John Dee, (syntynyt 13. heinäkuuta 1527 Lontoossa, Englannissa – kuollut joulukuussa 1608 Mortlakessa, Surreyssä), englantilainen matemaatikko, luonnonfilosofi ja okkultismin tutkija.
Dee kirjoittautui St. John’s Collegeen Cambridgessa vuonna 1542, jossa hän suoritti kandidaatin (1545) ja maisterin tutkinnon (1548); hänestä tehtiin myös Cambridgen Trinity Collegen stipendiaatti sen perustamisen yhteydessä vuonna 1546. Dee jatkoi tieteellisiä opintojaan mantereella lyhyellä vierailullaan vuonna 1547 ja pidemmällä oleskelullaan vuosina 1548-1551 (molemmilla kerroilla Alankomaissa) matemaatikko-kartografien Pedro Nuñezin, Gemma Frisiuksen, Abraham Orteliuksen ja Gerardus Mercatorin johdolla sekä omilla opinnoillaan Pariisissa ja muualla. Dee kieltäytyi matemaattisesta professuurista Pariisin yliopistossa vuonna 1551 ja vastaavasta paikasta Oxfordin yliopistossa vuonna 1554, ilmeisesti toivoen saavansa virallisen aseman Englannin kruunun palveluksessa.
Palattuaan Englantiin Dee kiinnittyi kuninkaalliseen hoviin ja tarjosi matemaattisten tieteiden opetusta sekä hoviväelle että merenkulkijoille. Hän toimi myös neuvonantajana ja astrologina muun muassa kuningatar Mary I:lle. Jälkimmäinen toiminta toi hänet vuonna 1555 vankilaan syytettynä taikurina toimimisesta, mutta hän pääsi pian vapaaksi. Elisabet I:n noustua valtaistuimelle vuonna 1558 Deestä tuli kuningattaren tieteellinen ja lääketieteellinen neuvonantaja, ja 1560-luvun puoliväliin mennessä hän asettui asumaan Mortlakeen, Lontoon lähelle. Siellä hän rakensi laboratorion ja keräsi Englannin tuon ajan suurimman yksityisen kirjaston, jonka sanotaan käsittävän yli 4 000 kirjaa ja käsikirjoitusta. Hän oli yhtä avokätinen antaessaan kirjastonsa tutkijoiden käyttöön kuin auttaessaan lukuisia neuvojaan pyytäneitä ammatinharjoittajia.
Dee oli tiiviisti mukana luomassa pohjaa useille englantilaisille tutkimusmatkoille, opettamalla kapteeneille ja luotseille matemaattisen navigoinnin periaatteita, valmistelemalla karttoja heidän käyttöönsä ja varustamalla heidät erilaisilla navigointivälineillä. Hän liittyy läheisimmin Sir Martin Frobisherin johtamiin Kanadaan suuntautuneisiin retkiin vuosina 1576-78 ja vuonna 1683 käytyihin keskusteluihin, jotka koskivat ehdotettua Luoteisväylän etsintää, jota ei kuitenkaan koskaan tilattu. Yhtä aktiivisesti hän puolusti julkisesti brittiläistä imperiumia teoksessaan General and Rare Memorials Pertayning to the Perfect Arte of Navigation (1577). Vuonna 1582 Dee suositteli myös, että Englanti ottaisi käyttöön gregoriaanisen kalenterin, mutta tuolloin anglikaaninen kirkko kieltäytyi hyväksymästä tällaista ”paavillista” innovaatiota.
Deen tieteelliset kiinnostuksen kohteet olivat paljon laajemmat kuin hänen osallistumisensa Englannin tutkimusmatkailuun voisi olettaa. Vuonna 1558 hän julkaisi Propaedeumata Aphoristica (”Aforistinen johdanto”), jossa hän esitteli näkemyksiään luonnonfilosofiasta ja astrologiasta. Dee jatkoi okkulttisten näkemystensä käsittelyä vuonna 1564 teoksella Monas hieroglyphica (”Hieroglyfinen monadi” , Monas hieroglyphica), jossa hän tarjosi yhtä ainoaa matemaattis-maagista symbolia avaimeksi luonnon ykseyden avaamiseen. Sen lisäksi, että Dee toimitti ensimmäisen englanninkielisen käännöksen Eukleideen elementeistä (1570), hän lisäsi siihen vaikutusvaltaisen esipuheen, jossa hän esitti voimakkaan manifestin matemaattisten tieteiden arvokkuudesta ja hyödyllisyydestä. Lisäksi, yhtä intohimoisesti kuin hän uskoi matematiikan hyödyllisyyteen maallisissa asioissa, Dee ilmaisi vakuuttuneensa matematiikan okkulttisesta voimasta paljastaa jumalallisia mysteerejä.
Turhautuneena siitä, että hän ei ollut kyennyt saavuttamaan kattavaa ymmärrystä luonnontieteellisestä tiedosta, Dee etsi jumalallista apua yrittämällä keskustella enkelien kanssa. Hän ja hänen meedionsa, tuomittu rahanväärentäjä Edward Kelley, pitivät lukuisia istuntoja sekä Englannissa että mantereella, jonne he matkustivat yhdessä – pääasiassa Puolaan ja Böömiin (nykyiseen Tšekin tasavaltaan) – vuosien 1583 ja 1589 välillä. Kaikesta päätellen Dee oli vilpitön, mikä on enemmän kuin mitä voidaan sanoa Kelleystä, joka saattoi huijata häntä.
Kun Dee palasi Englantiin, hänen ystävänsä keräsivät hänelle rahaa ja välittivät hänen puolestaan kuningatar Elisabetille. Vaikka hän nimitti hänet Manchester Collegen johtajaksi vuonna 1596, Deen viimeisiä vuosia leimasivat köyhyys ja eristäytyneisyys. Pitkään hänen väitettiin kuolleen Mortlakessa joulukuussa 1608 ja haudatun sikäläiseen anglikaaniseen kirkkoon, mutta on todisteita siitä, että hänen kuolemansa tapahtui seuraavana maaliskuussa hänen tuttavansa (ja mahdollisen testamentin toimeenpanijan) John Pontois’n lontoolaisessa kodissa.
On lähes varmaa, että William Shakespeare (1564-1616) otti Myrskyn Myrskyn (1611) Prosperon hahmon esikuvakseen elisabetinilaisen maagin John Deen uran.