A. Job osoittaa valituksen sekä maan että taivaan suuntaan.

1. (1-2) Jobin murtunut henki.

”Henkeni on murtunut,
Minun päiväni ovat sammuneet,
Hauta on valmis minulle.
Eivätkö pilkkaajat ole kanssani?
Eikä silmäni pysy heidän provokaatioissaan?”

a. Henkeni on murtunut, päiväni ovat sammuneet: Job jatkoi samaa tappion ja murtuneisuuden tunnetta, jota hän kuvasi edellisessä luvussa.

b. Eivät ole pilkkaajat minun kanssani: Myötätunnon ja avun puute Jobin ystäviltä – se, että he olivat aluksi myötätuntoisia kärsijöitä (kuten Job 2:11-13:ssa), mutta muuttuivat pilkkaajiksi, kun Job ei reagoinut heidän viisauteensa niin kuin heidän mielestään piti – oli erityisen tuskallinen näkökohta Jobin kriisissä.

2. (3-5) Job rukoilee taivaalta, että se ylläpitäisi ja tukisi häntä.

”Aseta nyt puolestani pantti itsellesi.
Kuka on se, joka kättelee minua?
Sillä Sinä olet kätkenyt heidän sydämensä ymmärrykseltä,
Sentähden Sinä et korota heitä.
Se, joka puhuu imartelua ystävilleen,
jopa hänen lastensa silmät pettävät.”

a. Kuka on se, joka kättelee minua: Job tunsi – olosuhteisiinsa nähden oikeutetusti – että taivas oli häntä vastaan. Tässä hän anoi rauhansopimusta itsensä ja taivaan välille.

i. Job 17:3:n NIV-käännös on hyödyllinen: Anna minulle, oi Jumala, se pantti, jota vaadit. Kuka muu asettaa vakuuden puolestani? Ajatuksena on, että Job huusi Jumalan puoleen ja sanoi: ”Sinun on saatava tämä kuntoon, Jumala; minä en pysty siihen”. Tämä on erityisen mielekästä sen valossa, että Jobin ystävien pääajatus oli, että hänen velvollisuutensa oli tehdä parannus ja saattaa asiat kuntoon itsensä ja Jumalan välillä.

ii. Pienellä tavalla Job ymmärsi koko Uuden Liiton mukaisen pelastuksen sävyn: Jumala on tehnyt sovituksen ja sovinnon; meidän ei tarvitse tehdä sitä itse.

b. Sinä olet kätkenyt heidän sydämensä ymmärrykseltä: Job ymmärsi, että jos Jumala olisi halunnut ilmoittaa hänen ystäviensä sydämet, Hän oli täysin kykenevä tekemään sen. Viime kädessä jopa hänen ystäviensä epäsympaattinen käytös oli Jumalan sallima osa Jobin kriisiä.

c. Siksi Sinä et korota heitä: Samalla Jobin ystävät olivat vastuussa ymmärtämättömyydestään. Se, että Jumala pidätteli heiltä ymmärrystä, oli osoitus hänen tyytymättömyydestään heitä kohtaan.

d. Joka puhuu ystävilleen imartelua, hänen lastensa silmätkin pettyvät: Job näytti tässä perustelevan kovia sanojaan ystäviään kohtaan. Hän tunnustaa, että olisi huono kuva hänen luonteestaan, jos hän vain imartelisi heitä.

i. ”Jae 5 on sananlasku. Job muistutti neuvonantajiaan panettelun kauheista seurauksista.” (Smick)

B. Heikko, kirkas pilkahdus Jobin toivottomassa tilassa.

1. (6-9) Job selittää nykyistä tilaansa ja lopullista ratkaisua, johon hän luottaa.

”Mutta hän on tehnyt minusta kansan sananlaskun,
ja minusta on tullut sellainen, jonka kasvoihin ihmiset sylkevät.
Minun silmäni on myös hämärtynyt surun tähden,
ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjot.
Vanhurskaat ihmiset hämmästelevät tätä,
Ja viaton kiihottaa itseään tekopyhää vastaan.
Mutta vanhurskas pysyy tiellään,
Ja se, jolla on puhtaat kädet, on yhä vahvempi.”

a. Hän on tehnyt minusta kansan haukkumasanan, ja minusta on tullut sellainen, jonka kasvoihin ihmiset sylkevät: Job puhui tässä runollisella voimalla omasta nöyryytyksestään ja siitä, kuinka suuresti häntä oli nöyryytetty. Se muistuttaa meitä ihmisen nöyryytyksen yleismaailmallisesta periaatteesta.

i. Jobin oma nöyryytys oli niin täydellinen, että hän saattoi sanoa: ”Oikeamieliset ihmiset hämmästyvät tätä”. Katsojien oli vaikea uskoa, että tämä vanhurskas mies oli joutunut niin vakavaan ahdinkoon.

ii. Oma nöyryytyksemme on väistämätöntä. Ihmiskunnan hauraus ja tämän maailman langennut luonne tekevät yhdessä ihmisen nöyryytyksen varmaksi, mutta se voi kuitenkin tulla monessa muodossa. Nöyryytyksemme voi tulla meille oman syntimme kautta, omien heikkouksiemme kautta, olosuhteiden kautta, joihin emme voi vaikuttaa, tai sen kautta, mitä muut aiheuttavat meille.

iii. Onneksi ihmisyyden nöyryytyksellä on mallinsa ja myötätuntonsa Jeesuksen elämässä. Hän kiipesi tikapuut alas taivaan kirkkaudesta inhimillisen kokemuksen alimpaan tasoon (Fil. 2:5-8) antaakseen ihmisen nöyryytykselle sekä merkityksen että arvokkuuden.

iv. Olemme myös kiitollisia siitä, että nöyryytys toimii porttina armoon. Periaate pitää paikkansa: Jumala vastustaa ylpeitä, mutta antaa armon nöyrille (Sananl. 3:34, Jaak. 4:6, 1. Piet. 5:5).

b. Hän on tehnyt minusta kansan sananlaskun: Vaikka Job tunnusti oman nöyryytyksensä, hän myös julisti Jumalan suvereenisuutta. Hän ei löytänyt kriisinsä syytä sokeasta kohtalosta tai edes inhimillisestä julmuudesta. Hän ymmärsi, että jos hän oli todellakin kansan sananlasku ja mies, jota ihmiset sylkivät päin naamaa, se johtui siitä, että Jumala oli tehnyt hänet sellaiseksi.

i. Job ja hänen ystävänsä eivät olleet paljosta samaa mieltä, mutta tästä he olivat samaa mieltä. He olivat eri mieltä syistä, miksi Jumala oli tehnyt hänet sellaiseksi, mutta kaikki näkivät Jumalan suvereenin ja suuren käden sen takana.

ii. Tämän ymmärtäminen voi auttaa meitä – vaikka Jobille ja meille samankaltaisissa olosuhteissa oli ilmeisen vaikeaa – siinä, että Jumalalla on hyvä ja rakastava suunnitelma, vaikka hän sallii nöyryytyksemme.

iii. Jobista tuli todellakin kansan sananlasku. ”Kärsimyksistäni ja onnettomuuksistani on tullut yleisen keskustelun aihe, niin että köyhyydestäni ja ahdistuksestani on tullut sananlasku. Niin köyhä kuin Job, niin ahdistunut kuin Job, ovat sananlaskuja, jotka ovat saavuttaneet jopa meidän aikamme ja ovat edelleen käytössä.” (Clarke)

c. Silti vanhurskas pysyy tiellään, ja se, jolla on puhtaat kädet, on yhä vahvempi ja vahvempi: Tähän jaksoon Job lisäsi viimeisen, painokkaan kohdan, jossa hän julistaa vanhurskaan voiton. Jopa kriisissään hänellä oli uskon välähdyksiä, jotka valaisivat hänen kurjuutensa yötä.

i. Tämä voitto tulee kestävyydessä, sillä vanhurskas pysyy tiellään. Job saisi itse kokea tämän voiton, kun hän kesti läpi vakavan ja pitkän kriisikautensa.

ii. Tämä voitto tulee etenemisessä, sillä se, jolla on puhtaat kädet, on yhä vahvempi. Jobin tilanne ei parantunut hetkessä. Oli välähdyksiä inspiraatiosta ja selkeydestä, mutta kaiken kaikkiaan Jumala vei hänet kriisin läpi pitkäkestoisena kokemuksena.

iii. ”Useissa näistä jakeista Jobin oletetaan puhuvan profeetallisesti hänen tulevasta palautumisestaan ja siitä hyvästä, jonka uskonnollisen yhteiskunnan pitäisi saada irti hänen alkuperäisen vaurautensa, siitä seuranneen köyhyyden ja ahdingon sekä lopullisen terveyteen, rauhaan ja vaurauteen palautumisensa historiasta.” (Clarke)

iv. Silti vanhurskas pysyy tiellään: F. B. Meyer esitti useita syitä, miksi näin on.

– ”Sinä pysyt tielläsi, koska Jeesus pitää sinua vahvassa kädessään. Hän on sinun paimenesi; hän on voittanut kaikki vihollisesi, etkä koskaan huku.”

– ”Sinä pysyt tielläsi, koska Isä on suunnitellut sinun kauttasi kirkastavansa Poikaansa; eikä hänen kruunussaan saa olla aukkoja siellä, missä jalokivien pitäisi olla.”

– ”Sinun on pysyttävä tielläsi, koska Pyhä Henki on suunnitellut tekevänsä sinusta asuinpaikkansa ja kotinsa; ja hän on sinussa pyhän elämän iankaikkinen lähde.”

2. (10-16) Jobin toivottomuuden tunne.

”Mutta tulkaa vielä kerran takaisin, te kaikki,
sillä en löydä joukostanne ainoatakaan viisasta miestä.
Minun päiväni ovat ohi,
Minun aikomukseni ovat katkenneet,
Sydämeni ajatuksetkin.
Ne muuttavat yön päiväksi,
”Valo on lähellä”, he sanovat pimeyden edessä.
Jos odottelen hautaa kodikseni,
Jos petaan vuoteeni pimeydessä,
Jos sanon turmelukselle,
”Sinä olet isäni”,
ja madolle,
”Sinä olet äitini ja sisareni”,
missä sitten on toivoni?
Kuka näkee minun toivoni?
Meneekö se alas Sheolin porteille?
Levätäänkö yhdessä tomussa?”

a. Sillä en löydä teidän keskuudestanne yhtään viisasta miestä: Job heitti tässä retorisen haasteen ystävilleen jälleen kerran ja loukkasi heitä, kuten he olivat loukanneet häntä.

b. Päiväni ovat ohi, tarkoitukseni ovat katkenneet: Job hyväksyi nyt, että hänen hyvät ja vahvat vuotensa olivat takanapäin, eikä hän odottanut nopeaa kuolemaa, jota hän kerran kaipasi, vaan ehkä voimiensa ja kykyjensä asteittaista heikkenemistä, kunnes hän yksinkertaisesti menehtyi.

c. He muuttavat yön päiväksi; ”Valo on lähellä”, he sanovat pimeyden edessä: Job ajatteli lähestyvää kuolemaansa ja sai siitä lohtua. Se muuttaisi hänen nykyisen yönsä päiväksi. Haudan turmelus olisi hänelle yhtä läheinen kuin perheenjäsen.

i. ”Neuvonantajat olivat sanoneet, että yö muuttuisi Jobille päiväksi, jos hän vain pääsisi oikeuksiinsa Jumalan kanssa (vrt. Job 11:17). Job 17:12-16:ssa Job teki parodian heidän neuvoistaan. Se oli kuin menisi haudalle ajatuksella, että sinun tarvitsee vain kohdella sitä kuin kotia, jossa on lämpöä ja rakkaita ihmisiä, ja siitä tulee sellainen.” (Smick)

ii. ”Katsokaa, kuinka hän puhuttelee turmelusta ja matoja, ikään kuin hän olisi heidän kanssaan sukua ja lähin sukulainen; niin hän ikään kuin kosiskelee heitä, jotta he olisivat halukkaita ottamaan hänet vastaan, osoittaen samalla, kuinka halukas hän oli kuolemaan.”” (Trapp)

d. Missä siis on minun toivoni: Samaan aikaan tämä lohdutus ei sopinut Jobille. Hän tunnusti, että hautaan luottaminen oli hatara ja hauras toivo; hän ei voinut luottaa siihen, että toivo seuraisi häntä alas Sheoliin ja antaisi hänelle levon.

i. Job päättää siis tämän puheensa ristiriitaiseen toivoon; hän toivoi kuolemaa, mutta ei ollut tyytyväinen tai luottavainen tuohon toivoon. Se, mitä hän todella halusi, oli ratkaisu Jumalalta, mutta näyttää luopuneen toivosta siihen.

ii. ”Jobia itseään, vaikka hän on toisinaan vahvasti luottavainen, ahdistavat usein epäilykset ja pelot aiheesta, niin että hänen sanontansa ja kokemuksensa vaikuttavat usein ristiriitaisilta. Ehkä se ei voinut olla toisin; todellista valoa ei ollut silloin tullut: Jeesus yksin toi evankeliumillaan elämän ja kuolemattomuuden valoon.” (Clarke)