Ihmisen elämänhistorialle on ominaista useat epätavalliset piirteet, kuten suuret vauvat, myöhäinen puberteetti ja vaihdevuodet sekä se, että lisääntymispäätöksiin kohdistuu koko elämän ajan voimakas kulttuurinen vaikutus. Tässä katsauksessa tarkastelen ihmisen elämänhistoriaa evoluutioekologisesta näkökulmasta. Tarkastelen ensin näyttöä hedelmällisyyden ja kuolleisuuden välisestä elämänhistoriallisesta kompromissista ihmisillä. Sen jälkeen käsitellään kasvun, hedelmällisyyden ja kuolleisuuden malleja koko elinkaaren ajan ja havainnollistetaan niitä perinteistä gambialaista väestöä koskevilla tiedoilla. Hahmoteltuani ihmisen elämänkulun vaiheita käsittelen kahta evoluutioantropologian kannalta erityisen kiinnostavaa ilmiötä, jotka molemmat ovat ilmeisesti ainutlaatuisia ihmisille ja joita kumpaakaan ei ole vielä täysin ymmärretty. Ensimmäiseksi käsittelen vaihdevuosien evoluutiota eli naisten lisääntymisen vähenemistä kauan ennen kuolemaa. Tarkastelen todisteita siitä, että tämä on kehittynyt siksi, että investoiminen nykyisten lasten tulevaan lisääntymismenestykseen on tärkeämpää kuin lasten synnyttämisen jatkaminen vanhuuteen, sekä tietoja mahdollisesti vaikuttavista biologisista rajoitteista. Toiseksi käsittelen demografista siirtymää. Hedelmällisyyden väheneminen aikana, jolloin resursseja on yhä enemmän, on vakava haaste evolutiiviselle näkemykselle ihmisen elämänhistoriasta ja käyttäytymisestä, ja siksi sitä tarkastellaan yksityiskohtaisesti. Vanhempien investoinnit keskenään kilpaileviin lapsiin voivat olla avainasemassa näiden molempien epätavallisten inhimillisten ilmiöiden ymmärtämisessä.