Tavoite: Keshanin tauti on endeeminen kardiomyopatia, jota esiintyy Keshanissa, Koillis-Kiinassa. Ensimmäinen potilas tunnistettiin vuonna 1935. Tälle taudille on ominaista verenkiertohäiriö, endokardiumin poikkeavuus ja sydänlihaksen nekroosi. Kiinalaiset tutkijat pitävät seleenin (Se) puutetta merkittävänä tekijänä. Tarkkaa etiologiaa ei kuitenkaan ole tähän mennessä selvitetty. Hallitus päätti levittää natriumseleniittiä viljelykasveihin, ja taudin esiintyvyys väheni dramaattisesti. Muutamia tapauksia esiintyy kuitenkin edelleen kroonisina tai piilevinä. Tässä artikkelissa tarkastellaan Keshanin tautia historiallisesta näkökulmasta ja myös nykytilannetta.
Menetelmät: Teimme viitetutkimuksen ja tiivistimme Keshanin taudin etiologian, patologiset muutokset, kliiniset ilmenemismuodot ja muut näkemykset.
Tulokset: Tähän mennessä epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että Keshanin tautia esiintyy laajoilla alueilla Kiinan 14 maakunnassa, pääasiassa maaseudulla. Kliiniset ja patologiset tutkimukset ovat vahvistaneet, että Keshanin tauti on itsenäinen endeeminen sydänlihassairaus, joka johtuu biologisista ja geologisista tekijöistä. Eniten sairastuneita ovat alle 15-vuotiaat pojat ja hedelmällisessä iässä olevat naiset. Hypoteeseja on useita; akuutti hiilimonoksidimyrkytys, virusinfektio, aliravitsemus tai seleenin puute. Ensimmäisen ei tällä hetkellä uskota olevan syynä. Seuraavaa huomautettiin; tutkimukset ruokavalion ja Keshanin taudin endeemisten alueiden välisestä suhteesta vuonna 1961, jolloin paikallisten asukkaiden ruokailutottumukset olivat suhteellisen yksinkertaisia ja niin sanottu ”yksipuolinen ruokavalio” (rajoitetun ruokalajivalikoiman syöminen) saattoi olla yhteydessä Keshanin taudin esiintymiseen. Vuonna 1973 Keshanin taudin endeemisillä alueilla koko maassa tehtiin laajamittaisia luontoympäristötutkimuksia. Tuloksena raportoitiin, että Keshanin taudin esiintyvyyden ja endeemisillä alueilla vallitsevan erityisen luonnonympäristön välillä oli yhteys ja että ravitsemukselliset, biologiset, geologiset ja kemialliset tekijät (seleenin puute) tukivat vahvasti Keshanin taudin syytä. Toisaalta vuonna 1981 todettiin, että Coxsackie-viruksen vasta-aineiden pitoisuudet olivat korkeammat Keshanin tautia sairastavien seerumissa kuin normaalien henkilöiden seerumissa. Tämän tosiasian perusteella oletettiin, että Keshanin taudin syy liittyi virusinfektioon. On kuitenkin vaikea selittää, miksi Keshanin taudin kliiniset ja patologiset ilmenemismuodot ovat samankaltaisia kuin muissa sairauksissa, esimerkiksi idiopaattisessa laajentavassa sydänlihassairaudessa. Keshanin tautia olisi tutkittava lisää etiologian selvittämiseksi.