäpiha ja suuret ikkunat. Koristelu toteutettiin lisäämällä veistettyjä puisia ikkuna- ja ovenkarmeja, ikkunoiden säleikköjä tai jopa asettamalla kattoon rivistöjä posliinikulhoja. Rakennukset rakennettiin hyvin lähelle toisiaan, usein samalle seinälle, joten kaupungissa oli hyvin kapeita ja sokkeloisia katuja. Palatsi, suuri moskeija ja yleinen huomio arkkitehtuuriin saivat marokkolaisen tutkimusmatkailijan Ibn Battutan (1304 – n. 1368 jKr.), joka vieraili kaupungissa n. 1331 jKr., kuvaamaan Kilwaa tunnetusti ”yhdeksi maailman kauneimmista kaupungeista” (lainattu Spielvogelissa, 233).

Portugalilaiset & Rappeutuminen

Kilwan rappeutuminen alkoi sen omista sisäisistä dynastisista kiistoista, ja näin ollen kaupunki oli jo valmiiksi heikentynyt eikä ollut mitenkään valmistautunut portugalilaisten uhkaavaan saapumiseen. Nämä eurooppalaiset pyrkivät suurine purjelaivoineen vakiinnuttamaan läsnäolonsa ja sitten kokonaan hallitsemaan tuottoisaa alueellista kauppaa Vasco da Gaman vuosina 1498-9 jKr. tekemän matkan jälkeen, kun hän kiersi Hyvän toivon niemimaan ja nousi Afrikan itärannikkoa pitkin. Kaupan lisäksi toinen motiivi portugalilaisten väliintulolle oli muslimiyhteisöjen käännyttäminen kristinuskoon.

Portugalilaiset hyökkäsivät Kilwaan vuonna 1505 jKr. ja monet sen rakennuksista jäivät raunioiksi. Portugalilaiset, joiden tukikohta oli Goassa Intiassa, saivat lopulta Intian valtameren hallintaansa ja rakensivat linnoituksia varmistaakseen, että he säilyttivät sen, erityisesti Sofalassa vuonna 1505 jKr. ja Mosambikin saarella vuonna 1507 jKr. Tämän läsnäolon seurauksena sisämaan kauppiaat kävivät nyt kauppaa pohjoisemmissa swahili-satamissa, kuten Mombasassa. Kilwassa oli myös muita ongelmia, kuten sisämaan heimojen, kuten zimbalaisten kannibaalien, satunnaiset kapinat, jotka hyökkäsivät saarelle vuonna 1587 jKr. ja tappoivat 3 000 asukasta (ei tiedetä, kuinka monta he söivät).

Puoli vuosisataa myöhemmin, noin vuonna 1633 jKr. portugalilaiset valitsivat aggressiivisemman politiikan, jolla he halusivat kontrolloida alueen resursseja niiden lähteellä ja leikata pois kauppakilpailijansa. He hyökkäsivät ja valloittivat yhden tärkeimmistä kultalähteistä, Mutapan kuningaskunnan Zimbabwessa, jota vahingolliset sisällissodat olivat jo heikentäneet ja aiheuttaneet sen sisäisen romahduksen. Yleisesti ottaen kauppaverkostot siirtyivät kuitenkin vain pohjoisemmaksi, ja joka tapauksessa eurooppalaiset pettyivät nopeasti siihen, miten vähän kultaa oli saatavilla Itä-Afrikassa verrattuna Länsi-Afrikkaan ja Inka-Peruun. 1700-luvulla jKr. Kilwasta, joka oli nyt Ranskan hallinnassa, tuli Itä-Afrikan orjakaupan tärkeä satama ja merkittävä norsunluun viejä. Vaikka Kilwa on säilynyt osittain, Sofalalle kävi paljon huonommin, ja se tuhoutui meren tunkeutumisen seurauksena 1900-luvun alussa.