Jay White (10. lokakuuta 1992) on uusiseelantilainen ammattilaispainija.

ammattilaispainijan ura

Varhainen ura (2013-2014)

White kouluttautui alun perin The UK Kidin alaisuudessa Varsityn ammattilaispainissa Varsity Pro Wrestlingissä alkuvuodesta 2013 ja debytoi ammattilaisuransa alussa 19. helmikuuta, jolloin hän työskenteli VPW:ssä sekä muiden promoottoripainien ohella All Star Wrestlingissä. Alkuvuodesta 2014 White tapasi New Japan Pro Wrestlingin Prince Devittin ja kilpaili tämän rinnalla VPW:n tag team -ottelussa. Ottelun jälkeen Devitt antoi Whiten käyntikortin ja kehotti häntä pitämään yhteyttä. Pian tämän jälkeen Whiteen otti yhteyttä Bad Luck Fale, joka kertoi Devittin puhuneen NJPW:n virkailijoiden kanssa Whitesta ja että hän voisi hankkia hänelle paikan nuorena leijonana dojossa, jos hän sitä haluaisi. Useita kuukausia myöhemmin White tapasi Falen, Devittin ja Shinsuke Nakamuran Lontoossa, jossa White hyväksyi heidän tarjouksensa ja alkoi viimeistellä viisumiaan lähtiäkseen NJPW:n dojolle.

New Japan Pro-Wrestling (2015-2016)

White lähti Japaniin uudenvuodenaattona 2014, aloitti jatkokoulutuksen nuorena leijonana saavuttuaan ja debytoi NJPW:ssä 30.1.2015 häviten Alex Shelleylle. White hävisi kaikki paitsi kahdeksan otteluaan vuonna 2015, kuten on yleistä nuorille leijonille NJPW:ssä. Vuonna 2016 White alkoi saada lisää voittoja, ja 27. maaliskuuta hän kilpaili tähän mennessä suurimmassa ottelussaan, kun hän hävisi silloin hallitsevalle IWGP Intercontinental Championille Kenny Omegalle ei-titteliottelussa. Whiten viimeinen ottelu NJPW:ssä käytiin 19. kesäkuuta 2016 Dominion 6.19 -tapahtumassa Osaka-jo Hallissa, kun hän, David Finlay Jr, ja Juice Robinson hävisivät Satoshi Kojimalle, Hiroyoshi Tenzanille ja Manabu Nakanishille White lähti seuraavalla viikolla Yhdysvaltojen ekskursiolleen.

Ulkomaan ekskursio (2016-2017)

Yhdysvaltoihin muutettuaan White asui ensin New Jerseyssä, ennen kuin hän muutti Detroitiin, jossa hän asui Alex Shelleyn kanssa. White debytoi Ring of Honorissa (ROH) 25. kesäkuuta järjestetyissä TV-tapingeissa, jossa hän voitti Kamaitachin disvalifioimalla ja liittoutui The Motor City Machine Gunsin (Alex Shelley ja Chris Sabin) kanssa kukistaakseen Kamaitachin ja The Addictionin (Christopher Daniels ja Frankie Kazarian). White ja The Motor City Machine Guns muodostivat lopulta ”Search and Destroy” -nimisen tallin Jonathan Greshamin ja Lio Rushin kanssa. Heinäkuun 8. päivänä White voitti Lio Rushin. Seuraavissa TV-nauhoituksissa White voitti Will Ferraran ja paini Jay Briscoen kanssa aikarajalla tasapeliin. White debytoi Englannin Revolution Pro Wrestlingissä 12. elokuuta 2016 voittamalla Josh Bodomin. Elokuun 19. päivänä White kilpaili fatal four-way -ottelussa Kamaitachia, Lio Rushia ja Donovan Dijakia vastaan, jonka Dijak voitti. Seuraavana päivänä White ja Rush hävisivät The Briscoe Brothersille. White palasi RPW:hen 26. elokuuta ja voitti Mark Haskinsin. 30. syyskuuta White voitti yhdessä Kushidan ja ACH:n kanssa The Briscoesin ja Toru Yanon ROH:n Trios Tag Team Championship -turnauksen puolivälieräottelussa. Tämän jälkeen White, ACH ja Kushida voittivat The Cabinetin (Rhett Titus, Kenny King ja Caprice Coleman) välierissä, mutta hävisivät The Kingdomille (Matt Taven, Vinny Marseglia ja TK O’Ryan) Final Battle -finaalissa. White kilpaili jälleen kerran RPW:ssä 21. tammikuuta 2017 kukistaen Martin Stonen. Kesäkuun 6. päivä White sai uransa suurimman tittelimahdollisuuden, kun voitettuaan Battle Royalin hän haastoi Christopher Danielsin epäonnistuneesti ROH:n maailmanmestaruudesta kolmoisuhkaottelussa. Best in the World 2017 -tapahtumassa White voitti yhdessä Search and Destroyn kanssa The Rebellionin häviäjien on hajotettava -ottelussa pitäen näin ryhmän yhdessä.

Paluu NJPW:hen (2017-nykyhetki)

Marraskuun 5. päivänä 2017 Power Struggle -tapahtumassa White palasi NJPW:hen salaperäisenä ”Switchblade” -nimisenä, jota oli kiusattu viime kuukausien ajan haastamalla Hiroshi Tanahashin otteluun IWGP:n mannertenvälisestä mestaruudesta Wrestle Kingdom 12:ssa Tokyo Domessa ennen kuin hän hyökkäsi tämän kimppuun. Seuraavana päivänä NJPW ilmoitti virallisesti Tanahashin ja Whiten välisen ottelun Wrestle Kingdom 12:een. Tammikuun 4. päivänä White kukisti Tanahashin titteliottelussa. Tammikuun 5. päivänä Jay kiusoitteli liittymistä Bullet Clubiin, mutta sen jälkeen White kuitenkin petti Kenny Omegan hyökkäämällä tämän kimppuun Blade Runnerilla. Päivää myöhemmin hän liittyi Chaos-ryhmään kohdatakseen Bullet Clubin ja Kenny Omegan väittäen tarvitsevansa tukea taistelussaan Bullet Clubia vastaan. Tammikuun 28. päivänä New Beginning -tapahtumassa Sapporossa White voitti Omegan tullakseen tittelin historian toiseksi IWGP United States Championiksi. Maaliskuun 25. päivä hän puolusti titteliä ensimmäistä kertaa Hangman Pagea vastaan NJPW Strong Style Evolved -tapahtumassa Long Beachissa, Kaliforniassa. White tekisi toisen onnistuneen tittelipuolustuksensa David Finlayta vastaan Road to Dontakussa. White puolustaisi titteliään kolmannen kerran lyömällä Punishment Martinezin ROH/NJPW War of the Worlds -kiertueella Torontossa, Kanadassa. Dominion 6.9 -tapahtumassa Osaka-jo Hallissa White kärsi tappion pin fall -tappion tag team -ottelussa Juice Robinsonille. Tämän vuoksi White puolusti titteliä, mutta menetti sen Juicelle G1 Specialissa San Franciscossa.

Painissa

• Viimeistelyliikkeet
  • Kiwi Krusher (Outside leghook fisherman driver)
  • Blade Runner / Shellshock (Swinging reverse STO) – omaksuttu Alex Shelleyltä

• Signature moves
  • Boston crab
  • Crossface
  • Dropkick, Joskus ylimmältä köydeltä
  • Knife edge chop
  • Lariat
  • Hyppy, jota seuraa takakyynärpää vastaantulevaan vastustajaan
  • Monipuoliset suplex-variaatiot
    • Butterfly
    • Saito
    • Sleeper
    • Snäppi, kääntötankoon
  • Running Death Valley driver
  • Running European uppercut, nurkkaan ajettuun vastustajaan
  • Ura-nage

• Tag-joukkueet ja tallit

• Lempinimet
  • ”Switchblade”
  • ”Knife Pervert”

• Sisääntuloteemat
  • ”Crossbody” by Yonosuke Kitamura
  • ”Switchblade” by Yonosuke Kitamura

Mestaruudet ja saavutukset

• New Japan Pro Wrestling
  • IWGP United States Championship (1 kerta)
  • IWGP Heavyweight Championship (1 kerta)
  • IWGP Intercontinental Championship (1 kerta)

• Pro Wrestling Illustrated
  • Ranking No. #44 PWI:n 500 parhaan yksinpainijan joukossa vuonna 2018
• Wrestling Observer Newsletter
  • 5 1/2 Star Match (2019) vs. Kota Ibushi 12. elokuuta

• Profiili