Salt Lake Cityn temppeli valmistui vuonna 1893 ja on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon suurin temppeli.
Mormoneilla on aina ollut omituinen ote amerikkalaisessa mielikuvituksessa, mutta vain harvat tietävät, keitä mormonit oikeastaan ovat tai keitä he väittävät olevansa, ja heidän tarinansa on yksi suurista laiminlyötyistä amerikkalaisista kertomuksista.
AMERICAN EXPERIENCE ja FRONTLINE, kaksi PBS:n arvostetuimpiin sarjoihin lukeutuvaa ohjelmaa, yhdistävät voimansa esitelläkseen The Mormonsin, joka on uusi dokumenttielokuvasarja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkosta. Kahdessa kaksituntisessa jaksossa elokuvantekijä Helen Whitney (John Paul II: The Millennial Pope ja Faith and Doubt at Ground Zero) tutkii sekä mormoniuskon historiaa että nykyistä todellisuutta. Whitney sai epätavallisen pääsyn mormonien arkistoihin ja kirkon johtajiin sekä toisinajattelijoiden maanpakolaisiin, historioitsijoihin ja tutkijoihin sekä uskossa että sen ulkopuolella. ”Tämän elokuvan kautta toivon vieväni katsojan sisälle yhteen aikamme kiehtovimmista ja väärinymmärretyimmistä uskonnoista”, Whitney sanoo.
Hurskaat mormonit uskovat, että vuonna 1827 New Yorkin Palmyran kaupungissa 21-vuotias Joseph Smith kaivoi esiin kultaiset taulut, jotka sisälsivät uuden uskonnon siemenet. Smithin mukaan hänet ohjasi kyseiselle paikalle enkeli, joka ilmestyi hänelle näyssä. ”Joseph Smithin kuvaama ilmestys on mormonismin skandaali samalla tavalla kuin Kristuksen ylösnousemus on kristinuskon skandaali”, selittää Terryl Givens, joka on kirjoittanut useita kirjoja mormonien historiasta. Smithin näyt, joiden kerrotaan alkaneen hänen ollessaan 14-vuotias, ovat kuitenkin keskeisiä mormonien uskossa. ”Julistamme kiistatta, että Isä Jumala ja hänen poikansa, Herra Jeesus Kristus, ilmestyivät henkilökohtaisesti pojalle, Joseph Smithille”, sanoo LDS:n presidentti Gordon B. Hinckley. ”Koko vahvuutemme perustuu tuon näyn paikkansapitävyyteen.”
Mormonit alkaa mormoniuskon myrskyisästä varhaishistoriasta Joseph Smithin hämmästyttävistä näyistä ja Mormonien kirjan luomisesta mormonien kiistanalaisiin ja toisinaan väkivaltaisiin vastakkainasetteluihin naapureittensa kanssa sekä kolmen merkittävän uskonnollisen yhdyskunnan perustamiseen ja lopulliseen hylkäämiseen Ohiossa, Missourissa ja Illinoisissa. ”Ainakin kahden eri osavaltion hallitukset hyväksyivät virallisesti mormonien vainon”, sanoo mormonikirkon vanhin Dallin Oaks. Kirjailija ja historioitsija Truman Madsen lisää: ”Talojen polttaminen, raiskaukset, pahoinpitelyt, maan ja omaisuuden haltuunotto – kaikki tämä oli osa sitä, mutta se oli myös tuomitsemista kaikilla muilla tasoilla, osavaltioiden taloista saarnastuoliin.”
”Miksi heitä vihattiin niin paljon?” kysyy Yalen uskonnon professori Jon Butler. ”Se liittyy … tuntemattomien henkilökohtaisten käytäntöjen pelkoon, moniavioisuuteen, tuntemattomien uskomusten pelkoon, vallan ja hierarkian pelkoon. Ajattelivatko mormonit todella itse vai ajatteliko Joseph Smith heidän puolestaan?”
Väkivallan kierre huipentui vuonna 1844 Nauvoossa, Ill. osavaltiossa, kun vihainen väkijoukko surmasi Smithin. Smithin kuoleman jälkeen Brigham Young johti uskovaiset mantereen toiselle puolelle Suurelle Suolajärvelle nykyiseen Utahiin, joka on nykyään mormonikirkon kotipaikka.
”Mormoneilla on hyvin monimutkainen suhde omaan vainon tunteeseensa”, sanoo historioitsija Sarah Barringer Gordon. ”On epäreilua sanoa, että he vainosivat vainoa. Toisaalta on reilua sanoa, että se toi heille piristystä ja vakuuttuneisuutta siitä, että se, mitä he tekivät, oli oikein, koska Jumalan profeetat eivät ole koskaan olleet tervetulleita omassa maassaan.”
The Mormons -teoksen toisessa osassa tarkastellaan mormonikirkon nykytodellisuutta. Whitney tutkii massiivista lähetysohjelmaa, sitä, miten kirkko on päässyt amerikkalaisen kulttuurin valtavirtaan, mormonien teologian ja rituaalien koukeroita sekä kirkon opin kyseenalaistavien tai kirkon opetuksia noudattamattomien ekskommunikaatiota.
”Homona oleminen tuossa kulttuurissa on enemmän kuin helvettiä… Halusin niin kovasti parantua”, taiteilija Trevor Southey sanoo. ”Perhe on mormonismin keskus – se on pyhä, voimakas yksikkö. … On suuri epäonnistuminen, että perhe voi olla perhettä vain lähes Ozzien ja Harrietin määritelmän mukaan, ja kaikki sen ulkopuolella oleva ei ole perhettä ollenkaan.”
”Ainoa Jumalan hyväksymä avioliitto on miehen ja naisen välinen”, sanoo Marlin Jensen, LDS:n virallinen historioitsija. ”Homojen kohdalla heillä ei ole oikeastaan mitään toivoa. … Ja elämän eläminen ilman toivoa tällaisessa ydinkysymyksessä on mielestäni hyvin vaikea asia.”
Mormonien näkemyksensä perhe-elämästä suojelemisesta tuli myös poliittista. ”Tasa-arvomuutos oli uhkaava, koska se muutti naisen roolia … kotiin jäävästä hoivaavasta kotiäidistä, joka huolehtii lapsista, joksikin, joka voisi nyt tehdä päätöksiä itse”, sanoo James Clayton, valtiotieteen professori. Kirjailija ja feministi Gloria Steinem sanoo, että mormonien osallistuminen ERA-kysymykseen 1970-luvulla oli ratkaisevaa: ”Jos mormonit olisivat tukeneet lakimuutosta, se olisi mennyt läpi. Heillä oli valtavasti valtaa sen vastustamisessa, koska he hallitsevat tiettyjä keskeisiä osavaltioiden lainsäädäntöelimiä.”
”Yhtäältä on tämä pitkä perinne tiedon ja koulutuksen kannustamisesta, mutta samaan aikaan on olemassa todellinen anti-intellektuaalinen jännite”, sanoo Margaret Toscano, jonka naisten aseman kyseenalaistamisesta rangaistiin kirkonkirouksella. ”Olla mormoni-intellektuelli tarkoittaa, että avaudut sille, että sinut kutsutaan kirkon tuomioistuimeen.” Vanhin Dallin Oaks näkee kuitenkin kirkon kannan näissä kysymyksissä pyhän velvollisuuden täyttämisenä: ”Pyhissä kirjoituksissa puhutaan profeetoista vahtimestareina tornissa, joilla on velvollisuus varoittaa, kun vihollinen lähestyy”, hän sanoo elokuvassa. ”Vartijat tornissa sanovat, että intellektualismi on vaaraksi kirkolle … ja jos ihmiset jättävät uskonsa taakseen ja seuraavat tiukasti sinne, minne tiede heitä johtaa, se voi olla aika kiero tie.”
Mormonit jäljittää Myöhempien Aikojen Pyhien muuttumista viime vuosikymmeninä hylkiöiden asemasta Yhdysvaltain politiikan ja kulttuurin valtavirran toimijoiksi ja globaaliksi uskontokunnaksi, jossa on mormonilähetyssaarnaajien ponnistelujen ansiosta jopa 240 000 uskoon kääntynyttä vuosittain. Joka vuosi 50 000 mormoninuorta liittyy ”Jumalan armeijaan” ja marssii ympäri maailmaa Latinalaisesta Amerikasta Mongoliaan ja Zimbabween. ”Sinä lähdet”, sanoo Bryan Horn, palannut lähetyssaarnaaja. ”Isä meni. Isoisä meni. Ja isoisä, joka on Joseph Smithin opettaman Wilfred Woodruffin jälkeläinen, lähti lähetystyöhön.”
Lähetys voi olla vaarallinen; lähetyssaarnaajia on siepattu, kidutettu ja tapettu. Tämä sulatusuuni voi antaa lähetyssaarnaajille syvää hengellistä voimaa loppuelämäksi. ”Se oli oikeastaan se hetki, jolloin toivoni ja hento uskoni muuttuivat joksikin todella vakaaksi, joka on ollut koko loppuelämäni perusta”, Jensen sanoo. ”Kun ihmiset kysyvät: ’Millainen lähetystyösi oli? Vastaan: ’Se oli kaikki kaikessa.’ Koska en ole koskaan ollut sama sen jälkeen.”