Rap-muusikko ja levytuottaja

Syntynyt Kayne Omari West 8.6.1977; Rayn (avioliittoneuvoja) ja Dondan (professori) Westin poika. Koulutus: Kävi American Academy of Artia ja Chicagon valtionyliopistoa.

Osoitteet: Levy-yhtiö -Roc-A-Fella Records, 825 Eighth Ave., New York, NY 10019. Verkkosivusto -http://www.kanyewest.com.

Palkinnot: Grammy-palkinto parhaasta rap-albumista, Recording Academy, kappaleesta The College Dropout, 2005; Grammy-palkinto parhaasta rap-kappaleesta, Recording Academy, kappaleesta ”Jesus Walks”, 2005; Grammy-palkinto parhaasta R&B-kappaleesta, Recording Academy, kappaleesta ”You Don’t Know My Name”, 2005; BET-palkinto parhaasta miespuolisesta hiphop-artistista, 2005; BET-palkinto vuoden videopätkästä, 2005; MTV:n videomusiikkipalkinto parhaasta miespuolisesta videopätkästä, kappaleesta ”Jesus Walks”, 2005.

Sivuhuomioita

Kanye West aloitti musiikkiuransa tuottajana Jay-Z:n kaltaisille hiphopin huippuartisteille, mutta hän halusi enemmän: hän halusi myös räppiä. Vaikka hänen

keskiluokkainen taustansa ja preppy-pukeutumisensa saivat hänet vaikuttamaan sopimattomalta gangsta-persoonallisuuksien hallitsemaan hiphop-skeneen, Westin lahjakkuus ja päättäväisyys johtivat hänen valtavaan menestykseensä. Hänen debyyttialbuminsa The College Dropout kirjoitti hiphopin säännöt uusiksi elvyttämällä sosiaalisesti tiedostavat sanoitukset ja sekoittamalla ne huippuluokan kaupallisiin bilebiitteihin. Kun hän julkaisi toisen albuminsa Late Registration elokuussa 2005, Westistä oli tullut yksi hiphopin suurimmista tähdistä.

West syntyi 8. kesäkuuta 1977 Raylle, entiselle mustapantterille, josta tuli ensin palkittu valokuvaaja ja sitten avioliittoneuvoja, ja Dondalle, englannin kielen professorille. (Hänen nimensä, joka lausutaan kahn-yay, tarkoittaa swahiliksi ”ainoa”.) Hänen vanhempansa erosivat, kun hän oli kolmevuotias; hän asui enimmäkseen äitinsä kanssa, mutta vietti usein kesät isänsä luona. Hän asui kymmenvuotiaana vuoden Kiinassa, kun hänen äitinsä opetti siellä englantia yliopistossa; hän tienasi rahaa viihdyttämällä ihmisiä kaduilla break-tanssilla. Isä opetti hänelle rotutietoisuutta, ja äiti auttoi häntä kehittämään laajan sanavaraston sanaleikkien avulla. ”Minut opetettiin ajattelemaan itsenäisesti”, hän kertoi New York Daily Newsin Jim Farberille. ”Se on se, mitä monet mustat lapset eivät saa.”

Lukiossa West ystävystyi tuottaja No I.D:n kanssa, joka työskenteli räppäri Commonin kanssa ennen kuin hänestä tuli tähti. Inspiroituneena West hankki 15-vuotiaana samplerin ja vietti paljon aikaa räppäämällä ja biittejä tekemällä makuuhuoneessaan. Hän opiskeli vuoden ajan stipendillä Chicagon The American Academy of Art -yliopistossa, minkä jälkeen hän siirtyi Chicagon valtionyliopistoon opiskelemaan englantia. Hän kuitenkin jätti opinnot kesken tavoitellakseen musiikkiuraa, mikä teki tyhjäksi hänen äitinsä toiveet siitä, että hän ansaitsisi useita tutkintoja. ”Päähäni rummutettiin, että college on lippu hyvään elämään”, Donda West kertoi Chicago Tribunen Greg Kotille. ”Mutta jotkut uratavoitteet eivät vaadi collegea. Kun Kanye teki albumin nimeltä College Dropout, kyse oli enemmänkin rohkeudesta hyväksyä oma itsensä sen sijaan, että seuraisi yhteiskunnan viitoittamaa tietä. Ja sen Kanye teki.”

Sen sijaan West alkoi tuottaa kappaleita chicagolaisille räppäreille. Vuonna 1998 hän osallistui Atlantan tuottajan ja levytähti Jermaine Duprin Life in 1472 -albumiin. Hän muutti Chicagosta Newarkiin, New Jerseyn osavaltioon ja sitten Hobokeniin samassa osavaltiossa, lähelle New Yorkia. Hänen suuri läpimurtonsa tapahtui, kun hän sävelsi viisi kappaletta Jay-Z:n vuoden 2001 albumille The Blueprint. Kappaleet vakiinnuttivat keskeisen osan Westin tuotantotyylistä: hän samplasi klassisia kappaleita ja nopeutti niitä niin, että ne muuttuivat korkealentoisiksi. Yleensä kappaleet olivat soul-musiikkia, kuten Jackson 5:n ja Temptationsin kappaleita, mutta hän samplasi myös 60-luvun rokkareita The Doorsia. West on myöntänyt saaneensa idean Wu-Tang Clanin RZA:lta, mutta aikana, jolloin samplaus oli mennyt pois hiphopin muodista, se oli silti tarpeeksi epätavallista tehdäkseen vaikutuksen. Hän alkoi työskennellä muiden hiphopin huippuartistien kanssa Jay-Z:n Roc-A-Fella-levymerkillä. Sittemmin West on tuottanut kappaleita yli 40 artistille, kuten Scarface, Foxy Brown ja DMX.

West oli vakuuttunut siitä, että hän osaa sekä räppiä että tuottaa. Hän alkoi työstää omaa albumiaan vuonna 2001. Mutta kun hän ensimmäisen kerran pyysi Roc-A-Fellan johtajilta, että he antaisivat hänen nauhoittaa oman hiphop-albuminsa, he eivät olleet vastaanottavaisia, koska hänellä ei ollut sitä kovaa taustaa tai imagoa, jota hiphop-tähdiltä oli alettu lähes vaatia. ”Kanyella oli vaaleanpunainen paita, jonka kaulus oli ylöspäin, ja Guccin lenkkarit”, Roc-A-Fellan silloinen toimitusjohtaja Damon Dash kertoi Josh Tyrangielille Time-lehdessä. ”Me kaikki kasvoimme kadunmiehiksi, joiden oli tehtävä mitä tahansa tullakseen toimeen”, Jay-Z kertoi Tyrangielille. ”Sitten on Kanye, joka ei tietääkseni ole koskaan elämässään tehnyt töitä. En nähnyt, miten se voisi toimia.”

”Olin vihainen, koska minua ei pitkään aikaan otettu vakavasti räppärinä”, West kertoi Chicago Tribunen Kotille. ”Johtui se sitten siitä, ettei minulla ollut elämää suurempaa persoonaa tai minua pidettiin kaverina, joka teki biittejä, minua ei kunnioitettu räppärinä.” Läheltä piti -tragedia antoi Westille lopulta luovan inspiraation projektiaan varten. Hän nukahti auton rattiin Los Angelesissa lokakuussa 2002 ja joutui auto-onnettomuuteen, joka melkein tappoi hänet. Hän soitti sairaalasta Roc-A-Fellan toimitusjohtajalle, pyysi rumpukonetta ja loi onnettomuudestaan kappaleen ”Through the Wire”. Hän äänitti mumisevan laulun kolme viikkoa onnettomuuden jälkeen, kun hänen leukansa oli kiinnitetty rautalangalla. Kappale rakentui Chaka Khanin ”Through the Fire” -kappaleen näytteestä. Se auttoi vakuuttamaan Roc-A-Fellan, jotta hän saisi levyttää albumin. West käytti kappaletta käyntikorttinaan ja levitti sitä luomillaan mix-nauhoilla osoittaakseen, että hän osasi sekä räppiä että tuottaa. ”Kuolema on parasta, mitä räppärille voi koskaan tapahtua”, West vitsaili Tyrangielille Time-lehdessä. ”Melkein kuoleminenkaan ei ole huono asia.”

Työskennellessään albuminsa parissa West tuotti myös joukon hittejä. Hänen riemuvoittonsa tuli alkuvuodesta 2004. Ensin kaksi hänen tuottamaansa kappaletta nousi listaykköseksi: Ludacrisin ”Stand Up” ja Alicia Keysin ”You Don’t Know My Name”. Muista kappaleista, kuten ”Slow Jamz”, yhteistyö chicagolaisen räppärin Twistan kanssa, ja Jay-Z:n ”Encore”, tuli myös hittisinglejä. Sitten ilmestyi Westin albumi The College Dropout, josta tuli nopeasti sekä kriittinen että kaupallinen menestys. Sitä myytiin 440 000 kappaletta ensimmäisellä julkaisuviikolla ja lähes kolme miljoonaa puolentoista vuoden aikana. ”Through the Wire -kappaleesta tuli MTV:n ja MTV2:n suosituin video.

Kriitikot ja ikäisensä kiinnittivät huomiota Westin sekoitukseen populaarista bilemusiikista ja älykkäistä, sosiaalisesti tiedostavista sanoituksista. Ihailijat, mukaan lukien näyttelijä/laulaja Jamie Foxx (joka esiintyy kappaleessa ”Slow Jamz”) ja klassisen rap-yhtyeen Run-D.M.C.:n Darryl McDaniels, julistivat, että The College Dropout oli palauttanut heidän uskonsa hiphopiin. New York Daily Newsin Farber kutsui albumia ”yhdeksi tietoisimmista ja poliittisimmista rap-levyistä sitten Public Enemyn ja Jungle Brothersin kukoistuskauden”. Kappale ”All Falls Down” kyseenalaisti materialismin mustassa yhteisössä, kun taas ”Jesus Walks”, jota Village Voice -kriitikko Hua Hsu kutsui ”epätoivoiseksi mestariteokseksi”, ällistytti kuulijat lunastavalla sanomallaan, joka syleilee jopa huumekauppiaita, ambivalenssillaan (”Haluan puhua Jumalalle, mutta minua pelottaa, koska emme ole puhuneet aikoihin”, West räppäämässä) ja sillä, että se uhmasi nimenomaisesti konventionaalista näkemystä, jonka mukaan Jumalasta kertovaa kappaletta ei soiteta kaupallisissa radioissa.

West myönsi innokkaasti sekoittavansa hiphopin kahta puolta: kaupallista puolta, jota hallitsi gangsta-räppi, ja poliittisesti valveutuneita räppäreitä (joita oli tuolloin vähemmän ja vähemmän suosittuja kuin varhaisessa hiphopissa). ”Koko teoriani musiikista on viesti ja melodia”, West kertoi Entertainment Weeklyn Neil Drummingille. Kun muut poliittiset artistit ovat ”kuin turskanmaksaöljyä”, West sanoi, hän lupasi ”yskänlääkettä Kool-Aidiin sekoitettuna”. New York Daily News ’ Farber totesi ”gangstakliseiden” puuttumisen Westin tuotannosta. ”En ole koskaan tappanut ketään, joten en räppää siitä”, West sanoi Farberille. ”Jokainen kappale on inspiroiva kappale, joka saa sinut tuntemaan olosi hyväksi.” Spinin Chris Ryanille hän selitti: ”Olen yksi ainoista räppäreistä, jonka molemmat vanhemmat ja kaikki isovanhemmat ovat yhä elossa. Isäni oli musta pantteri. Isovanhempani olivat mukana kansalaisoikeusmarsseilla. Minulla on siis vastuu heijastaa heitä.”

New York Timesin Kelefa Sanneh kutsui The College Dropoutia ”vuoden 2004 ensimmäiseksi suureksi hiphop-albumiksi” ja ”konseptialbumiksi koulun lopettamisesta, leikkisäksi kokoelmaksi bilebiisejä ja 76-minuuttiseksi nenänheilutusorgioiksi”. Sanneh kirjoitti, että West ”pilkkaa kaikkia, jotka eivät uskoneet häneen: opettajia, levy-yhtiöiden johtajia, poliiseja, jopa hänen entistä Gap-pomoaan”.

Westin valtavasta egosta, joka antoi hänelle itseluottamusta uhmata hiphop-stereotypioita ja levyttää albumi, tuli valtava osa hänen julkista persoonaansa. ”Teen musiikkia kerskailun vuoksi”, hän kertoi Spinin Ryanille ja selitti, että hän kerskailee musiikin avulla kuten jotkut ihmiset kerskailevat autoillaan. Hän valitti haastateltaville yhdestä arvostelusta, joka antoi hänen albumilleen arvosanan B+. ”CD-levyni on niin hyvä, että ihmisten on ostettava toinen ja kolmas kappale, koska muut varastavat niitä”, hän kehuskeli New York Daily Newsin Farberille. Joskus Westin ylimielisyys on vieraannuttanut ihmisiä, erityisesti sen jälkeen, kun hän käveli ulos American Music Awards -gaalasta raivoissaan siitä, että hän hävisi parhaan uuden artistin palkinnon kantritähti Gretchen Wilsonille.

Vuoden 2005 alussa West voitti kolme Grammy-palkintoa: Parhaan rap-albumin The College Dropoutista, parhaan rap-kappaleen ”Jesus Walksista” ja parhaan R&B-kappaleen Alicia Keysin ”You Don’t Know My Name”-kappaleen yhteiskirjoittamisesta. Dropoutin menestyksen jälkeen West perusti oman levy-yhtiön nimeltä Getting Out Our Dreams (G.O.O.D.), muotilinjan nimeltä Pastel Clothing ja Kanye West Foundationin, joka edistää musiikkikasvatusta kouluissa.

Westin kerrotaan käyttäneen kaksi miljoonaa dollaria toisen albuminsa kokoamiseen, mikä rikkoi hänen tuotantobudjettinsa. Hän yllätti monet työskentelemällä tuottaja Jon Brionin kanssa, jonka aiemmat työt olivat olleet lähinnä vaihtoehtoisten laulaja-lauluntekijöiden kuten Fiona Applen ja Aimee Mannin kanssa. West tavoitteli uudella albumilla enemmän musiikillisuutta: 40-henkiset jousisarjat ja 30-henkiset torvisektiot koristavat joitakin kappaleita. Vieraina albumilla olivat muun muassa Jay-Z, Foxx, R&B-laulaja Brandy, Adam Levine Maroon 5 -yhtyeestä ja räppäri Nas.

Late Registration -albumi julkaistiin elokuun lopussa 2005. Jakelijat toimittivat sitä 1,6 miljoonaa kappaletta kauppoihin sen julkaisuviikolla. Se otettiin vastaan ylistävin arvosteluin. Rolling Stonen Rob Sheffield antoi sille viisi tähteä ja julisti sen ”kiistattomaksi riemuvoitoksi, joka on niin laaja, että debyytti kuulostaa luonnoslevyltä”. Time tituleerasi häntä kannessaan ”popmusiikin älykkäimmäksi mieheksi”.

Albumin kappale ”Gone” rakentuu Otis Reddingin sampleen ja yksinkertaisen pianomelodian varaan. Kappale ”Diamonds From Sierra Leone”, joka on rakennettu näytteeseen Shirley Basseyn James Bond -elokuvasta Diamonds Are Forever (Timantit ovat ikuisia) esittämästä tunnuskappaleesta, protestoi Afrikan konflikteista hyötyvien ”veritimanttien” myyntiä vastaan. ”Gold Digger” kannustaa naisia pysymään työväenluokan miesten kanssa, jotka moppaavat lattioita ja tarjoilevat ranskalaisia perunoita. Hänen duettonsa Nasin kanssa, ”We Major”, katsottiin kohokohdaksi sekä kahden räppärin välisen vuorovaikutuksen että jännittävän hetken vuoksi, jolloin musiikki hiipuu ja West aloittaa sen uudelleen, vakuuttuneena siitä, että kappale on niin hyvä, että se voi jatkua yli seitsemän minuuttia.

Jälleen kerran musiikkikirjoittajat huomasivat paljon kontrastia ja sekalaista inspiraatiota Westin töissä, ja hän myönsi sen avoimesti. ”Olen aika laskelmoiva”, hän kertoi Tyrangielille Time-lehdessä seisoessaan kirkossa Prahassa, jossa hän oli kuvaamassa ”Diamonds From Sierra Leone” -videota. ”Otan juttuja, joiden tiedän vetoavan ihmisten huonoihin puoliin, ja vertaan niitä juttuihin, jotka vetoavat heidän hyviin puoliinsa.” Hän mainitsi ”Diamonds From Sierra Leone” -kappaleen sanoitukset naisesta, jotka hän myönsi olevansa ”törkeitä”, ja sitten sitä seuraavat sanoitukset isästään, joka kastaa hänet. ”Hän yrittää muuttaa tätä genreä, ja tehdäkseen sen hänen on saatava ihmiset kuuntelemaan hänen musiikkiaan”, Run-D.M.C:n McDaniels kertoi Time ’n Tyrangielille. ”He ovat tottuneet niin paljon kovuuteen ja typeryyteen, että jos hänen täytyy tehdä vähän sellaista ollakseen merkityksellinen, niin olkoon niin.”

West osoitti poliittisia intohimojaan myös kahdella hyväntekeväisyysesiintymisellä kesällä 2005. Ensin hän esiintyi Live 8 -konsertissa, jonka tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta kolmannen maailman köyhyydestä ja velkaantumisesta. Sitten hurrikaani Katrinan iskettyä Yhdysvaltojen Persianlahden rannikolle elokuun lopulla West osallistui A Concert For Hurricane Relief -hyväntekeväisyyskonserttiin. Se esitettiin NBC-televisiossa neljä päivää myrskyn jälkeen, kun maa katseli yhä kauhistuttavia uutiskuvia New Orleansin keskustaan jääneistä ja jopa kuolevista evakuoiduista ihmisistä. West kritisoi liittovaltion hallituksen reaktiota kriisiin suorassa lähetyksessä kansallisessa televisiossa. ”George Bush ei välitä mustista ihmisistä”, hän syytti Associated Pressin mukaan ja lisäsi, että maa on perustettu ”auttamaan köyhiä, mustia, vähävaraisia niin hitaasti kuin mahdollista”.

Syksyllä 2005 kriitikot kirjoittivat, että West näytti yrittävän henkilökohtaisesti ruumiillistaa popmusiikkia. Selvästi innokkaana rikkomaan lisää stereotypioita ja musiikillisia rajoja West ilmoitti aikovansa lähteä kiertueelle rockyhtye U2:n ja mahdollisesti myös Coldplayn kanssa.