Päädyin kirjoittamaan tämän kuun kolumnini Wired-lehteen vaikuttavuusinvestoinneista ja mahdollisuudesta tuoda tilaan uusia näkökulmia. Kun kirjoitin palstaa ja aloin neuvotella todella mahtavan toimittajani kanssa Wiredissä, sain palautetta, että se oli hieman tiheä, jargoninen ja vinksahtanut. Kollegani Louis Kang teki paljon tutkimusta artikkelia varten, joten päätin siirtää yksityiskohdat Wiredin artikkelista tähän yhdessä kirjoitettuun ”selittävään” esseeseen. Tässä esseessä, joka on nyt Wiredin kolumnin oheisteos, luodaan yleiskatsaus siihen, mitä vaikuttavuusinvestoiminen on, ja kuvataan joitakin eri tapoja, joilla vaikuttavuutta nykyisin mitataan, sekä joitakin huolenaiheita, joita meillä on näihin mittausmenetelmiin liittyen. Wiredin artikkelissa käsitellään havaintojani tästä alasta ja annetaan joitakin ehdotuksia siitä, miten voisimme mitata vaikuttavuutta paremmin.
– Joi
Vaikuttavuussijoittamisen mittarit ja niiden rajoitukset
Toimittajat Joi Ito ja Louis Kang
Mikäli maailman ongelmien ratkaisemiseen tähtäävän hyväntekeväisyysrahan kasa kasvaa, pyrkimys arviointiin ja kurinalaisuuteen on sysännyt asiantuntijoita kehittämään metriikoita, joilla voidaan mitata vaikuttavuuden vaikutusta ja menestystä.
Mutta maailman suurimmat ongelmat – ilmastonmuutos, köyhyys, globaali terveys, sosiaalinen epävakaus – eivät ole helposti mitattavissa. Esimerkiksi ilmastonmuutos, köyhyys, globaali terveys ja sosiaalinen epävakaus ovat monimutkaisia itsesopeutuvia järjestelmiä, joita ei voida pelkistää yksinkertaisilla mittareilla ja matematiikalla. Itse asiassa juuri yksinkertainen matematiikka ja rahoitusmarkkinoiden hypertehokkaat optimoinnit ovat alun perin aiheuttaneet suurimman osan näistä ongelmista. Esimerkkinä mainittakoon pääomamarkkinat, joilla keskitytään paljon enemmän osakkeenomistajiin kuin muihin sidosryhmiin, mikä on aiheuttanut luonnonvarojen louhintaa ja hyväksikäyttöä; halpojen kaloreiden tehokas tuotanto, joka on vaikuttanut liikalihavuuteen; massakulutus, joka on johtanut ilmastonmuutokseen; ja Internet ja sosiaalisen median alustat, jotka ovat lisänneet vihapuhetta ja uusia hyökkäysten muotoja vastakkain. Riittävätkö nykyaikaiset säätiöt ja rahoituslaitokset, jotka ovat varustautuneet kvanttien ja maailmanlaajuisten kehitysperiaatteiden, kuten YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden, avulla, vastaamaan näin monimutkaisiin haasteisiin? En usko.
Filantropia käsitteenä on ollut olemassa jo vuosisatoja. 1900-luvun alussa Yhdysvaltain verovirasto alkoi tarjota veroetuja hyväntekeväisyyslahjoille, ja siitä lähtien hyväntekeväisyys on jatkuvasti kasvanut ja kehittynyt.
MacArthur-säätiössä, jonka hallituksessa toimin, ”vaikuttavuussijoittaminen” syntyi 1980-luvun alussa keinona kanavoida pääomaa yhteisöihin, jotka kärsivät ali-investoinneista, ja vauhdittaa tuloja tuottavien voittoa tavoittelemattomien järjestöjen ja yhteiskunnallisiin tarkoituksiin toimivien yritysten kasvua. Samoihin aikoihin Nobelin rauhanpalkinnon voittaja Muhammad Yunus perusti Grameen Bankin, jonka periaatteena oli, että lainat ovat tehokkaampia keinoja köyhyyden poistamiseksi kuin hyväntekeväisyys, ja se aloitti tarjoamalla pieniä lainoja köyhtyneille yrittäjille, minkä nykyään tunnemme mikrorahoituksena. Sittemmin on syntynyt uudentyyppisiä sijoituspääomia ja -varoja sekä rahoitus- ja organisaatiorakenteita ja vaikutusten mittaamiskäytäntöjä, joiden avulla voidaan paremmin sitoutua positiivisen vaikutuksen aktiiviseen luomiseen. Vaikka vaikuttavuusinvestoimisen tarkoitusta ja käytäntöä tarkastellaan ja tarkennetaan jatkuvasti, ydinajatuksena on vapauttaa perinteisempi sijoituspääoma osallistumaan maailman ongelmien ratkaisemiseen. Nykyään yli 1340 organisaatiota hallinnoi maailmanlaajuisesti noin 500 miljardin dollarin arvosta vaikuttavuusinvestointeja.
Monet yritykset väittävät nykyään aktiivisesti olevansa yleishyödyllisiä yrityksiä tai käyvät läpi B-Labin sertifiointia, jotta ne voidaan luokitella B-korporaatioiksi. Näihin kuuluvat Patagonia ja yritys, johon sijoitin, Kickstarter. Nämä yritykset väittävät käyttävänsä ja toisinaan julkistavansa tarkastettavissa olevia mittareita muista kuin taloudellisista yhteiskunnallisista vaikutuksistaan. Näiden kaltaisten yritysten lisäksi myös valtavirtaisemmat yritykset pyrkivät menemään pelkkää taloudellista menestystä pidemmälle ja arvioimaan yhteiskunnallisia tai ympäristövaikutuksiaan ”kolmoispohjalinjan” avulla. Vaikka vaikuttavuussijoittamista on pidetty suurelta osin hyväntekeväisyystoimintana, joka on määritelmänsä mukaan altis hyväksymään vain vähän tai ei lainkaan tuottoa sijoituksille, monet perinteiset vaikuttavuusrahastot ja -sijoittajat vakuuttavat nyt suunnittelevansa sijoituskäytäntöjä niin, että ne saavuttavat markkinatason tuoton sijoituksille ja täyttävät positiiviset vaikuttavuustavoitteet. Erään Global Impact Investing Networkin (GIIN) raportin mukaan 49 tällaista rahastoa on saavuttanut keskimäärin 18,9 prosentin tuoton pääomasijoituksista kehittyvillä markkinoilla. Viime aikoina olemme nähneet vakiintuneempien institutionaalisten sijoittajien, kuten Goldman Sachsin, KKR:n ja Bain Capitalin, olevan aktiivisia vaikuttavuusinvestoinneissa.
Texas Pacific Group (TPG) on luonut The Bridgespan Groupin avulla vaikuttavuussijoitusrahaston nimeltä Rise Fund. Rise Fund on kehittänyt menetelmän, jolla pyritään laskemaan vaikutuksen taloudellinen arvo, nimeltään Impact Multiple of Money eli IMM. IMM on yksi kasvavasta joukosta malleja ja protokollia, joita käytetään muiden kuin taloudellisten vaikutusten arvioimiseen ja joilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Rise/Bridgespan-menetelmä tuottaa taloudellisen arvion investoinnin yhteiskunnallisesta vaikutuksesta arvioimalla ensin niiden ihmisten määrän, joihin investointi vaikuttaa, käyttämällä asiaa koskevia tieteellisiä tutkimuksia ja kertomalla tämä luku 5,4 miljoonan dollarin suuruisella yhdysvaltalaisella ”elämän arvolla”, jonka Yhdysvaltain liikenneministeriö on laskenut kvantifioidakseen ”lisäkustannuksen, jonka yksilöt olisivat valmiita maksamaan turvallisuuden parantamisesta (eli riskien vähentämisestä)”. Tämän jälkeen investoinnin vaikutuksen dollarimääräistä arvoa mukautetaan kertomalla se niin sanotulla vaikutuksen toteutumisen todennäköisyydellä, joka on arvioitu todennäköisyys odotetun vaikutuksen saavuttamiselle ja joka on laskettu asiaa koskevien tieteellisten tutkimusten tarkastelun perusteella. Tämän luvun avulla Rise ennustaa sitten investoinnin nettonykyarvon (Net Present Value, NPV) käyttäen itse asettamaansa arvioitua vuotuista diskonttoa. Lopuksi nettonykyarvo kerrotaan Risen omistamalla osuudella yrityksen koko osakepääomasta, jotta saadaan selville, kuinka suuri osa vaikutuksesta on Risen vastuulla, ja tämä jaetaan investoinnin määrällä IMM:n määrittämiseksi (ks. esimerkkinä tämä HBR:n tapaus, joka koskee Rise-rahastoon kuuluvaa alkoholismiohjelmaa). Jos Rise esimerkiksi sijoittaa 10 miljoonaa dollaria 50 prosentin osuuteen yrityksen osakepääomasta, kun nettonykyarvo on 100 miljoonaa dollaria, Rise määrittää 50 miljoonaa dollaria (100 miljoonaa dollaria kerrottuna 50 prosentilla) sen vaikutuksen arvoksi, josta se voi vaatia hyvitystä. Risen IMM olisi siis viisinkertainen sijoitukseensa eli 50 miljoonaa dollaria jaettuna 10 miljoonalla dollarilla, joka on summa, jonka se käytti sijoituksen tekemiseen. Tässä esimerkissä IMM oli viisinkertainen, mikä ylitti Rise Fundille asetetun kolminkertaisen IMM:n vähimmäismäärän.
Robin Hood, joka väittää olevansa New Yorkin suurin köyhyyttä torjuva järjestö, soveltaa IMM:ään samanlaista lähestymistapaa. Se käyttää hyöty-kustannussuhdetta (BCR, Benefit-Cost Ratio) ”osoittaakseen dollariluvun sille hyväntekeväisyyshyödyn määrälle, jonka avustus saa aikaan”, ja keskittyy yksinomaan parantamaan QALY:tä (Quality-Adjusted Life Year). Robin Hoodin mittarit on esitetty 163 eri tapauksessa, jotka löytyvät täältä. Esimerkiksi Robin Hoodin päihdehoito-ohjelmalle antaman tuen BCR-arvo laskettiin laskemalla ensin niiden henkilöiden määrä, jotka saivat hoitoa apurahansaajan ilmoituksen mukaan. Sen jälkeen Robin Hoodin henkilökunta arvioi kolme tekijää: kuinka monta prosenttia näistä henkilöistä sai hoitoa pelkästään tuen ansiosta, kuinka paljon QALY väheni päihteiden väärinkäytön vuoksi ja kuinka paljon QALY parani intervention ansiosta. Oletetaan, että hoito-ohjelma tavoitti 1 000 henkilöä, ja Robin Hood arvioi, että se on vastuussa vain 10 prosentista heistä. Näistä 100 ihmisestä päihteiden väärinkäytöstä johtuva QALY-vähennys on 10 prosenttia ja interventiosta johtuva QALY-parannus on 20 prosenttia. Robin Hood kertoo 100:n luvun ensin 10 prosentilla, sitten 20 prosentilla ja lopuksi 50 000 dollarilla (henkilöstönsä määrittelemä QALY-arvo) ja väittää, että ohjelman BCR on noin 100 000 dollaria.
Ei kaikissa uusissa lähestymistavoissa pyritä mittaamaan vaikutusta dollarin arvolla. Opiskelutoverini ja yhteistyökumppanini monissa hankkeissa, Pierre Omidyar, on ollut vaikutusvaltainen johtaja vaikuttavuusinvestoinneissa järjestönsä Omidyar Networkin (ON) työn kautta. ON rahoittaa yrityksiä ja välittäjiä, jotka tarjoavat myös jonkinlaista yhteiskunnallista hyötyä. Vuosien mittaan ON on kehittänyt ja esittänyt erilaisia menetelmiä kuvaamaan, miten se mittaa ja luokittelee mahdollisuuksia ja riskejä yhteiskunnallisesti hyödyllisten yritysten rahoittamisessa. Se on myös hiljattain kokeillut Acumenin ”lean data” -lähestymistapaa, jolla pyritään mahdollistamaan sosiaalisten yritysten nopea iterointi samaan tapaan kuin start-up-yritysten iterointi. Acumen on kehittänyt ohjelmistotyökaluja, joiden avulla voidaan kartoittaa vaikuttavuusinvestointien edunsaajia ja laskea NPS-pisteet (Net Promoter Score), jotka heijastavat monien tekijöiden yhdistelmää. NPS on menetelmä, joka on alun perin kehitetty asiakastyytyväisyyden mittaamiseen markkinoinnissa. Acumentin alustan avulla ON kartoitti 36 sijoituskohdetta ja yli 11 500 asiakasta, jotka sijoituskohteet tavoittivat 18 maassa, eli se sai NPS-pistemääräksi 42 (vertailun vuoksi Applen NPS-pistemäärä on 72). Ja kartoitusvalmiuksiensa avulla ON väittää, että sen investoinnit paransivat noin 74 prosentin asiakkaiden elämänlaatua.
Kun olet tutustunut erilaisiin nykyisin käytössä oleviin vaikutusten mittaustekniikoihin, kysy nyt itseltäsi: IMM:t, BCR:t ja NPS:t — kuvaavatko nämä luvut todella sitä, mitä vaikutus tarkoittaa? Vaikutusten ymmärtäminen mittaamalla on tärkeää, mutta meidän on oltava varovaisia, ettemme yksinkertaista monimutkaisia järjestelmiä pelkistettäviksi mittareiksi ja menetä silmiämme maailman monimutkaisesta dynamiikasta. ”Monet meistä, jotka haluavat, että vaikuttavuusinvestoinnit saavuttavat todellisen mittakaavan, toivoisivat tietysti, että ’Impact Earnings Per Share’ -laskenta tai muu yksinkertaistettu tapa vertailla kilpailevien investointimahdollisuuksien suhteellista vaikutusta olisi yksinkertainen – mutta on kaksi eri asiaa, että pystymme kehittämään yksinkertaisen mittarin ja että meillä on mittaristo, joka todella auttaa meitä arvioimaan todellista vaikutus- ja arvontuottamistamme”, kertoi hiljattain sijoitusten sosiaalista kannattavuutta (Social Return on Investment, SROI) mittaavan viitekehyksen keksinyt Jed Emerson minulle. ”Kuten tiedämme taloustieteen ja rahoituksen historiasta, yksittäinen mittari ei voi kuvastaa arvon tai vaikutuksen vivahteikkaampia näkökohtia. Yksinkertaistetut mittarit kertovat, miten ajattelemme nykyään, mutta eivät sitä, mitä todella haluamme tietää.”
Vaikutusten mittaaminen on vielä kehittymässä oleva ala. Vaikutusten ymmärtäminen on hajanaista, joskus harhaanjohtavaa ja usein riittämätöntä. Tämä tekee vaikutusten arvioinnista ja tuottamisesta erittäin tehotonta. Tarvitsemme lisää selkeyttä ja läpinäkyvyyttä sekä vankkaa tutkimusta, jotta voimme tutkia ja maksimoida hyväntekeväisyyden ja vaikuttavuusinvestointien vaikutusta. Tämän vuoksi olen alkanut keskustella ja kehittää uusia menetelmiä vaikutusten mittaamiseksi. Ensimmäiset ajatukseni ja ehdotukseni esitellään tässä tulevassa Wired-artikkelissa.