Kuukausittain esittelemme eri täysjyväviljan täysjyväviljaneuvoston verkkosivulla, mukaan lukien tietoa sen terveydellisistä eduista, ruoanlaittovinkkejä ja -reseptejä, historiallisia/kulttuurillisia tosiasioita ja muuta. Klikkaa nähdäksesi koko kalenterin.

Aloitamme uuden vuoden juhlimalla kauraa!

kaura

Kaurahiutaleita ja puuroja – vaikka ne ovatkin monien suosiossa – on pitkään pidetty yksinkertaisina, raakilemaisina, ”kylkiluihin tarttuvina” ruokina. Ruoanlähteenä kaura on pitkään jäänyt toiseksi merkittävämpien viljelykasvien, kuten vehnän, ja median suosikkien, kuten kvinoa, jälkeen. Viime aikoina kasvipohjaisiin vaihtoehtoihin kiinnitetty kasvava huomio on kuitenkin antanut kauralle uuden elämän. Kauraa ei käytetä enää vain puuroihin, vaan sitä käytetään keskeisenä ainesosana hienoissa kauramaitolatteissa, joita näkee nykyään kaikkialla Instagramissa. Ja yön yli -kaurareseptit ovat valloittaneet bloggaajien piirin. Vaikka kaura ei olekaan aina ollut niin muodikasta, sillä on jo pitkään ollut tärkeä rooli ihmisen ruokavaliossa.

Historia

Jännittävät arkeologiset löydöt osoittavat, että ihmiset söivät kauraa jo paljon ennen todisteita sen kesyttämisestä. Italiassa paleoliittisen ajan metsästäjä-keräilijöiden noin 32 000 vuotta sitten asuttamasta luolasta löytyi jälkiä villikaurasta työkalusta, joka muistutti myllyä. Idempänä Jordanian laaksossa 11 000 vuotta vanhasta neoliittisen ajan arkeologisesta paikasta löydettiin yli 120 000 villin punakauran siementä.

Villikauraa on monia differenttisiä lajeja, mutta vain neljää on viljelty. Avenia sativa on yleisimmin viljelty kauralaji, ja sitä näkee yleisesti ruokakauppojen hyllyillä. Avena byzantina- ja Avena strigosa -lajeja viljellään pääasiassa eläinten rehuksi ja rehuksi, ja Avena abyssinica – teknisesti vain osittain kesyyntynyt – kasvaa yksinomaan Etiopiassa ja sen ympäristössä. Viljellyn kauran luonnonvaraisesta alkuperästä kiistellään edelleen, mutta viljellyn kauran genomin viimeaikaiset tutkimukset viittaavat vahvasti siihen, että kaikki viljellyt kauralajit ovat peräisin luonnonvaraisesta kauralajista Avena sterilis. Avena sterilis -lajin kesyttämisen uskotaan tapahtuneen kahdessa eri paikassa – hedelmällisellä puolikujalla ja Pohjois-Afrikan rannikolla / Iberian niemimaan etelärannikolla. Niiden perimässä olevien vähäisten erojen vuoksi hedelmällisestä puolikuusta peräisin olevaa kauraa kutsutaan tavalliseksi kauraksi, kun taas Iberian niemimaalla kesytettyä kauraa kutsutaan bysanttikauraksi.

Kaura löysi tiensä Eurooppaan paljon sen jälkeen, kun vehnä ja ohra olivat jo vakiintuneita viljelykasveja. Itse asiassa yleisesti uskotaan, että kaura kulkeutui Eurooppaan vehnän ja ohran siemenkaupan saastuttamana. Tämän salaisen maahantuonnin vuoksi kauraa pidettiin monin paikoin rikkaruohona, joka kilpaili vehnä- tai ohrasadon kanssa. Osa kauran myöhemmästä yleistymisestä ja menestyksestä Euroopassa johtuu siitä, että kaura on sopeutunut hyvin viileisiin ja kosteisiin ympäristöihin, mikä tekee siitä ainutlaatuisen hyvin Euroopan ilmastoon sopivan. Niinpä 1. vuosisadalla kaurasta oli tullut merkittävä viljelykasvi.

Kauran suosio kasvoi vasta, kun roomalaiset toivat sen Brittein saarille, jossa se (yllättäen) flunssasi, erityisesti Skotlannissa. Itse asiassa Samuel Johnsonin sanakirja vuodelta 1755 definsi kauran seuraavasti: ”Vilja, jota Englannissa annetaan yleensä hevosille, mutta Skotlannissa se näyttää elättävän ihmisiä.” Määritelmä, johon skotlantilaiset vastasivat: ”Siksi Englannissa on niin hyviä hevosia ja Skotlannissa niin hyviä miehiä!”

1600-luvun alussa kaura kulkeutui eurooppalaisten maahanmuuttajien mukana Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan. Espanjalaiset toivat kauraa mantereen eteläosiin, ja saksalaiset ja englantilaiset siirtolaiset veivät sitä pohjoiseen. Kaura oli Pohjois-Amerikassa suosittu sivuviljelykasvi, jota viljeltiin pääasiassa eläinten ja hevosten rehuksi. Kun maataloudesta tuli yhä teollistuneempaa ja koneet vähitellen korvasivat hevosvoiman, kauran tuotanto väheni merkittävästi, lähes puoleen vuodesta 1960 lähtien (FAOSTAT-tiedot, 2005).

Nykykäyttö

Tänään Eurooppa on maailman suurin kaurantuottaja, ja kauran tuotanto kasvaa hiukan yli kaksi kertaa niin paljon kuin toiseksi suurimmalla kaurantuottajalla Amerikalla. Kaura on vähän huoltoa vaativa kasvi, joka vaatii vain vähän lannoitus-, rikkakasvi- ja tuholaistorjuntaa. Suurin osa kaurasta viljellään eläinten rehuksi ja rehuksi, mutta viime vuosina sen lukuisat terveysvaikutukset ovat lisänneet sen suosiota ihmisravinnoksi.

Kaura höyrytetään ja lihotetaan usein, jolloin saadaan kaurahiutaleita, joita myydään ”vanhanaikaisena” tai tavallisena kaurana. Kauran litistäminen tai ”valssaaminen” ei poista kaurasta mitään sen ainesosia – itse asiassa kauraa käytetään harvoin uudelleen. Tämä koskee myös pikakauraa! Pikakaura on kokonaista kauraa, joka on esikypsennetty, kuivattu ja sitten rullattu ohueksi nopean kypsennysajan saavuttamiseksi. Teräskaura, joka tunnetaan myös irlantilaisena tai skotlantilaisena kaurana, on kaurahiutaleita, jotka on viipaloitu tai pilkottu, ei höyrytetty tai flatattu. Teräksestä leikatun kauran kypsennys kestää kauemmin, ja sen rakenne ja maku ovat pureskellumpia ja pähkinäisempiä kuin valssatun kauran vastaavien kaurojen. Kauraa käytetään yleisimmin puuroissa, mutta sitä käytetään myös leivonnassa, ja sitä on yleisesti myslissä ja myslissä. Katso täältä kuvia differenttisistä kauratyypeistä.

Ravitsemus

Kaura, olipa se sitten valssattua tai teräsleikattua, on lähes aina täysjyvämuodossaan. Kaura on suosittu aamiaisruoka, ja hyvästä syystä! Niiden on osoitettu pitävän sinut kylläisenä pidempään, ja niissä on runsaasti proteiinia ja terveellisiä rasvoja. Kaura voi auttaa alentamaan huonoa kolesterolia ja hillitsemään verenpainetta. Ne sisältävät beetaglukaania, liukoista fiberolia, jota ei esiinny muissa jyvissä paitsi ohrassa, ja jonka on osoitettu hillitsevän ruokahalua ja edistävän suoliston terveyttä. Kaura sisältää myös polyfenoleiksi kutsuttuja yhdisteitä, joilla on voimakkaita antioksidanttisia, kutinaa ja tulehdusta ehkäiseviä ominaisuuksia ja jotka mahdollisesti vähentävät kroonisen tulehduksen vaikutuksia. Kauran kutinaa ehkäisevät ominaisuudet tekevät siitä suositun ainesosan kauneustuotteissa. Kaurasaippuoita ja -liotteita on pitkään käytetty lievittämään ihosairauksien, kuten ihottumien ja vesirokon, aiheuttamaa epämukavuutta.

Jokainen täysjyvävilja offaa differenttisen yhdistelmän ravintoaineita. Kaura on hyvä lähde (tarjoaa vähintään 10 % suositellusta päivittäisestä arvosta) seuraaville ravintoaineille: proteiini, seleeni, fiber, rauta, B1, magnesium, fosfori, sinkki ja kupari. Kaurasta saadaan myös vähintään 50 % suositellusta mangaanin päiväarvosta.

Aika syödä!

Haura säilyy ruokakomerossa 4 kuukautta ja pakastimessa jopa 8 kuukautta. Kokonainen kaurahiutale säilyy ruokakomerossa 2 kuukautta ja pakastimessa 4 kuukautta.

Keittääksesi teräsleikattua kauraa, kiehauta 4 kupillista nestettä. Lisää yksi kupillinen kauraa ja keitä 30 minuuttia. Näin saadaan 3 kupillista keitettyä viljaa. Kaura sopii hyvin puuro- ja polentaresepteihin, ja teräsleikattu kaura voidaan korvata riisillä risottotyyppisissä resepteissä. Kauralla on makea, paahteinen aromi, jossa on vivahteita voitaikinasta, ja se sopii hyvin yhteen kanelin, kuivattujen ja tuoreiden hedelmien, kookoksen ja kookospähkinän sekä timjamin, sienien ja saksanpähkinöiden kanssa. Yksi annos keitettyä kauraa (¼ kupillista, keittämätöntä) sisältää 150 kaloria, 4 grammaa fiber ja 7 grammaa proteiinia. Kokeile näitä alla olevia kaurareseptejä!

Tulista kaurakuorrutettua kanaa auringonpaistisalsalla

Taivaanleikattua kaurarisottoa sienillä

Kardemummalla ja appelsiinilla höystettyä yön yli -kauraa

Mosh (guatemalalainen kaurajuoma)

Miso-kaalipowerbowl