Kiinteistöt
By Steve Cuozzo
August 4, 2016 | 4:37pm
Jos kaipaat Plaza-hotellin tarunhohtoista tammihuonetta ja tammibaaria, sinun on parasta tottua näkemään ne vain elokuvissa.
Tässä tyylikkäästi paneloidussa, saksalaisen renessanssiajan tyyliä edustavassa ruokailu- ja ruokailupaikassa Cary Grant kidnapattiin elokuvassa ”Pohjoinen luoteesta”. Ne olivat romanttisia kulisseja elokuvissa ”Arthur” ja ”Naisen tuoksu”, ja ne toivat ripauksen tyyliä tv-sarjaan ”Gossip Girl”.”
Mutta pitkään suljettuna olleet Oaksit, New Yorkin arvostetut postikorttikuvakkeet, eivät ehkä enää koskaan ole avoinna yleisölle – tai ainakaan vuosiin.
Central Park Southin puoleisen Central Parkin ikkunoissa olevassa kyltissä lukee ylpeänä: ”Vuodesta 1907 lähtien.” Mutta baari ja Oak Room ovat olleet suljettuina vuodesta 2011 lähtien yksityistilaisuuksia lukuun ottamatta.
Vaikka Plaza-museo Eloise saattaa itkeä, reaalimaailman ruokailijat ovat raivoissaan: ”Kaikkien asianosaisten pitäisi hävetä”, suitsutti Eaterin perustaja Lockhart Steele.
Saudi-prinssi Al-Waleed Bin Talalin, joka omistaa 25 prosenttia hotellista, sanotaan olevan raivoissaan.
”Se on häpeäksi prinssin yhtiölle, Kingdom Holdingsille, ja se vetää Plazan arvoa alaspäin”, eräs hotellialan asiantuntija sanoi.
Plazan riitaisat enemmistöomistajat, intialainen Sahara Group, antoivat hiljattain potkut julkkistelevisio-ohjelmista tuttuun ja Lambs Clubin keittiömestariksi nimetylle Geoffrey Zakarianille, jonka he olivat hankkineet paikalle käynnistämään mahtavan Oaksin uudelleen. He eivät enää tarvinneet häntä, sillä pari vanhaa ravintolaa on viimeinen asia heidän mielessään.
Harvinaiset, jotka kulkevat Plazan suurenmoisen Fifth Avenuen sisäänkäynnin läpi – tai siemailevat 24 dollarin arvoisia cocktaileja räikeässä, välipohjatasolla sijaitsevassa Rose Clubissa – tietävät kullatun julkisivun takana piilevästä likaisuudesta.
Takahuoneen ja Oak Barin avaimet hallussaan pitävistä kolmesta mafiososta yksi vietti suurimman osan viimeisestä kahdesta vuodesta kaltereiden takana, ja kaksi muuta välttyivät täpärästi omilta vankilatuomioltaan.
Plazan omistaja Subrata Roy, intialaisen mustekalamaisen Sahara-konsernin – joka omistaa kiinteistöjä, televisioasemia, elokuvakanavan, sanomalehtiä ja jopa Formula 1 – monimiljardööripäällikkö, vangittiin kahdeksi vuodeksi massiiviseen petosjuttuun liittyen. Hän pääsi juuri ehdonalaiseen vapauteen, mutta hänet vangitaan uudelleen, ellei hän pian maksa sijoittajille takaisin 46 miljoonaa dollaria.
Sant Singh Chatwalin Manhattanilla toimiva Dream Hotel Group, joka omistaa tai operoi kymmeniä hotelleja muun muassa Dream- ja Time-brändinimillä – ja aikoo pian avata lisää hotelleja Yhdysvalloissa ja Lähi-idässä – vastaa Plazan ruoka- ja juomatoiminnasta.
Mutta pyöränkauppias Chatwal, Clintonin säätiön edunvalvoja ja Bill ja Hillary Clintonin läheinen ystävä, on ollut häiriintynyt: Hän tunnusti syyllisyytensä laittomiin kampanjalahjoituksiin, mutta vältti jotenkin vankilatuomion.
Yksi Sant Chatwalin pojista, bilehirmu Vikram Chatwal, joka perusti Dream’s ”Lifestyle-divisioonan”, vältti myös vankilatuomion jäätyään kiinni huumeista. Kaksi viikkoa myöhemmin ailahteleva Vikram, Lindsay Lohanin kaveri, joka on seurustellut Kate Mossin ja Gisele Bündchenin kanssa, erotettiin Dream Downtown -hotellin ravintolasta raivokohtauksen vuoksi.
Page Six -lehti kertoi huhtikuussa 2013, että hän ”hyppäsi ylös ja alkoi huutaa” pankkiireita täynnä olleelle pöydälle huutaen: ”Omistan tämän paikan!”. Haluan, että heidät heitetään ulos.”
Itse asiassa hän ei omistanut sitä: Chatwalit myivät Dream Downtownin Royn Sahara Groupille vuotta aiemmin.
Zakarian haastoi hiljattain Saharan oikeuteen, koska se oli jättänyt hänet maksamatta vaadittua irtisanomiskorvausta. Myöhemmin sovitussa kanteessa suosittu keittiömestari paljasti, että Sahara oli päättänyt ”luopua Oak Roomia koskevista suunnitelmista tai ainakin hyllyttää ne.”
Tammihuoneella oli pitkään maineikas paikka kaupungin juhlallisuuksissa.
Gore Vidal ja Truman Capote lounastivat siellä viikoittain 1960-luvulla, kuten Gerald Clarken elämäkerrassa ”Capote” kerrotaan. ”He napostelivat ystäviään ensimmäisen ruokalajin aikana, ahmivat vihollisiaan toisen ruokalajin aikana ja nauttivat omasta loistavasta tulevaisuudestaan kahvin ja jälkiruoan äärellä”, Clark kirjoitti.
Vuonna 1980 asiakkaat saattoivat nähdä ”muutamia kuuluisuuksia, kuten Liza Minnellin tai Harry Reasonerin”, kertoi New York Magazine, ja vaikka ”You have to pay $4.05 dollaria juomasta, mutta pähkinöitä ja rinkeleitä on runsaasti ja ilmaiseksi.”
Tammien alamäki alkoi jo vuonna 2004, kun israelilainen kiinteistöyhtiö Elad osti Plazan 675 miljoonalla dollarilla. Eladin johtaja, räyhäävä megamiljardööri Yitzhak Tshuva on niin karkea, että eräs israelilaissyntyinen kiinteistöjohtaja New Yorkissa naureskeli: ”Häntä ei voi viedä kokoukseen edes Israelissa.”
Tshuva muutti menestyksekkäästi suurimman osan entisestä 800-huoneisesta hotellista asunnoiksi. Mutta vähän ennen kuin Elad avasi Plazan uudelleen maaliskuussa 2008, hän vuokrasi Oak Roomin ja Oak Barin pienyrittäjä Joey Allahamille, joka oli pyörittänyt vain muutamia kosher-ravintoloita.
Miksi Allaham oli kuuma johtamaan Plazan rakastettuja paikkoja?
”Kosher-markkinat ovat rajalliset”, hän kertoi The Postille tuolloin.
Allaham napautti ranskalaissyntyisen, atlantalaislähtöisen Joël Antuneksen kokiksi. ”Olen hyvin onnekas mies”, Antunes kertoi minulle helmikuussa 2008 – vain 11 kuukautta ennen kuin Allaham antoi hänelle potkut.
Allaham laukaisi rähinöitsijä, sunnuntai-illan ”burleskibileet” Oak Roomin tynnyriholvikaton alla. Toukokuussa 2011 Elad haastoi Allahamin ja osakkaan Eli Gindin oikeuteen 33 miljoonasta dollarista, koska he väittivät olevansa 900 000 dollarin vuokrarästejä velkaa, sallivat laittomat huumeet ja ”riehakkaan ja/tai vulgaarin” käytöksen sekä saivat terveysministeriöltä C-luokituksen. The Post kuvaili paikkaa ”shampanjalla höystetyiksi orgioiksi, joihin osallistui hyrrääviä jet-settereitä.”
Oak Room ja Oak Bar suljettiin kesällä 2011, ja ne olivat pimeinä, kun Elad myi rakennuksen hotelliosan heinäkuussa 2012 Saharalle 570 miljoonalla dollarilla.
Kauppaa ajoi eteenpäin kukaan muu kuin Sant Singh Chatwal, joka oli ystävällinen sekä Eladille että Saharalle. Palkkioksi Sahara antoi Chatwalin yhtiölle 20-vuotisen sopimuksen Plazan ravintoloiden ja baarien pyörittämisestä.
Hänen poikansa Vikram kehuskeli syyskuussa 2012 tekevänsä yhteistyötä Tommy Hilfigerin kanssa ostaakseen 30 prosentin osuuden hotellista sekä ottaakseen haltuunsa Oak Roomin. ”Haluamme palauttaa tämän New Yorkin kiinteistöjen aarteen historian ja kulttuurisen symboliikan”, hän kertoi Page Sixille.
Mutta mediarakkaalla Vikramilla oli mukanaan toisenlaista saalista, kun hänet pidätettiin yrittäessään nousta lentokoneeseen Ft. Lauderdalessa huhtikuussa 2013: lastillinen heroiinia, kokaiinia, marihuanaa, opioideja, Xanaxia, rauhoittavia lääkkeitä, hevosenrauhoittavaa ketamiinia ja muita valvottuja huumeita, joihin hänellä ei ollut reseptiä. Toisin kuin köyhät newyorkilaisnuoret, jotka ovat saaneet 15 vuodesta elinkautiseen paljon pienemmästä huumausaineen kuljettamisesta, Vikram – jonka nettovarallisuudeksi arvioidaan 50 miljoonaa dollaria – välttyi mahdolliselta kolmen vuoden tuomiolta huumausaineiden salakuljetuksesta ja hallussapidosta käymällä läpi ”ankaran” vieroitushoito-ohjelman.
Vikramin Plazan diiliä ei koskaan toteutunutkaan.
Heinä-heinäkuussa 2013 Zakarian nimitettiin Plazan kulinaristijohtajaksi. Hän nuorensi Plazan Palm Court -teehuonetta, joka oli vielä toipumassa aiemmista päivistä, jolloin tietämättömät tarjoilijat tervehtivät The Postin Cindy Adamsia ”rouva Zimmermanina”.
Mutta Oaksin uudelleen avaaminen vaati ensin sopimuksen tekemistä hotellin kovan ammattiyhdistyspomon Peter Wardin kanssa. ”Et voi maksaa tiskaajalle 25 dollaria tunnilta”, sanoi newyorkilainen ravintoloitsija/klubikuningas Frederick Lesort, joka perääntyi mahdollisesta sopimuksesta siellä.
Työrauhan aikaansaaminen oli Royn työtä. Mutta helmikuussa 2014 hänet pidätettiin oikeuden halventamisesta osana tapausta, jossa oli kyse Saharan laittomasta 4,8 miljardin dollarin kiinteistövelkakirjojen myynnistä, josta suuri osa oli myyty hyväuskoisille maalaisille. Roy torjui oikeuden määräyksen palauttaa rupiat.
Kaksi kuukautta Royn pidätyksen jälkeen Dreamin puheenjohtaja Sing Chatwal tunnusti Brooklynin liittovaltion tuomioistuimessa syyllisyytensä laittomien kampanjalahjoitusten järjestämiseen ja todistajien manipulointiin. Chatwalin olkirahoittajajärjestelmä oli kanavoinut yli 180 000 dollarin lahjoitukset Hillary Clintonille ja kahdelle muulle demokraattipuolueelle.
Vaikka Sing olisi voinut saada viisi vuotta vankeutta, tuomari päästi hänet joulukuussa 2014 ehdonalaiseen, sakkoon ja yhdyskuntapalveluun. Tuomari kutsui niputtamista ”poikkeukseksi”, vaikka se oli jatkunut neljä vuotta. Rannekkeen lyöminen oli seurausta kirjekampanjasta, jossa Singin julkkiskaverit, kuten Deepak Chopra, pyysivät kirjeitse lieventämistä.
Intialainen tuomioistuin on nyt määrännyt Royn myymään Plazan, Dream Downtownin ja lontoolaisen Grosvenor Housen. Ulosottohuutokauppa peruttiin, mutta useat mahdolliset kaupat ovat sittemmin kariutuneet. Prinssi Al-Waleed on tarjoajien joukossa.
Dream Hotels Management vakuuttaa, että Oak Roomin ja Oak Barin suhteen on toivoa.
”Jatkamme työskentelyä ja avaamme heti, kun olemme valmiita”, se sanoi lausunnossaan.
Kerro se Eloiselle.
Kerro se Eloiselle.