Apulaisvaltakunnansyyttäjät Emily W. Allen (619) 546-9738, W. Mark Conover (619) 546-6763 ja Phillip L.B. Halpern (619) 546-6964

UUTISJULKAISUN YHTEENVETO – 24. elokuuta 2020

SAN DIEGO – Nopean syyllisyydentunnustuksensa ja huomattavan avunantonsa vuoksi aviomiehensä korruptiotapauksessa Margaret E. Hunter tuomittiin tänään liittovaltion tuomioistuimessa kahdeksaksi kuukaudeksi rangaistusluonteiseen kotiarestiin, joka on suoritettava osana kolmen vuoden ehdollista vankeutta.

Tuomio Hunterille, entisen kongressiedustajan Duncan D. Hunterin tuomio päättää pitkään jatkuneen skandaalin, jossa pariskunta käytti lähes 250 000 dollarin kampanjarahoja henkilökohtaisena pankkitilinään ja tuhlasi ylenpalttisesti niinkin vähäpätöisiin asioihin kuin pikaruokaan, elokuvalippuihin ja lenkkareihin, niinkin triviaaleihin asioihin kuin videopeleihin, legosarjoihin ja Playdohiin, niinkin arkipäiväisiin asioihin kuin ruokatarvikkeisiin, koiranruokaan ja yleishyödyllisiin palveluihin ja niinkin itsetarkoituksellisiin asioihin kuin ylellisiin luksushotelleihin, merentakaisiin matkoihin ja lentolippupaketteihin, jotka koskivat heitä itseään, perheenjäseniään ja lemmikkieläimenä pidettäviä kanejaan, Eggburtia ja Caddburyä.

Yhdysvaltion piirituomari Thomas Whelan totesi Margaret Hunterin ”huomattavan yhteistyöhalukkuuden” epätavallisen tuomion langettamisessa. Tuomion kotiarestin aikana hän rajoitti kaiken liikkumisen kodin ulkopuolella lukuun ottamatta työskentelyä, koulutusta, uskonnollisia palveluja, mielenterveys- ja päihdekuntoutusta ja oikeudenkäyntejä. Hän kielsi häntä hakeutumasta luottamustehtäviin.

”Margaret Hunter otti viipymättä vastuun roolistaan tässä kampanjarahoituspetoksessa”, sanoi apulaissyyttäjä David Leshner, Yhdysvaltain syyttäjänviraston rikososaston päällikkö. ”Hänen tuomionsa heijastaa hänen vähäisempää syyllisyyttään suhteessa aviomieheensä, hänen merkittävää osuuttaan aviomiehensä syyllisyystodistuksen saamisessa ja hänen rooliaan demokratiamme perusperiaatteen vahvistamisessa, jonka mukaan lakejamme kirjoittavat poliitikot eivät ole lakiemme yläpuolella.” Leshner kiitti syyttäjiä Phil Halpernia, Emily Allenia ja Mark Conoveria sekä liittovaltion poliisia väsymättömästä oikeudenmukaisuuden tavoittelusta tässä tapauksessa.

”Julkinen korruptio on FBI:n ensisijainen tehtävä”, sanoi FBI:n San Diegon kenttätoimiston vt. johtava erikoisagentti Omer Meisel. ”Olemme sitoutuneet keskittämään voimavaramme, resurssimme ja asiantuntemuksemme näihin monimutkaisiin ja arkaluonteisiin tutkimuksiin, koska virkamiehet, jotka käyttävät asemaansa yksityisen hyödyn tavoitteluun, heikentävät hallinnon rehellisyyttä ja murentavat yleisön luottamusta demokratiamme perusrakenteisiin. Tämänpäiväinen tuomio merkitsee nelivuotisen FBI-tutkinnan päättymistä, joka johti entisen kongressiedustajan Duncan Hunterin ja hänen vaimonsa Margaret Hunterin rikostuomioihin valehtelusta ja varastamisesta Huntersin äänestäjiltä sekä yleisön luottamuksen horjuttamisesta.”

Suositellessaan rangaistusluonteista kotiarestia liittovaltion syyttäjät vertasivat Margaret Hunterin tapausta hänen aviomiehensä tapaukseen – joka sai 11 kuukauden vankeustuomion. He totesivat, että sen sijaan, että Duncan Hunter olisi myöntänyt syyllisyytensä ja jättänyt paikkansa huhtikuussa 2016, kun hänen käytöstään alun perin kyseenalaistettiin, hän pyrki aluksi kiistämään väärinkäytökset ja sen jälkeen syyttämään vaimoaan omista väärinkäytöksistään. Sen jälkeen, kun jälkimmäinen taktiikka sai lähes yleisen tuomion, Duncan Hunter aloitti sitten hellittämättömät ja lakkaamattomat hyökkäyksensä oikeusjärjestelmää vastaan yleensä ja erityisesti oikeusministeriötä ja FBI:tä vastaan.

Syyttäjät sitä vastoin huomauttivat, että Margaret Hunter myönsi syyllisyytensä varhaisessa vaiheessa, tunnusti nopeasti syyllisyytensä ja teki yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa sen tutkiessa miehensä rikollista toimintaa. Hallituksen tuomiomuistion mukaan hän näin tehdessään ”teki paljon osoittaakseen, että oikeusvaltio voitti vaaralliset tropiikit, joiden mukaan oikeusministeriö kohdistui virheellisesti poliittisiin henkilöihin”.

Rangaistussuosituksessa otettiin huomioon myös se, että Margaret Hunterin merkittävästä yhteistyöstä aiheutui suuri hinta hänelle itselleen ja hänen perheelleen. Syyttäjä huomautti, että hänen päätöksensä tehdä yhteistyötä aviomiestään (hänen kolmen lapsensa isää) vastaan oli raastava ja vaikea päätös, joka käytännössä asetti hänet muuta Hunterin laajempaa perhettä vastaan. Tämän päätöksen henkilökohtaiset kustannukset johtivat vakaviin psykologisiin ja emotionaalisiin seurauksiin, kuten avioliiton rikkoutumiseen, voimakkaaseen julkiseen tarkkailuun ja vaikeaan tehtävään rakentaa hänen elämänsä uudelleen yksinhuoltajaäitinä vihamielisessä perheympäristössä.

Viimeiseksi Yhdysvallat huomautti tuomion antamista koskevassa muistiossaan, että henkilö, joka oli suurimmassa vastuussa välittömästä rikoksesta, oli kiistatta Duncan Hunter. Vaikka Margaret Hunter myönsi, että hänellä oli aktiivinen ja hyvin merkittävä rooli kampanjavarojen varastamisessa, hän teki sen vain silloisen kongressiedustajan suostumuksella, kannustuksella ja tuella. Sen lisäksi, että Duncan Hunter itse varasti kampanjavaroja, on kiistatonta, että useiden vuosien ajan hän antoi vaimolleen mahdollisuuden varastaa kampanjavaroja täysin tietoisena siitä, että tämä käyttäisi nämä varat sellaisen elämäntyylin ylläpitämiseen, johon heidän perheellään ei muuten olisi varaa. Jo joulukuussa 2009 hän ohjasi kampanjansa rahastonhoitajaa hankkimaan vaimolleen kampanjan luottokortin, vaikka vaimolla ei tuolloin ollut minkäänlaista virallista roolia kampanjassa. Ja saatuaan useista eri lähteistä useita varoituksia siitä, että hänen vaimonsa varasti kampanjavaroja, Hunter antoi hänen laittoman käytöksensä kärjistyä.

PUOLUSTUSASIAKIRJA Asianumero 18cr3677-W