Jeanne d’Arc syntyi maanviljelijäperheeseen noin 6. tammikuuta 1412 syrjäisessä Domrémyn maalaiskylässä nykyisen Vosgesin alueella Itä-Ranskassa.

Satavuotinen sota oli riehunut vuodesta 1337 lähtien. Vaikka hän syntyi suhteellisen rauhallisena aikana, konflikti alkoi uudelleen vuonna 1415, kun Englannin kuningas Henrik V hyökkäsi Ranskaan. Nuoren Jeannen on täytynyt kasvaa keskellä säännöllistä keskustelua siitä, kuka taisteli ketä vastaan ja miten sota eteni.

”Konteksti on tärkeä”, sanoo Jeanne d’Arcin asiantuntija Olivier Bouzy. ”Tuohon aikaan ihmiset uskoivat Jumalaan, mutta myös tonttuihin, hirviöihin, demoneihin ja profeettoihin.”

”Asiat, jotka ovat meille satuja, olivat silloin ihmisille todellisuutta.”

”Se oli irrationaalinen maailma, jolle ei ollut tieteellistä selitystä. Ihmiset ajattelivat, että kaikki, jopa linnun kuolema, oli Jumalan tahto, koska Jumala oli kaikkivoipa.”

”Jeanne oli toiminnallisesti luku- ja kirjoitustaidoton; äitinsä opetti hänelle rukoukset ja hän kävi jumalanpalveluksissa, joita johti maakunnan pappi, mutta luultavasti hän omaksui hyvin hämärän, vaikkakin sitoutuneen version katolisesta uskosta.”

Monille talonpojille Eurooppa näytti olleen ikuisesti sodassa. Englannin ja Ranskan kuninkaalliset suvut olivat niin kietoutuneet toisiinsa, että Satavuotinen sota oli pohjimmiltaan perheriita Ranskan valtaistuimesta, ja Jeanne d’Arcin aikaan Ranskan puoli oli jakautunut kahtia.

Kuningas Kaarle VI kärsi rampauttavista mielenvikaisuudesta, mikä johti hänen veljensä, Orléansin herttuan Ludvigin ja hänen serkkunsa Burgundin herttuan väliseen raivokkaaseen kilpailemiseen valtaistuimesta.

Vuonna 1407 Orléansin herttua murhattiin Burgundin herttuan käskystä.

Ensimmäisen poika Kaarle astui sitten esiin, ja häntä tukeva ryhmittymä murhasi Burgundin herttuan. Hänen seuraajakseen tuli Filip Hyvä, joka teki liiton englantilaisten kanssa.

Silloin Ranskan Henrik V ja Kaarle VI kuolivat molemmat nopeasti peräkkäin, ja jäljelle jäi Kaarle VII, joka kilpailee Ranskan valtaistuimesta lapsena syntyneen Englannin Henrik VI:n kanssa.

Tähän mennessä englantilais-burgundilainen liitto hallitsi melkein koko Pohjois-Ranskaa sekä osaa lounaasta. Reims, jossa Ranskan kuninkaat perinteisesti kruunattiin, oli burgundien hallinnassa.

Legendan mukaan 13-vuotias Jeanne näki eräänä iltapäivänä puutarhassa hehkuvan valon. Hän oli vakuuttunut siitä, että se oli Jumala tai enkeli, joka käski häntä voittamaan englantilaiset ja viemään Kaarle VII:n Reimsiin kruunajaisia varten.

Vuonna 1428 englantilaiset piirittivät Orléansin, yhden niistä harvoista kaupungeista, jotka olivat vielä uskollisia Ranskan kuninkaalle. Kaupungin odotettiin kaatuvan, jolloin englantilaiset saisivat haltuunsa Loiren laakson ja käytännössä koko Ranskan kuningaskunnan.

Jeanne meni tarinansa kanssa varuskunnan luo, mutta hänet erotettiin. Hän sinnitteli ja sai lopulta kaksi sotilasta uskomaan häntä. Nämä puolestaan suostuttelivat varuskunnan komentajan tapaamaan hänet, ja Jannee vakuutti tämän olevansa profeetta ennustamalla oikein Ranskan tappion Rouvrayn taistelussa. Komentaja suostui saattamaan hänet kuninkaan luo.

Vuonna 1429 hän matkusti hoviin sotilaaksi naamioituneena, mikä oli tuolloin tavallinen varotoimi. ”Se oli sotaa käyvä yhteiskunta, mutta naiset komensivat, jotkut jopa hallitsivat seigneurioita ja periytyivät äidiltä tyttärelle, ja aviomiehet ottivat vaimojensa nimet”, Bouzy sanoo. ”Näin oli pakko tehdä, koska elämä oli niin epävarmaa eikä kukaan voinut taata miespuolista perillistä. Tässä yhteydessä hänen tarinansa ja tekonsa eivät olleet kovin poikkeuksellisia.”

Jeanne oli 17-vuotias tavatessaan 26-vuotiaan Kaarle VII:n. Kaarle VII teki häneen niin suuren vaikutuksen ja vakuuttui hänestä, että hän päästi hänet mukaan retkikuntaan, jonka tarkoituksena oli vapauttaa Orléansin piiritys.

Ymmärrettävästi hermostuneena siltä varalta, että hänen vihollisensa käänsivät kelkkansa ja syyttivät Jeannea liittoutumisesta paholaisen kanssa, Kaarle VII määräsi taustatarkastukset ja teologisen kokeen Poitiersissa hänen ”moraalinsa” todentamiseksi huhtikuussa 1429.

Janne läpäisi kokeen kiitettävästi, ja myöhemmin samassa kuussa hän saapui Orléansin kaupunkiin.

Ranskalaiset hävisivät sodan pahasti. Heiltä puuttui sotilaita, rahaa, sotatarvikkeita ja motivaatiota. Ehkä he olivat valmiita kokeilemaan mitä tahansa?

Miten hän osallistui päätöksentekoon, kun ranskalaiset pyrkivät murtamaan piirityksen, jää arvoitukseksi. Mutta riippumatta siitä, oliko hän vahvasti mukana vai ovatko historia ja legenda piirtäneet hänelle suuremman roolin, tosiasia on, että aiemmin piiritetyt ranskalaiset joukot saivat uutta voimaa.

Lähdettyään kaupungista he valtasivat syrjäiset linnoitukset ja hyökkäsivät 7. toukokuuta 1429 englantilaisten Les Tourellesin linnoitukseen.

Jeanne oli päivän sankaritar, joka piti lippuaan korkealla juoksuhaudoissa, kunnes haavoittui nuolesta. Hän palasi taisteluun saatuaan hoitoa hurraamaan viimeistä hyökkäystä tekeville joukoille.

Englantilaiset vetäytyivät, ja Orléansin piiritys oli ohi.

Ranskalaiset pitivät tätä voittoa todisteena siitä, että Jumala oli lähettänyt Jeannen auttamaan heitä. Englantilaiset julistivat, että paholainen oli lähettänyt hänet.

Vaikka vaara oli yhä hyvin läsnä, Jeanne, jota kutsuttiin ”Orléansin neidoksi” (”La Pucelle d’Orléans”), oli päättänyt kunnianhimoisesta tavoitteestaan; hän aikoi matkustaa armeijan mukana ja vapauttaa Reimsin, jotta Kaarle VII voisi virallisesti tulla kruunatuksi.

Jeannelle alkoi loistava kesä. Yhtäkkiä sen sijaan, että hän olisi ollut kukaan tyhjästä, hän ratsasti kuninkaiden kanssa, armeijan etujoukoissa, osallistuen voitokkaisiin taisteluihin. Yhtäkkiä hänestä oli tullut merkittävä tekijä Ranskan kohtalossa ja historiassa. Hänelle myönnettiin jopa oma vaakuna.

Ranskan joukot tunkeutuivat Reimsiin 16. heinäkuuta, ja Kaarle VII:n kruunajaiset pidettiin seuraavana aamuna. Sitten armeija lähti jälleen muiden voittojen kautta Pariisiin, jonne se hyökkäsi 8. syyskuuta.

Jeanne haavoittui jalkaan varsijousen pultista. Ranskan armeija joutui lopulta perääntymään, mutta lokakuussa se nautti jälleen voitoista. Vuoden loppuun mennessä Johanna ja hänen perheensä oli aateloitu ja Englannin kanssa oli solmittu aselepo.

Jeanne jäi sanelemaan hyökkääviä kirjeitä niin sanotuille harhaoppisille seuraavaan toukokuuhun asti, jolloin englantilais-burgundilaiset piirittivät Compiègnen. Hänen onnensa kuitenkin loppui, ja hän jäi burgundien vangiksi. Kun hän oli tehnyt useita epäonnistuneita pakoyrityksiä, he myivät hänet englantilaisille, jotka vangitsivat hänet Rouenissa.

Hänen pelastamistaan yritettiin tuloksettomasti koko tuon ja seuraavan vuoden ajan, kun englantilaiset järjestivät omituisen sarjan tutkimuksia ja kuulusteluja ja lopulta tuomitsivat hänet harhaoppisuudesta.

Kuulusteluissa hänet pakotettiin luopumaan enkelinäköistään ja hän tunnusti, etteivät ne olleet tulleet Jumalalta ja että hän ymmärsi, että tämän sanominen oli harhaoppia.

Myöhemmin hän perui tämän tunnustuksensa ja sanoi, että hänen näynsä olivat todellisia, mikä antoi syyttäjälle tekosyyn, jonka perusteella hänet voitiin tuomita syylliseksi harhaoppisuuden uusiutumiseen. Se, että hän oli toistuvasti, jopa vankilassa, käyttänyt miesten vaatteita, esitettiin myös todisteena toistuvasta harhaoppisuudesta. Vain 19-vuotiaana hänet poltettiin roviolla 30. toukokuuta 1431.

”Hänet poltettiin poliittisista syistä”, sanoo Olivier Bouzy. ”Noidilla ei ajateltu olevan valtaa, eikä ollut epätavallista, että nainen oli profeetta tai että hän taisteli armeijan kanssa. Häntä ei siis poltettu noituuden tai naisen aseman vuoksi. Hänet poltettiin harhaoppisena, koska hän oli poliittinen uhka englantilaisille, ja he halusivat päästä hänestä eroon.”

Silminnäkijäkertomusten mukaan hänen kuoltuaan hiilet haravoitiin takaisin, jotta hänen ruumiinsa saatiin näkyviin, minkä jälkeen se poltettiin vielä kahdesti, kunnes se oli pelkistetty tuhkaksi, joka sitten siroteltiin Seine-jokeen.

Satavuotinen sota venyi vielä 22 vuotta vuoteen 1453 asti, mutta englantilaiset eivät koskaan saaneet yliotetta takaisin.

Karoli VII pysyi Ranskan laillisena kuninkaana huolimatta siitä, että Englannin Henrik VI (10-vuotiaana) kruunattiin Ranskan kuninkaaksi Pariisissa joulukuussa 1431.

Englantilais-burgundilainen liitto hajosi vuonna 1435, ja sen jälkeen toiminta hiipui, jolloin Jeanne d’Arcista oli jo tullut mytologisoitunut.

Vuonna 1452 hänen teloitustaan tutkittiin jälkikäteen, minkä jälkeen uusintakäsittelyssä hänet julistettiin syyttömäksi vuonna 1456. Hänet kaunistettiin vuonna 1909 ja paavi Benedictus XV kanonisoi hänet pyhimykseksi vuonna 1920.