KAVVANAH (hepr. כַּוָּנָה; sananmukaisesti ”suunnattu aikomus”), rabbiinisessa kirjallisuudessa käytetty ilmaisu, jolla tarkoitetaan henkisen keskittymisen ja omistautumisen tilaa rukouksessa ja mitzvotien suorittamisen aikana. Vaikka vaatimusta kavvanahista uskonnollisen rukouksen ja toiminnan pakollisena osana ei mainita nimenomaisesti Pentateukissa, profeetat viittaavat siihen selvästi. Esimerkiksi Jesaja tuomitsee ne, jotka ”suullaan ja huulillaan kunnioittavat minua, mutta ovat siirtäneet sydämensä kauas minusta” (Jes. 29:13) (Jes. 29:13).

Kavvanah rukouksessa

Talmud pitää kavvanahia rukouksessa erittäin tärkeänä. Misna siteeraa R. Simeonin sanontaa: ”Älä pidä rukoustasi kiinteänä mekaanisena laitteena, vaan vetoomuksena armon ja armon saamiseksi Kaikkivaltiaan edessä” (Avot 2:13). Lisäksi kerrotaan, että varhaisilla ḥasidimilla oli tapana odottaa tunti ennen rukousta ja sen jälkeen saavuttaakseen kavvanan tilan ja noustakseen siitä (Ber. 5:1). Misnassa ja Gemarassa (Ber. 32b) esitetystä keskustelusta käy kuitenkin selväksi, että rabbit, jotka olivat hyvin tietoisia rukouksen ”ongelmasta”, eivät suinkaan olleet yksimielisiä tulkinnoissaan siitä, mitä oikean kavvanahin tulisi olla. Myöhemmät keskiaikaiset kirjoittajat tekivät eron rukousta edeltävän kavvanan valmistelun ja itse rukouksen aikana tapahtuvan kavvanan saavuttamisen välillä (esim. Kuzari, 3:5 ja 17), mutta korostivat toistuvasti molempien merkitystä. Maimonides määräsi halakhakysymyksenä (jota myöhemmät kodifioijat eivät kuitenkaan hyväksyneet), että ”koska rukous ilman kavvanaa ei ole lainkaan rukous, jos joku on rukoillut ilman kavvanaa, hänen on rukoiltava uudelleen kavvanan kanssa”. Jos ihminen tuntee itsensä kiireiseksi tai ylikuormitetuksi tai jos hän on juuri palannut matkalta, hänen on lykättävä rukoustaan, kunnes hän voi jälleen rukoilla kavvanahin kanssa… Todellinen kavvanah merkitsee vapautta kaikista oudoista ajatuksista ja täydellistä tietoisuutta siitä, että hän seisoo Jumalallisen Läsnäolon edessä” (Yad, Tefillah, 4:15, 16). Shulḥan Arukh toteaa: ”Parempi vähän rukousta kavvanahin kanssa kuin paljon ilman sitä” (OH 1:4).

Monia kavvanahiin liittyviä talmudipäätöksiä muutettiin aikojen kuluessa. Niinpä, vaikka misnassa (Ber. 2:5) sanotaan, että sulhasen ei tarvitse lukea *Shemaa hääyönään (koska hän ei kykenisi saavuttamaan asianmukaista keskittymisastetta), myöhemmin säädettiin, että ”koska nykyään emme rukoile missään tapauksessa asianmukaisella tarkkaavaisuudella”, hänen on tehtävä niin (Sh. Ar., OH 60:3). Vastaavasti ”vaikka amidaa ei lausuttaisi kavvanahin kanssa, sitä ei tarvitse toistaa”, koska oletetaan, että toiston kavvanah ei olisi yhtään parempi (ibid., 101:1, ja ks. Isserles, ad loc.).

Kabbalassa kavvanot (kavvanahin monikko) tarkoittaa erityisiä ajatuksia, joita rukouksen avainsanoja lausuttaessa tulisi olla. Hyvin usein nämä ajatukset ovat irrallaan sanojen kontekstuaalisesta merkityksestä ja ovat luonteeltaan mystisiä, esoteerisia. Jotkut kabbalistit tunnettiin näin ollen mekhavveniminä (ts, ne, joilla on kavvanot), ja kavvanot-oppaita kirjoitettiin (vrt. Emmanuel Ḥai Ricchin Mafte’aḥ ha-Kavvanot, Amsterdam, 1740).

Kavvanah mitzvotissa

Se määritellään teon suorittavan henkilön aikomukseksi tehdä se nimenomaisena aikomuksena täyttää uskonnollinen kielto, joka käskee tekoa. Yksi Misnassa (Ber. 2:1) mainittu esimerkki kavvanahin puutteesta on tapaus, jossa henkilö lukee Sheman aamulla (tai illalla) opiskelutarkoituksessa eikä mitsvan täyttämiseksi; toinen esimerkki on tapaus, jossa henkilö kuulee shofarin Rosh Ha-Shanahin päivänä vahingossa, eikä hänellä siten ole kavvanahia mitsvan täyttämiseksi (RH 3:7). Kaikki auktoriteetit ovat yhtä mieltä siitä, että asianmukainen kavvanah tällaisten mitzvotien suorittamiseksi on suotavaa. On kuitenkin erimielisyyksiä siitä, ovatko ilman kavvanaa suoritetut mitzvot päteviä vai pitääkö ne toistaa (vrt. Ber. 13a; RH 28a; Sh. Ar., OH 60:4).

.