Meet the Kooz

Jerome Martin Koosman on syntynyt joulukuun 23. päivänä 1942 Appletonissa, Minnesotassa. Jerry oli 180-senttinen ja painoi noin 210 kiloa. Vaikuttava vasenkätinen Koosman tunnettiin kontrolloivana syöttäjänä, mutta samalla hän onnistui lyömään ulos 2556 major league -hyökkääjää ja hän on tällä hetkellä kaikkien aikojen strikeout-listan 28. sijalla. Koosman teki hienon 19-vuotisen valioliigauran Metsissä (1967-1978), Minnesota Twinsissä (1979-1981), Chicago White Soxissa (1981-1983) ja Philadelphia Philliesissä (1984-1985). Vuonna 1968 Koosman oli National League Rookie Pitcher of the Year ja hän sijoittui Johnny Benchin jälkeen toiseksi koko Rookie of the Year -äänestyksessä. Koosman oli ensimmäinen tulokas syöttäjä 55 vuoteen, joka keräsi peräti 5 shutouttia tulokaskaudellaan. Koosman ja Tom Seaver tulivat tunnetuiksi nimellä ”Tom and Jerry Show”, ja heistä tuli kiistatta National Leaguen ja ehkä koko baseballin paras vasuri/oikea-kombo. Koosman ilmeisesti piti World Seriesin valokeilasta, ja kahdessa World Seriesissä (1969 ja 1973), joissa hän pelasi, hän aloitti neljä peliä, joista hän voitti kolme 2,39 ERA:lla. Koosman pääsi myös All-Star-joukkueeseen 1968 ja uudelleen 1969 ja pelasi molemmissa otteluissa ja ansaitsi vuoden 1968 ottelussa torjunnan lyömällä Carl Yastrzemskin ulos viimeisen outin.

Koozin 19-vuotisella uralla hänellä oli 222-209 ennätys 17 torjunnalla ja hän heitti yli 3839 sisävuoroa. Jerry oli todellinen työhevonen, 12 kaudella, jolloin hän aloitti 25 peliä tai enemmän, hän heitti aina yli 212 sisävuoroa. Koosmanin uran ERA oli 3,36 ja WHIP 1,259. Koosman pelasi 612 ottelua, joista hän aloitti 527. Hän pelasi 140 täydellistä ottelua, joista 33 oli shutoutteja. Lyöminen ei kuulunut Jerryn vahvuuksiin, mistä on osoituksena hänen 62 strikeouttia 92 lyönnissä vuonna 1968. Rehellisyyden nimissä voidaan kuitenkin todeta, että Koosmanin lyöminen parani vuosien mittaan, ja hänellä oli urallaan kaksi kunnaria, ja hänen ansioluettelossaan on myös yksi varastettu pesä. Vuonna 1976 Koozman sijoittui toiseksi NL:n Cy Young -äänestyksessä häviten San Diegon Randy Jonesille huolimatta siitä, että Jonesin tilastot näyttivät huonommilta. Koosman hylkäsi Pete Rosen 4 000 osumaa 13. huhtikuuta 1984, kun hän pelasi Philliesissä.

Jerry Koosmanin rookie-baseball-kortti on huomionarvoinen, sillä Topps julkaisi sen vuonna 1968 (#177) ja hän jakaa ”1968 Rookie Stars” -kortin Nolan Ryanin kanssa. Kortti myydään kunnosta riippuen muutamasta sadasta tuhansiin dollareihin, ja se on loistava lisä kenen tahansa korttikokoelmaan.

Mikä kortti, Koosmanin ja Ryanin yhteenlaskettuna he pitchasivat yhdessä 46 vuotta, voittivat 546 peliä ja löivät ulos 8270 valioliigan baseballia. Nykyään Koosman asuu Osceolassa, Wisconsinissa ja omistaa insinööritoimiston. Vapaa-ajallaan Jerry tykkää pelata golfia ja kalastaa.

John – käsittääkseni olet syntyperäinen minnesotalainen, koska olet syntynyt Appletonissa, oletko kasvanut Minnesotassa?

Jerry – Synnyin maatilalla 11 mailia Appletonista pohjoiseen & asuin vanhempieni luona kunnes menin naimisiin 11.2.1967.

John – New York Mets teki sinuun sopimuksen vapaana amatööriagenttina 27.8.1964. Oliko muita joukkueita tiedustelemassa sinua? Entä Twins?

Jerry – Pelasin 5. armeijan baseballia Fort Blississä, Texasissa El Pasossa, kun sain sopimuksen. Kaikilla 5. armeijan asemilla oli pesäpallojoukkueet, ja kaikki suuret liigajoukkueet scouttasivat meitä kovasti. Twins tarjosi minulle 10 000 dollarin bonusta, jos allekirjoittaisin sopimuksen heidän kanssaan, mutta heillä oli loistava joukkue ja Mets oli pohjalla, joten ajattelin, että jos olisin tarpeeksi hyvä päästäkseni suurjoukkueeseen, voisin tehdä sen pari vuotta aikaisemmin Metsin kanssa ja allekirjoitusbonuksen erolla.

John – Oliko sinulla baseball-sankari lapsena?

Jerry – En saanut katsoa baseballia televisiosta varttuessani, mutta myöhemmin rakastin katsella ja matkia Willie Maysia.

John – Mitä muistat eniten ajasta, jonka vietit ala-asteilla Greenvillessä (A), Williamsportissa (AA), Auburnissa (A) ja Jacksonvillessä (AAA)?

Jerry – Köyhän pojan lailla kasvaminen aikuiseksi vailla elämän hienouksia on suunnilleen sama asia kuin pelaaminen ala-asteella. Ei mitään hienouksia, huonot bussit, hädin tuskin riittävä palkka ja ruokarahat pärjäämiseen ja paljon kovaa työtä. Mutta kaiken sen kautta saa elinikäisiä ystäviä, jotka kokevat samaa kuin sinä.

John – Oliko mielessäsi koskaan epäilystäkään siitä, että pääsisit suuriin liigoihin?

Jerry – Ensimmäisen vuoden aikana oli, kun olin siirtymässä baseballin pelaamisesta huvin vuoksi baseballin pelaamiseen elääkseni, se muuttui paljon vakavammaksi.

John – Mitä heittoja heitit ja mikä oli paras syöttösi?

Jerry – Heitin fastballia ja curveballia. Minut opetettiin heittämään slideria ja changeupia ala-asteella ja opetusliigassa.

John – Teit major league -debyyttisi 14.4.1967 Philadelphiassa Philliesiä vastaan, kun vaihdoit aloittajan Jack Fisherin kolmannen vuoroparin alareunassa 4-0-tappioasemassa. Millaista oli astua ensimmäistä kertaa major-liigan kukkulalle?

Jerry – Kaikki tapahtui Connie Mack Stadiumilla Philadelphiassa. Olin hyvin hermostunut ja heitin hyvin kovaa. Tuomarin oli tultava alas bullpenille ja haettava minut, koska heitin toistuvasti nopeasti enkä tajunnut, että bullpen-valmentajani yritti liikuttaa minua peliin. Joka tapauksessa heitin 2 2/3 sisävuoroa nollapelin debyytissäni.

John – Seuraavana vuonna 1968 pääsit Metsin aloittavaan rotaatioon ja heitit yli 263 sisävuoroa ja johdit joukkuetta 19 voitolla ja viimeistelit 17 aloittamastasi 34 ottelusta. Kaksi tulevaa Hall of Fameria, Tom Seaver ja Nolan Ryan, olivat kanssasi syöttövuorossa, millaista oli syöttää kahden tuollaisen supertähden kanssa?

Jerry – Olimme kaikki nuoria ja nojasimme siihen, millaista oli pelata ja kilpailla Majorsissa. Kenelläkään meistä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä saavuttaisimme tai kuinka kauan uramme kestäisi. Tavoitteenamme oli saada tarpeeksi peliaikaa, jotta pääsisimme eläkeohjelmaan & ja voittaisimme 20 peliä.

John – Kertoisitko meille Tom Seaverin ja Nolan Ryanin tarinan?

Jerry – Tom & tulin yhdessä ylös vuonna -67, mutta hän pysyi koko vuoden isossa seurassa. Vuoteen -68 mennessä hän oli vakiinnuttanut asemansa ykköstähdistelijänä ja minut laitettiin rotaatioon hänen takanaan ja siksi pidin syöttökaaviota kaikista hänen syöttöistään ja peleistään. Vuonna -69 kartoitin hänen peliään NY:ssä San Diego Padresia vastaan ja katselin, kun hän löi ulos 10 viimeistä kaveria, jotka kävelivät levylle.

John – Vuosi 1969 oli ”The Miracle Mets”, mitä muistat siitä kaudesta eniten sen lisäksi, että voititte World Seriesin?

Jerry – Pelasimme periaatteessa .500 baseballia siihen asti, kunnes saimme elokuun puolenvälin tienoilla hieman viileämpää säätä, ja Tom & sain niin sanoakseni toiset tuulet. Tom & Voitin 18 viimeisestä 19 aloituksestamme.

John – Metsissä ollessasi pelasit mielenkiintoisten managerien kanssa, pelasit Gil Hodgesin, Yogi Berran, Roy McMillanin, Joe Frazierin ja Joe Torren kanssa. Kuka oli suosikkisi Metsin managerina ja miksi?

Jerry – He olivat kaikki hienoja tyyppejä ja hyviä baseball-ihmisiä, mutta Gil Hodges oli lahjakkuudeltaan vertaansa vailla. Gil oli aina kolme askelta vastustajan manageria edellä ja tiesi viimeiseen asti mihin hänen pelaajansa pystyivät. Hänellä ei koskaan ollut pelaajaa, joka olisi yrittänyt tehdä jotain sellaista, mihin hän ei olisi pystynyt. Me kaikki tiesimme työmme tilanteesta riippumatta.

John – Millaista oli pelata Yogi Berran alaisuudessa vai pitäisikö minun ehkä kysyä, millaista oli vain olla Yogin seurassa?

Jerry – Yogi oli mitä rennoin managerityyppi, hän ei koskaan innostunut liikaa, ja jos asiat menivät pieleen, hän sanoi aina: ”No, saamme heidät kiinni ensi kerralla”. Yogi oli epäsovinnainen tyyppi ja aika lailla odotti pelaajiensa pelaavan samalla tavalla. Esimerkiksi, jos näit syöttöpaikan hyvin, huitaisit siihen, olipa se missä tahansa. Jos luulet voivasi edetä seuraavalle pesälle, tee se, vain sinä tiedät, pystytkö siihen. Hän ei koskaan kertonut vitsejä, mutta tapa, jolla hän ajatteli, sai ihmiset nauramaan paljon. Yogi ei koskaan valehtelisi sinulle ja jos kysyisit häneltä kysymyksen mahdollisesta kaupasta, josta olit kuullut, hän vastaisi sinulle, jos se olisi totta, ja kieltäisi sen, jos se ei olisi totta.

John – Kauden 1978 ja 12 kauden jälkeen Metissä, taisit pyytää, että sinut vaihdettaisiin. Kuulemani tarina Jerry oli, että pyysit siirtoa Minnesotaan, voisitko kertoa miten se tapahtui?

Jerry – Mets oli tuohon aikaan uudelleenrakennusprosessissa ja olin ainoa vakiintunut pelaaja, joka oli vielä siellä. En halunnut olla osa tätä prosessia, koska uudelleenrakentaminen kestää muutaman vuoden ja sinä aikana voi hävitä paljon pallopelejä, koska emme pystyneet tekemään yhtään juoksua. Kun hävisin 20 peliä, sain koko vuoden aikana vain 26 juoksua. Käskin Metsin vaihtaa minut, sillä heillä oli mahdollisuus vaihtaa minut 10 seuraan. Kun lopulta tuli aika, jolloin he eivät olleet ottaneet minua tosissaan, sanoin heille, että ainoa seura, johon menisin, oli Twins tai jäisin eläkkeelle. He eivät uskoneet bluffiani, ja minut vaihdettiin. Täytyy myöntää, että Sid Hartman työskenteli kanssani tämän bluffin parissa tässä päässä Twinsin kanssa.

John – Ensimmäisellä kaudellasi Twinsin kanssa pelasit taas yli 263 sisävuoroa ja voitit 20 peliä joukkueessa, joka sijoittui yhden pelin yli .500. Millaisia muistoja sinulla on tuosta joukkueesta?

Jerry – Pelattuani NY:ssä niin pitkään, tuntui kuin olisin nyt syöttänyt ala-arvoisessa liigajoukkueessa, koska lehdistö ei seurannut meitä. NY:ssä saattoi olla noin 30 lehdistön jäsentä haastattelemassa sinua pelin jälkeen, kun taas Twinsissä heitä oli 4-6. Minulla oli paljon hauskaa kavereiden kanssa ja pelatessani vanhassa Metissä. Oli hienoa olla taas kotona ja asua omassa kodissa.

John – Minnesotassa ollessasi pelasit Gene Mauchin, John Gorylin ja Billy Gardnerin kanssa, onko sieltä erityisiä muistoja, joita haluaisit jakaa?

Jerry – Siellä oli taas erittäin hyviä baseball-ihmisiä; jokaisella oli oma tyylinsä siitä, mitä pelin voittaminen vaatii. Vuonna -79 Gene jätti minut syöttämään, vaikka näytti siltä, että ympärilläni oli ongelmia, mutta selvisin niistä ja voitin hänelle. Samoin kävi kaikille valmentajille, jotka jättivät minut kentälle. Jotkut managerit hätiköivät ja ottavat sinut ulos, ennen kuin sinulla on mahdollisuus työskennellä ulos itse tai joukkuetoverisi aiheuttamasta jumiutumisesta. En koskaan halunnut tulla ulos pelistä, ja siksi vuonna -80 Gene ja minä törmäsimme muutaman kerran hänen managerointityylistään. Johnny Goryl ja Gardner jättivät minut aina ulkopuolelle.”

John – Internetissä liikkuu sitaatti, joka kuuluu näin: ”Olet (Jerry Koosman) ainoa tuntemani syöttäjä, joka tarvitsee touchdowneja juoksujen sijaan.” – Roy Smalley. Muistatko, mikä sai Smalleyn sanomaan tuon?

Jerry – En ole koskaan aiemmin kuullut tuota lainausta ja luulen, että se on ehkä irrotettu asiayhteydestään. Ensimmäisenä vuotenani Twinsissä sain 26 juoksua kahdessa ensimmäisessä pelissäni, ei sillä, että olisin tarvinnut niin paljon, mutta luulen, että juuri silloin Smalley antoi tuon lausunnon, mutta vitsinomaisesti.

John – Twins kauppasi sinut White Soxiin 30.8.1981 kolmesta alaikäisestä liigapelurista. Mikä sai aikaan tuon kaupan ja mitä ajattelit Minnesotasta lähtemisestä?

Jerry – Tämä kaikki tapahtui vuoden -81 lakon jälkeen, kun Billy Gardner toi meidät aloittavat syöttäjät takaisin syöttämään paljon helpotuksia, jotta voisimme pelata enemmän otteluita ja vähemmän sisävuoroja, jotta saisimme kädet takaisin kuntoon. Yhden viikon aikana hän toi minut 5 kertaa kentälle ja pelastin 5 peliä. Viimeisessä ottelussa pelasin Milwaukeessa helpotuksena, vaikkakaan en usko, että sain torjuntaa, mutta pääsin pois tukikohdassa olleesta jumiutuneesta tilanteesta, jossa ei ollut yhtään ulosmenoa. Silloin White Sox halusi, että syöttäisin heille, koska he taistelivat divisioonan mestaruudesta. Neuvottelut minun ja Howard Foxin (GM) välillä jatkuivat noin kaksi viikkoa, sillä en halunnut tulla vaihdetuksi. Vaatimukseni olivat korkeat, jotta he eivät suostuisi vaihtamaan minua. Olin veljentyttäreni häissä, kun tuli puhelu, että minut kaupataan…..I itkin.

John – Parin Chicagossa vietetyn vuoden jälkeen sinut kaupattiin takaisin National Leagueen ja Philliesiin, jossa pelasit kaksi kautta ennen kuin jätit MLB:n. Oliko aika lopettaa ura vai päättikö loukkaantuminen upean 19-vuotisen urasi?

Jerry – Olin hyvin tyytymätön kuullessani, että minut kaupattiin Soxista, koska meillä oli hieno seura, jossa oli paljon voimaa, mutta sitten katsoin myös positiivista puolta ja odotin innolla, että saisin pelata vanhan ystäväni Steve Carltonin kanssa ja työskennellä kungfu-asiantuntija ja voimavalmentaja Gus Hoeflingin johdolla. Nautin myös ajastani Phillyssä, mutta loukkasin polveni vuonna -85 ja jouduin leikkaukseen. Palasin nopeasti takaisin ja loukkasin sen uudelleen. En syöttänyt enää sinä vuonna. Välikaudella Sox ja Cardinals halusivat minun allekirjoittavan sopimuksen heidän kanssaan, mutta punnitsin vaihtoehtojani ja polveni terveyttä ja päätin jäädä eläkkeelle ja viettää enemmän aikaa perheeni kanssa. Vuonna 2006 minulle laitettiin teräspolvi.

John – Sinulla oli hieno valioliigaura, joka kesti 19 vuotta. Lopetit 222-209 ennätyksellä ja ERA:lla 3,36 samalla kun löit ulos 2556 lyöjää yli 3839 sisävuorossa. Sinulla oli myös 33 nollapeliä ja sait 25 prosenttia aloittamistasi otteluista päätökseen. Jos olisit nykyään baseball-analyytikko, joka tarkastelee Jerry Koosmanin uraa, miten kuvailisit sitä?

Jerry – Keskityin yleensä tappioihini ja siihen, mitä tein väärin, jopa voittoihini. Luulen, että hävisin paljon pelejä ensimmäisinä 6-8 vuotena, koska minulla ei ollut kokemusta ja luotin liikaa kiinniottajaani. Mets ei koskaan tehnyt paljon juoksuja, joten jos sai kolme juoksua, oli pakko voittaa. Vaikka minua pidettiin strikeout-syöttäjänä, en koskaan hakenut strikeoutteja. Yritin saada lyöjän lyömään yhden kahdesta ensimmäisestä lyönnistäni, ja jos minulla oli kaksi lyöntiä kaveriin, ellei tilanne vaatinut strikeouttia, en koskaan lähtenyt strikeoutin perään, koska uran aikana joutuisi heittämään paljon enemmän lyöntejä ja näin ollen mahdollisuus lyhentää uraa, koska minulle sanottiin aina, että kädessä on vain niin monta heittoa. Jos olisin tavoitellut strikeoutteja, kuten esimerkiksi Tom Seaver teki, olisin luultavasti saanut enemmän shutoutteja ja voittoja. Yritin aina saada lyöjän lyömään MINUN syöttöni ja annoin puolustukseni hoitaa sen siitä eteenpäin. Siitä sain eniten iloa. Toivon myös, että olisin nauttinut voitoistani enemmän sen sijaan, että olisin käyttänyt niin paljon aikaa virheiden analysointiin. Toivon myös, että olisin tehnyt päätöksen pelata vielä pari vuotta sen sijaan, että olisin jäänyt eläkkeelle.

John – Pelasit kaikki ottelusi Twininä Met-stadionilla; pelasit Metrodomessa White Soxina, mitä mieltä olet näistä kahdesta stadionista?

Jerry – Vanha Met oli paljon parempi paikka pelata, kun sää oli hyvä, ja varmasti kupoli oli parempi keväällä ja estää sadekuurot. Koskaan ei pystytä korvaamaan luonnollista pintaa tekopinnalla ja saamaan samaa tulosta. Ulkona pelaamisessa ja elementteihin sopeutumisessa on jotain…. tuuli, aurinko, lämpötila jne.

John – Kuka oli paras pelaaja, joka sinulla on ollut joukkuetoverina?

Jerry – Willie Mays. Minulla oli loistava tilaisuus paitsi syöttää häntä vastaan myös olla hänen joukkuetoverinaan kolmen vuoden ajan. Hän pystyi kaikkeen ja oli edelleen seuramme paras pelaaja, kun hän jäi eläkkeelle!!!

John – Seuraatko MLB:tä nykyään?

Jerry – En katso nykyään kovin paljon baseballia, minua ärsyttää katsella syöttämistä ja kiinniottamista ja sitä aikaa, joka lyöjillä menee siihen, että he pääsevät boxiin ja lyövät. Mutta silloin tällöin pääsen katsomaan hienoa peliä ja rakastan sitä!!!!

John – Käytkö Metrodomessa katsomassa pelejä ja mitä mieltä olet Twinsin uudesta Target Fieldistä, jossa he pelaavat vuodesta 2010 alkaen?

Jerry – En käy montaa peliä Domissa, mutta odotan innolla uutta pallokenttää. Ulkona pelattava baseball on hienoa mutta ei kun on kylmä. Toivon, että uuteen puistoon olisi laitettu irrotettava katto.

John – Jos olisit voinut pelata baseballia millä tahansa aikakaudella, milloin olisit pelannut ja miksi?

Jerry – Minulla oli onni pelata yhdellä baseballin hienoimmista aikakausista, kuusikymmentäluvun puolivälistä vuoteen -85. Kuinka moni läntisen MN:n maatilalla kasvanut kaveri sai tilaisuuden pelata Maysin, Stargellin, Mantlen, Marisin, Yazin, Aaronin, Banksin, Killebrew’n, Rosen, Drysdalen, Gibsonin, Marichalin, Billy Williamsin, Brockin, Richie Allenin, Clementen, Maury Willsin, McCoveyn ja monien muiden kaltaisia kavereita vastaan? Olisin halunnut pelata DiMaggiota, Ottia, Cy Youngia, Grover Cleveland Alexanderia, Babe Ruthia, Koufaxia, Quilicia, Hodgesia, Yogia ja monia muita vastaan. Rakastin kilpailua ja syöttämistä parhaita vastaan.

John – Kasvoin Taylors Fallsissa, joka ei ole kovin kaukana nykyisestä asuinpaikastasi. Mitä olet tehnyt sen jälkeen, kun lopetit baseballin ja mitä teet mielelläsi vapaa-ajallasi?

Jerry – Ensimmäisinä parina vuotena baseballin jälkeen perustin kansallisen liigan 16-19-vuotiaille nuorille, 102 joukkuetta maan parhaista amatööripelaajista, myös ammattimaisia erotuomareita, mutta suuret liigat eivät tukeneet sitä eivätkä näin ollen saaneet sponsoreita, joten lopetimme sen. He olisivat pelanneet kesällä, kun koulu oli poissa. Minulla on myös pieni insinööritoimisto. Tykkään kalastaa ja pelata golfia.

John – Onko ajatuksia palata takaisin baseballin pariin?

Jerry – Vuonna -91 & -92 Mets pyysi minua syöttövalmentajaksi heidän minor league -järjestelmäänsä, pärjäsimme erittäin hyvin ja pidin siitä. Kymmenen tunnin bussimatkat eivät kuitenkaan olleet ykkönen listallani.

John – Et osallistu kovin moniin Twinsin tapahtumiin, kuten heidän vuosittaiseen FanFestiinsä, jossa entiset ja nykyiset pelaajat tapaavat faneja ja jakavat nimmareita, onko siihen syytä? Olen varma, että monet Twins-fanit haluaisivat sanoa ”Hei”.

Jerry – Täytyy myöntää, että minulla on puutteita. Nautin kyllä kavereiden kanssa kokoontumisesta ja fanien tervehtimisestä, mutta olen edelleen maalaispoika, joka stressaantuu suurkaupungissa taistellessaan liikennettä vastaan ja etsiessään parkkipaikkoja. Lisäksi olen usein Kanadassa tai Alaskassa kalastamassa tai etelässä pelaamassa golfia. Anteeksi kaikille.

John – Onko jotain, Jerry, mitä haluaisit sanoa tämän päivän Twins-faneille ja niille faneille, jotka seurasivat sinua, kun pelasit Twinsissä?

Jerry – Kuulen monilta heiltä fanipostia, mutta haluaisin kertoa kaikille, että pelaaminen vanhassa Metissä ja se, että he olivat paikalla ja kannustivat sinua, antoi minulle niin paljon iloa elämässäni, kuin kuka tahansa mies voi toivoa. En koskaan yrittänyt nolata heitä tai itseäni, mutta joskus siihen ei voi vaikuttaa. Kuten silloin, kun pelasin Reggie Jacksonia ja Yankeesia vastaan vanhassa Metissä. Heitin hänelle kaksi sidearm fastballia alas ja pois, jotka hän otti ja lukema oli 0 & 2. Seuraavat kaksi sidearm fastball -heittoa menivät hänen kaulaansa ja count oli 2 & 2. Seuraava sidearm curve ball ripustettiin keskelle levyä ja hän löi sen 500 jalkaa keskikentän seinän yli……Olisin voinut ryömiä turpeen alle kaivohuoneeseen katoamaan tuon lyönnin jälkeen!!!!!!!

John – Kiitos paljon, että teet tämän Jerry, arvostan sitä TODELLA.