Miesten Laz-puku, joka muistuttaa pontikankreikkalaista pukua. Lähde: Latsit: Wikipedia.
Lazit (tai lazit) ovat etninen ryhmä, joka asuu pääasiassa Mustanmeren rannikon kaakkoiskulmassa. Pontilaisen kreikkalaisen tutkijan Dimosthenes Oikonomidesin mukaan lazit ovat sukua ja kotoisin Kaukasuksen alueelta. Tämä käy ilmi paitsi heidän yleisestä ulkonäöstään myös heidän kielestään (lazuri), joka on sukua Georgian kielelle. Sekä laz että georgian kielet ovat sukua iberialaiselle (kartvelialaiselle) kieliperheelle. Lazien pukeutuminen muistuttaa sekä turkkilaista että myös pontikankreikkalaista, mikä voi olla hämmentävää, kun niitä yritetään erottaa toisistaan.
Lazien historiaa on joskus vaikea määritellä. Lazit kuuluivat erilaisiin heimonimiin, joita esiintyi huonosti määritellyllä maantieteellisellä alueella, joka tunnettiin nimellä Kolkhi, ja joka 1. vuosisadalla jKr. näyttää ulottuneen Pohjois-Abhasiasta aina Trebizondiin asti.
Tänään Turkissa uskotaan elävän yhä 90 000 lazia, joista 30 000 puhuu äidinkieltään lazuri. Georgiassa asuu noin 30 000 lazia, pääasiassa Ajarian alueella. Kielellä ei ole virallista asemaa Turkissa eikä Georgiassa, eikä sillä ole kirjallista standardia. Turkissa lazit asuvat pääasiassa Trebizondin itäpuolella Pazarin (Atina), Rizen ja Hopan ympärillä olevissa kylissä.
Lazit yhdistetään toisinaan sannoihin (tai tzannoihin), jotka olivat etninen ryhmä, jonka nimi säilyi Samsunin sanjakin, Djanik (tai Tzaniki). Georgialaiset viittaavat Laziin nimellä C’an (Sannoi/Tzannoi), mutta jossain vaiheessa C’anin ja Lazin välillä näyttää kuitenkin tapahtuneen ero.
Lazin (Lazika) kuningaskunta
Lazin kuningaskunta sai alkunsa 4. vuosisadalla jKr. kun Lazin kuningashuone irrottautui Roomasta ja julistautui itsenäiseksi. Samalla se yhdistyi useiden Kolkiksen pienten hallintoalueiden kanssa ja alisti siten useita Länsi-Kaukasuksen rotuja valtansa alaisuuteen. Valtakunnan pääkaupunki oli Tsiche-Gozi, joka tunnetaan kreikaksi myös nimellä Αρχαιόπολη (suomeksi: muinainen kaupunki). Muita valtakunnan kaupunkeja olivat muun muassa Discuriada, Phasis, Rizounta ja Kutais. Juuri ennen valtakunnan perustamista (3. vuosisadalla jKr.) kreikkalaiset ja roomalaiset kirjailijat alkoivat käyttää nimitystä Kolkhios. Kansa kutsui kansaansa nimellä Egrisi, ja siitä syntyi sana Migrelian. 4. vuosisadan 2. puoliskolla jKr. muut kansat, kuten apsilit, abasgit ja svanit, sulautettiin valtakuntaan, vaikka ne kaikki olivat siihen asti säilyttäneet itsenäisyytensä.
Lazikan kartta (n. 300 jKr.). Lähde: Wikipedia.
Historiallisia mainintoja.
Kuudennella vuosisadalla jKr. Lazistanin kuningas Tsathios vieraili Konstantinopolissa ja kääntyi kristityksi, minkä jälkeen hän asetti valtakuntansa Bysantin valtakunnan suojelukseen suojellakseen sitä naapurikansojen hyökkäyksiltä. Samaan aikaan persialaiset onnistuivat saamaan puolet Lazistanista hallintaansa, kun taas toinen puoli pysyi edelleen bysanttilaisten vaikutuspiirissä. Kuudennen vuosisadan jKr. jälkeen Lazistanin itäisestä osasta tuli osa Georgiaa, kun taas läntinen osa muodosti osan Chaldian teemaa.
Komnenen-dynastian aikana Lazistanin läntisestä osasta tuli osa dynastiaa. Kirkollisesti Lazistanin länsiosa kuului Trebizondin hiippakunnan tuomiovaltaan, joka käytti siitä nimitystä ”Exarchos pasis Lazicus”. Osmanien valloituksen (1461) jälkeen kaikki lazit kääntyivät islamiin, mikä osoittaa, että heidän kristillinen uskonsa oli siihen asti ollut teeskentelyä. Turkkilaisilla oli tapana tehdä selkeä ja korrekti ero kreikkalaisten ja lazien välillä, kun he puhuivat heistä, kutsumalla kreikkalaisia ”Rumiksi” ja lazeja yksinkertaisesti ”Laziksi”.
Osmanien aikana Lazistanista tuli oma erillinen alueensa (sanjak), jota hallinnoi kuvernööri, joka toimi Rizaionin (Rize) kaupungista käsin. Hänen tittelinsä oli Lazistan Mutasserif; toisin sanoen Lazistanin kuvernööri. Lazistanin sanjak oli jaettu kazoihin, nimittäin Ofin, Rizaionin, Athenan ja Hopan kazoihin. Lazistanin sanjak oli Turkin itäisin alue. Sanjak kuului Trebizondin vilayetiin.
Pontinkreikkalainen tutkija Giorgos Kandilaptis-Kanis kuvailee Lazia seuraavasti: ”Lazilla, joilla on oma etnisyytensä, kielensä, tapansa ja kansanperinteensä, ei ole mitään tekemistä ponttilaisten kreikkalaisten eikä myöskään turkkilaisten kanssa. Heitä pidetään sopimattomina ja itsekkäinä ihmisinä. Olosuhteissa he olivat kuuliaisia ja silloisten hallitsijoiden salainen ase”. Sen lisäksi, että lazeilla ei ollut minkäänlaista suhdetta Pontuksen kreikkalaisiin, he eivät epäröineet vainota heitä tilaisuuden tullen.
Jotain, mikä erotti lazeja toisistaan, oli heidän rakkautensa mereen. He olivat 1800-luvun lopulla ja aina 1900-luvun alkuun saakka Mustanmeren itäisen alueen pelätyimpiä merirosvoja. Vuonna 1806 Lazin merirosvot tekivät hyökkäyksen Oinoihin (Trk: Unye). Sen asukkaat hylkäsivät kaupungin piispa Meletioksen johdolla ja hakeutuivat Sinopeen.