A. Job kaipaa viedä asiansa Jumalan eteen.

1. (1-7) Jobin katkera valitus ja hänen kyvyttömyytensä saada yhteyttä Jumalaan.

Silloin Job vastasi ja sanoi:
”Vielä tänäänkin valitukseni on katkera,
käteni on voimaton huokaukseni tähden.
Voi, kunpa tietäisin, mistä löytäisin Hänet,
että voisin tulla Hänen istuimelleen!
Minä esittäisin tapaukseni Hänen edessään,
ja täyttäisin suuni argumenteilla.
Minä tietäisin sanat, jotka Hän minulle vastaisi,
Ja ymmärtäisin, mitä Hän minulle sanoisi.
Vai riitelisikö Hän minua vastaan suuressa voimassaan?
Ei! Mutta Hän ottaisi minut huomioon.
Siellä suoraselkäinen saisi neuvotella Hänen kanssaan,
Ja minä vapautuisin ikuisiksi ajoiksi Tuomaristani.”

a. Vielä tänäänkin valitukseni on katkera: Elifaksen puheen päätyttyä Job tunsi itsensä edelleen epätoivoiseksi. Elifaksen ja muiden viisaudesta ja neuvoista ei ollut hänelle mitään apua, vaan ne vain pahensivat hänen henkistä ja hengellistä tuskaansa.

b. Voi, kunpa tietäisin, mistä löytäisin hänet: Job tunsi olevansa erossa Jumalasta. Tämä ei varmastikaan ollut ensimmäinen kriisi hänen elämässään (vaikkakin se oli tietysti paljon suurempi kuin mikään aiempi kärsimys). Hän oli löytänyt lohtua ja lohdutusta Jumalasta aiempina aikoina, mutta tässä katastrofissa hän tunsi, ettei löytänyt Jumalaa.

i. Lähes äärettömän paljon vähäisemmällä, mutta kuitenkin todellisella tavalla Job koki sen, minkä Jeesus koki ristillä: Mies, joka oli aiemmin ollut Jumalan yhteydessä ja suosiossa, tunsi nyt olevansa täysin hylätty. Tämä oli Jobin elämän suurin piinan lähde.

ii. Tämä ei kerro meille ainoastaan Jobin tunteesta Jumalan läsnäolon menettämisestä, vaan myös hänen kaipuustaan saada se takaisin. ”Hyvät ihmiset huuhtoutuvat Jumalan puoleen jopa surunsa karuilla aalloilla; ja kun heidän murheensa ovat syvimpiä, heidän suurin halunsa ei ole paeta niitä, vaan päästä Jumalansa luo.” (Spurgeon)

iii. ”Jobin äärimmäisessä hädässä hän huusi Herran puoleen. Jumalan kärsivän lapsen kaipaava toive on nähdä vielä kerran Isänsä kasvot. Hänen ensimmäinen rukouksensa ei ole: ’Voi, että saisin parantua taudista, joka nyt mätänee ruumiini jokaisessa osassa!’ eikä edes: ’Voi, että näkisin lapseni palautettavan haudan leuasta ja omaisuuteni jälleen kerran pelastettavan ryöstäjän kädestä!’, vaan ensimmäinen ja päällimmäinen huuto on: ’Voi, kunpa tietäisin, mistä löytäisin HÄNEN – joka on minun Jumalani – jotta voisin tulla hänen istuimensa luokse!'”” (Spurgeon)

c. Haluaisin esittää asiani Hänen edessään: Job ei halunnut Jumalan läsnäolon tunnetta ainoastaan hengellisen lohdutuksen vuoksi; hän halusi sitä myös siksi, että hän saisi oikeutta Jumalan tuomioistuimessa, erityisesti ystäviensä syytösten edessä.

i. ”Job odottaa oikeudenkäynnin alkamista niin kärsimättömästi, että hän uskaltaa syyttää Herraa oikeudessa. Itse asiassa hän haluaa haastaa Jumalan oikeuteen kunnianloukkauksesta!” (Mason)

ii. ”Tässä Jobin rohkea rehellisyys näkyy parhaimmillaan. Hänen kuluttava halunsa on kohdata Jumala kasvokkain, ei keksityn katumuksen kautta, kuten Elifas suosittelee, vaan oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä.” (Andersen)

d. Haluaisin tietää sanat, jotka Hän minulle vastaisi… Haluaisin vapautua ikuisiksi ajoiksi tuomaristani: Jobin omatunto vakuutti hänelle, että hän löytäisi armon ja suosion Jumalan valtaistuimelta. Hänen ystävänsä väittivät, että Jumala oli Jobia vastaan hänen kärsimyksissään, mutta Job piti itsepintaisesti kiinni syyttömyydestään.

i. ”Hän luottaa Herraan, että jos hän saisi audienssin, Jumala ei käyttäisi valtaansa häntä vastaan, vaan päinvastoin vahvistaisi häntä, jotta hän voisi esittää asiansa.” (Spurgeon)

2. (8-9) Job tunnustaa ymmärtämättömyytensä ja jumalallisen ilmoituksen tarpeensa.

”Katso, minä menen eteenpäin, mutta Häntä ei ole siellä,
ja taaksepäin, mutta en voi havaita Häntä,
Kun Hän toimii vasemmalla kädellä, en voi nähdä Häntä,
Kun Hän kääntyy oikealle kädelle, en voi nähdä Häntä.

a. Minä menen eteenpäin… taaksepäin… vasen käsi… oikea käsi: Job vaati, että hän oli etsinyt Jumalaa kriisin keskellä. Hän katsoi joka suuntaan, mihin pystyi.

i. ”Tämä on yksi todellisen Jumalan lapsen tunnusmerkeistä – se, että vaikka Jumala lyö häntä, hän silti kaipaa hänen läsnäoloaan.” (Spurgeon)

ii. ”Eräs vanha puritaaninen kirjoittaja totesi tätä kommentoidessaan omituisesti: ’Job, sinä olet mennyt eteen- ja taaksepäin, katsonut vasemmalle ja katsonut oikealle. Mikset yritä katsoa ylöspäin?””” (Morgan)

iii. ”Nämä kaksi jaetta maalaavat eloisilla väreillä Jumalan suosiota etsivän sielun ahdistuksen ja ahdistuksen. Mitään keinoa ei jätetä kokeilematta, mitään paikkaa tutkimatta, jotta hän löytäisi tutkimuksensa kohteen. Tämä on totuudenmukainen kuvaus aidon katuvaisen käyttäytymisestä.” (Clarke)

b. Mutta Hän ei ole siellä… En voi havaita Häntä: Vaikka Job etsi kuinka vilpittömästi ja ahkerasti, hän ei löytänyt Jumalaa. Jumala pysyi piilossa esteen läpi, jota oli mahdotonta lävistää.

B. Jobin luottamus epätoivon keskellä.

1. (10-12) Jobin luottamus Jumalaan ja omaan koskemattomuuteensa.

Mutta hän tietää tien, jota minä kuljen;
Kun hän on koetellut minua, minä tulen esiin kuin kulta.
Minun jalkani on pysynyt tiukasti Hänen askeleissaan;
Minä olen pitänyt Hänen tiensä enkä kääntynyt sivuun.
Minä en ole poikennut Hänen huultensa käskystä;
Minä olen pitänyt Hänen suunsa sanoja
arvossaan
Enemmän kuin tarpeellista ravintoni.”

a. Hän tietää tien, jota kuljen; kun Hän on koetellut minua, tulen esiin kuin kulta: Tässä on jälleen yksi kirkas uskon välähdys yleensä mustalla taustalla. Job myönsi, ettei hän päässyt Jumalan luokse, mutta takertui kuitenkin siihen luottamukseen, että Jumala oli vielä tämän kriisin yläpuolella.

i. Ihmeellisellä uskolla Job näytti tässä ohikiitävässä hetkessä ymmärtävän, mitä hän voisi ja mitä hänen pitäisi nykyisessä kriisissään ymmärtää. Hän ymmärsi, että:

– Jumala seurasi Jobia edelleen tarkasti eikä ollut unohtanut häntä (Hän tietää tien, jota minä kuljen).

– Jumalalla oli tarkoitus tässä kriisissä, eikä tarkoitus ollut rangaista Jobia (kun hän on koetellut minua).

– Jumala toisi jonain päivänä koettelemuksen päätökseen (minä tulen esiin).

– Jumala toisi siitä kaikesta jotain hyvää (minä tulen esiin kuin kulta).

– Jumala arvosti Jobia edelleen; vain kallisarvoista metallia pannaan tulen läpi (kuin kultaa).

ii. ”Yhtäkkiä, tämän katkeran valittamisen keskellä, leimahti esiin mitä merkillisin todiste hänen uskonsa sitkeydestä. Hän julisti vakuuttuneena, että Jumala tiesi tien, jota hän oli kulkemassa. Hän jopa vakuutti luottavansa siihen, että Jumala oli se, joka koetteli häntä, ja että kohta hän tulisi prosessista esiin kuin kulta.” (Morgan)

iii. ”Näyttää hyvin vaikealta uskoa, että Jumalan lasta koeteltaisiin menettämällä hänen Isänsä läsnäolo ja että hän kuitenkin tulisi koettelemuksesta vahingoittumattomana ulos. Mikään kulta ei kuitenkaan koskaan vahingoitu tulessa. Stokeeratkaa uunia niin paljon kuin voitte, antakaa puhalluksen olla niin voimakas kuin haluatte, työntäkää harkko valkoisen kuumuuden keskipisteeseen, antakaa sen maata liekin sydämessä; kasatkaa lisää polttoainetta, antakaa toisen puhalluksen piinata hiiliä, kunnes niistä tulee mitä kiivaimpia kuumuudesta, silti kulta ei menetä mitään, se saattaa jopa voittaa.” (Spurgeon)

iv. ”Nyt hän ottaa koettelemuksen vastaan, koska hän tietää: Minä tulen esiin kuin kulta. Tämä metallurgiasta ammennettu kuva ei välttämättä tarkoita puhdistumista. Se voi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että koe todistaa Jobin olleen puhdasta kultaa koko ajan.” (Andersen)

v. ”Minä esitän neljä kysymystä jokaiselle ääneni ulottuvilla olevalle miehelle. Jumala tietää tien, jonka te valitsette. Minä kysyn teiltä ensimmäisenä: Tunnetko oman tiesi? Toiseksi: Onko teille lohtua siitä, että Jumala tuntee tienne? Kolmanneksi: Onko teitä koeteltu tiellä? Ja jos näin on, neljänneksi: Onko teillä luottamusta Jumalaan tuon koetuksen tuloksen suhteen? Voitko sanoa Jobin tavoin: ”Kun hän on koetellut minua, minä tulen esiin kuin kulta?”” (Spurgeon)

b. Jalkani on pysynyt tiukasti kiinni Hänen askeleissaan: Tämä oli hänen rehellisyytensä dramaattinen puolustaminen hänen syyttävien ystäviensä edessä. Job julisti, että hän yhä seurasi Jumalaa (Olen pysynyt hänen tiellään) ja rakasti hänen sanaansa (Olen pitänyt arvossa hänen suunsa sanoja).

i. ”Jumala puhui Jobille. Onko Jumala koskaan puhunut sinulle? En usko, että Jobilla oli yhtään sivua inspiroitua kirjoitusta. Todennäköisesti hänellä ei ollut – ei edes nähnyt Mooseksen ensimmäisiä kirjoja; hän saattoi tehdä niin, mutta luultavasti hänellä ei ollut. Jumala puhui hänelle. Puhuiko hän koskaan sinulle? Kukaan ihminen ei koskaan palvele Jumalaa oikein, ellei Jumala ole puhunut hänelle.” (Spurgeon)

ii. ”Huomaa sitten, että sen, mitä Jumala oli puhunut hänelle, hän säilytti. Hän sanoo hepreankielessä, että hän oli kätkenyt Jumalan sanan enemmän kuin koskaan oli kätkenyt tarpeellisen ruokansa. Heidän täytyi noihin aikoihin piilottaa viljaa vartioidakseen sitä vaeltavilta arabeilta. Job oli ollut varovaisempi varjelemaan Jumalan sanaa kuin varastoimaan vehnäänsä ja ohraansa; hän oli halunnut säilyttää muiston siitä, mitä Jumala oli puhunut, enemmän kuin kerätä satonsa. Säilytätkö sinä sen, mitä Jumala on puhunut?” (Spurgeon)

2. (13-17) Job ihmettelee Jumalan voimaa ja itsemääräämisoikeutta.

”Mutta hän on ainutkertainen, ja kuka voi saada hänet muuttumaan?
Ja mitä hänen sielunsa tahtoo, sen hän tekee.
Sillä hän tekee sen, mikä minulle on määrätty,
ja monta sellaista on hänen kanssaan.
Sentähden minä kauhistun Hänen läsnäolostaan,
Kun ajattelen tätä, niin pelkään Häntä.
Sillä Jumala on tehnyt sydämeni heikoksi,
Ja Kaikkivaltias pelottaa minua,
Sillä minä en ole poissuljettu pimeyden läsnäolosta,
Eikä Hän ole kätkenyt syvää pimeyttä kasvoiltani.”

a. Mutta Hän on ainutlaatuinen, ja kuka voi saada Hänet muuttumaan: Job riitautti tässä itsensä kanssa vastaan aikaisemman suuren uskonjulistuksensa. Hän ymmärsi, että vaikka hän luotti Jumalaan syvästi ja vilpittömästi, hän ei samalla voinut saada Jumalaa tekemään mitään.

i. ”Jae 13 on monoteistinen vakuutus. Job sanoi: ’Hän (Jumala) on ainutkertainen (yksi)’. Hepreankielinen ilmaus on VT:ssa harvinainen mutta idiomaattinen.” (Smick)

ii. Vanhempi King James Version kääntää who can make Him change as who can turn Him? ”Mutta voi! Itse teksti on musiikkia korvilleni. Se tuntuu kuulostavan taistelun sotatrumpetilta, ja sieluni on valmis taisteluun. Nyt näyttää siltä, että jos koettelemuksia ja vaikeuksia tulisi, jos voisin vain pitää kädessäni tätä kallisarvoista tekstiä, nauraisin niille kaikille. ”Kuka voi kääntää hänet?” – huutaisin – ”Kuka voi kääntää hänet?”. Tulkaa, maa ja helvetti, tulkaa, sillä ’kuka voi käännyttää hänet?’.” (Spurgeon)

b. Hän suorittaa sen, mikä minulle on määrätty, ja monet sellaiset asiat ovat Hänen luonaan: Jobin oli myönnettävä, että Jumala tekisi Jobin elämässä, mitä tahtoi, eikä olisi Jobin vaatimusten panttivanki. Hän ymmärsi, että Jumalan toiminnan syyt ja viisaus ovat viime kädessä hänen luonaan eivätkä Jobin tai muiden (kuten Jobin ystävien) tiedossa.

i. Job näytti tässä pääsevän yhä lähemmäs sitä paikkaa, jossa Jumala halusi hänen olevan kriisissään. Hän tulee yhä lähemmäksi ja lähemmäksi sen ymmärtämistä, että Jumalaan voi luottaa, että Jumala todella rakastaa häntä ja välittää hänestä; mutta samalla hän on suvereeni, ja ainakin jotkin hänen tiensä ovat meidän tuntemuksemme ulottumattomissa.

c. Siksi olin kauhuissani Hänen läsnäolostaan… Jumala on tehnyt sydämeni heikoksi: Tieto siitä, mitä hän ei voinut tietää Jumalasta, sai Jobin arvostamaan hänen ja Jumalan välistä etäisyyttä. Se sai hänet tuntemaan hyvää ja vanhurskasta kunnioitusta Jumalaa kohtaan, vaikka se tuntui syvältä pimeydeltä, koska se ei juurikaan lohduttanut häntä hänen kriisissään.

i. ”Jobin voimakkaimmat uskon vakuutukset näyttävät aina yhdistyvän yhtä voimakkaisiin pelon ja tuskan vakuutuksiin. Tässä luvussa hänen luottamuksensa omaan vanhurskauteensa on kiistattomampi kuin koskaan, mutta samaan aikaan ’paksu pimeys peittää’ hänen kasvonsa ja hän on täynnä kauhua. Jotenkin Jobin usko on kyllin kimmoisaa, jotta se voi syleillä samanaikaisesti sekä kauhua että luottamusta.” (Mason)