Oluet ja viski ovat ehkä vähiten outoja seurustelukumppaneita.

Oluet ja shotti ovat tavallinen tilaus Chicagolandin baareissa. Skotlannissa on käsittääkseni oma versionsa ”hauf n hauf”. Näiden kahden juoman sekoittuminen ei kuitenkaan ole vain yhtälön kulutuspuolella.

Oluiden tynnyrissä tapahtuvat viimeistelyt, vaikka ne eivät olekaan niin yleisiä, että niitä voisi kutsua ”arkipäiväisiksi”, mutta niillä on ainakin sen verran ennakkotapauksia, etteivät ne herätä kulmakarvoja tai sytytä interwebiä ilmoittaessaan niistä. Glenfiddich julkaisi IPA-tynnyrissä viimeistellyn ilmaisun osana kokeilusarjaansa vuonna 2016. Olemme nähneet Chichibun IPA-tynnyrissä viimeistellyn viskin ja toisen stout-tynnyrissä viimeistellyn viskin. Alexandra esitteli meille entisessä venäläisessä Imperial Stout -tynnyrissä viimeistellyn Westlandin. You get the drift.

Jameson esitteli oman ”Caskmates”-sarjansa vuonna 2015 ensimmäisellä ”Stout Editionilla”; ”IPA Edition” seurasi kaksi vuotta myöhemmin. Yhtiön mukaan viimeistelyprosessissa Jameson toimittaa käytettyjä viskitynnyreitä käsityöläispanimolle, joka sitten käyttää niitä oluen kypsyttämiseen ennen kuin palauttaa tynnyrit Jamesonille.

Tämä on juuri sellainen asia, joka yleensä herättää minussa ristiriitaista välinpitämättömyyttä. En juo paljon Jamesonia, enkä varsinkaan paljon irlantilaista viskiä. Suhtaudun skeptisesti siihen käytäntöön, että lätkäistään uutuusviimeistelyä johonkin ja pullotetaan se minimivahvuudella. Normaalioloissa oluttynnyrissä viimeistelty Jameson on sellainen pullo, jonka ohi kävelisin viivyttelemättä tai miettimättä.

Viimeaikaisella kauppareissulla yllätyin kuitenkin Jamesonin ja suosikkipaikkakuntani käsityöläistislaamon, Revolution Brewingin, mashup-yhteistyöstä. Heidän Anti-Hero IPA:nsa on jääkaappini peruskamaa, ja haen innokkaasti heidän vaihtuvia kausijulkaisujaan. Jos joskus tekisin poikkeuksen välinpitämättömyyssääntööni, nyt olisi sen aika!

Tämän sekoituksen luomiseksi Jameson on käyttänyt ”tynnyreitä, jotka on maustettu Revolution Brewingin Fist City Pale Ale -oluella”. Ilmeisesti he laittoivat Revolutionin miehistön lentämään Dubliniin panemaan erän, mikä säästi aikaa, kustannuksia ja hiilidioksidipäästöjä, jotka liittyvät tyhjien tynnyrien kuljettamiseen Atlantin yli molempiin suuntiin. Täydellinen paljastus:

Hämmentävää kyllä, viskin takaetiketissä sanotaan, että se vangitsee ”Chicagon kaupunginosien hengen”. Viitaten tiivistetysti paikkaan, jossa on monenlaisia ihmisiä – Amerikan seitsemänneksi rikkain kaupunkialue sekä suuri osa köyhtynyttä ja hylättyä joutomaata – kuvittelen, että tämän yleistyksen on todennäköisesti kirjoittanut Dublinissa istuva henkilö, joka ei ole koskaan vieraillut Second Cityssä.

Irlantilaisista puheen ollen: suurin osa Smaragdisaaren asukkaista ei pääse maistamaan tätä viskiä, koska tämä on Illinoisin yksinoikeus. Kuilun kuromiseksi umpeen otan mukaan äreän, kateellisen ja säälittävän ystävämme Philin kokeilemaan tätä. Jaoin hänelle näytteen tästä ja annoin hänelle myös tölkin Fist Cityä, jotta hänellä olisi viitekehys ja virtuaalinen maku Chicagosta. Tarjoan hänelle italialaisen naudanlihasammichin ja paukun Malörtia, jos hän joskus pääsee tänne henkilökohtaisesti.

Jatketaan arvosteluun! Olut on ”Chicago Pale Ale”, joka on valmistettu Cascade-, Citra-, Centennial- ja Crystal-humalalla. Se on 5.5% ABV.

Revolution Brewing Fist City CPA – Taylorin arvostelu

Väri: Vaalea, läpikuultava kulta

Nuusussa:

Suussa: Lempeä lähestyminen. Tämä laajenee hieman suupielen puolivälissä aurinkoiseksi maltaisuudeksi, jossa on hennon sitruksinen aksentti. Tämä on pehmeä loppuun asti, ja jälkimaussa on vain häivähdys katkeruutta.

Johtopäätökset

Tämä sopii kuumana päivänä kokkailuun, ja tämä raaputtaa hieman humalan kutinaa ilman IPA:n korkeaa ABV:tä ja täyteläisempää runkoa. Ei huonoja sävyjä, mutta ei ole tyyli, joka kiehtoo minua.

Pistemäärä: 5/10

Revolution Brewing Fist City CPA – Phil’s Review

Väri: Hazy orange

Nuusussa: Humalaa, maltaita, männynhartsia ja sitrushedelmiä – aluksi pääasiassa greippiä, joka siirtyy kantaloupiin ja papaijaan

Suussa: Hieman maltaita ja sitten Citra-humala nousee keskiöön – appelsiinin, sitruunan ja greipin sävyjä. Kukkainen luonteenpiirre, jossa on mäntyä ja kohtalainen katkeruus. Jälkimaku on hieman kitkerä, jossa humalaöljyt tulevat selvemmin esiin jokaisen kulauksen jälkeen.

Johtopäätökset

Rapea, puhdas ja tasapainoinen olut, joka sopii erinomaisesti illan alkuun, mutta yhden oluen jälkeen kaipasin jotain täyteläisempää ja vaikuttavampaa. Kaiken kaikkiaan täysin miellyttävä mutta yksinkertainen.

Pistemäärä: 5/10

Tämän perusteella katsomme, mikä vaikutus sillä oli viskiin. Tämä on pullotettu 40 prosenttiin. Maksoin 750 ml:sta 30 dollaria ”Da Jewelssssss”, yhdessä paikallisista elintarvikeketjuistamme.

Jameson Caskmates Revolution Brewing – Taylorin arvostelu

Väri: Keskikokoinen kelta-kultainen

Nuusussa: Super pullea ja kermainen. Kirnupiimää, jossa on mango-aksentti. Siinä on kypsiä melonin ja sitrushedelmien aromeja, jotka leikittelevät raa’an taikinan ja joidenkin hiivaisten oluen vivahteiden kanssa.

Suussa: Tuoksun jatkumo. Persikkaa ja kermaa aluksi. Keskimaku osoittaa enemmän sitrushedelmiä sekä oluen olutmaista katkeruutta. Keskimakupuolella on vielä saippuamainen vivahde, jossa on oma, erityyppinen katkeruutensa (pikantimpi). Loppu päättyy lempeän täyteläiseen, puumaiseen vivahteeseen ja kermaiseen karamellin makuun, joka on ehkä kokemuksen vaatimattomin ja miellyttävin osa.

Johtopäätökset

Ei Glenfiddich IPA:sta poiketen, oluttynnyrivaikutus ilmeinen tässä ilman, että tarvitsee kurottautua liian pitkälle. Paikoin tämä kaatuu liialliseen humalan katkeruuteen, joka ei oikein pelaa hyvin viskin kanssa. Kohokohtia minulle olivat mehevän kermainen ja hedelmäinen tuoksu, sekä tuo viehättävä runsas puumaisuus läpi hyvin lyhyen jälkivaikutelman.

Pistemäärä: 4/10

Jameson Caskmates Revolution Brewing – Philin arvostelu

Väri: Meripihkainen

Nuusussa: Tyypillinen Jamesonin kukkainen laatu päärynänpisaramakeisuudellaan on läsnä ja oikea, mutta ilman tavallisesta Jamesonista saamaani karua alkoholin sävyä. Siinä on ripaus karamellia ja sitten kevyitä sitrusöljyjä sitruunasta ja greippiä. Aika tuo appelsiinimehua. Tässä on myös timjamin kaltainen yrttinen vivahde. Tuoksu on varsin hillitty ja vaikuttaa siltä, että oluen jälkimaku on vaikuttanut tässä pehmeästi.

Suussa: Kukkien ja sitrushedelmien makuja saapuessa – sitruunaa, greippiä, appelsiinia ja sitten vaniljaa, jossa on vain ripaus banaania. Humalavaikutus näkyy selvemmin suussa. Maustepotku, jota seuraa kuiva, ytimellinen katkeruus, jossa on myös hieman mustaa teetä. Jälkimaku on ohimenevä, mutta kuiva, humalainen ja sitruksinen.

Johtopäätökset

En ollut Caskmatesin irlantilaisen IPA:n julkaisun fani, enkä ole tämänkään fani. Oluen viimeistely molemmissa tapauksissa korostaa Jamesonin kukkaista, nuorta viljaa sisältävää raskasta luonnetta askeleen liian pitkälle minun makuuni, mutta Fist Cityn tapauksessa se muuttuu hyvin nopeasti hyvin kuivaksi ja katkeraksi, mikä on päällimmäinen kokemus, josta en henkilökohtaisesti nauttinut suuresti. Itse asiassa olin iloinen, että olut oli vierelläni virkistämässä suutani. Tähän mennessä kokeilemistani Caskmates-versioista Stout-versio on ylivoimaisesti paras, ja suosittelen sen ostamista. Tämän jättäisin väliin.

Pisteet: 3/10