Jahannam on nimitys helvetille, ja se on sukua samankaltaiselle hepreankieliselle sanalle gehinnom (”Hinnomin laakso”), joka oli alun perin muinaisen Jerusalemin lähistöllä sijaitseva paikka, jossa lapsia uhrattiin uhrilahjoiksi, ja josta sittemmin tuli roskatupa. Varhaisessa juutalaisessa ja kristillisessä eskatologiassa Gehennan uskottiin olevan paikka, jossa väärintekijöitä rangaistaisiin tulella tuonpuoleisessa. Tämä merkitys Jahannamilla on Koraanissa (jossa se mainitaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa), hadithissa ja myöhemmissä islamilaisissa eskatologisissa puheissa. Sitä käytetään usein synonyymina ”tulen” (”nar”) kanssa ja vastakohtana ”puutarhalle” (”janna”), islamilaiselle autuaiden paratiisille.

Koraanissa Jahannam kuvataan helvetillisenä asuinpaikkana tai turvapaikkana, jossa on seitsemän porttia (seitsemän taivaan vastineita) ja joka odottaa epäuskoisia, tekopyhiä ja muunlaisia rikollisia (4:140; 15:43-44). Se tulee olemaan dzinnien ja saatanoiden sekä ihmisten tulinen asuinpaikka (11:119; 19:68), mukaan lukien monijumalaiset ja ”kirjan ihmiset” (98:6). Erään jakeen mukaan kaikki todellakin joutuvat Jahannamiin, mutta Jumala pelastaa hurskaat ja hylkää väärintekijät sinne polvilleen (19:72). Polytheisteista ja heidän epäjumalistaan tulee polttoainetta sen tuleen (21:98). Arvovaltaiset hadith-kokoelmat, kuten al-Bukharin (k. 870), Muslimin (k. 875) ja Ibn Hanbalin (k. 855) kokoelmat, laajentavat näitä Koraanin puheita ja kuvaavat yksityiskohtaisesti sen kauheita piirteitä ja asukkaita. Hadithit kuvaavat sitä tulipesäksi, joka on seitsemänkymmentä kertaa kuumempi kuin maallinen tuli ja jota vartioi enkeli Malik ja johon syöksyvät ne kadotetut, jotka eivät onnistu ylittämään sitä ylittävää kapeaa koesiltaa (al-sirat). Niissä luetellaan, minkälaisia syntisiä siellä rangaistaan, ja niiden joukossa ovat Jahannamiitit – muslimit, jotka ovat syyllistyneet suuriin rikkomuksiin, mutta jotka lopulta voittavat pääsyn paratiisiin.

Kehittyneimmät kuvaukset on muotoiltu kymmenennellä vuosisadalla jKr, ja myöhempiä kommentteja ja eskatologisia tekstejä ovat al-Tabari (k. 922), al-Samarqandi (k. n. 983), al-Ghazali (k. 1111), al-Qurtubi (k. 1273), Ibn Kathir (k. 1373), Ibn Qayyim al-Jawziyya (1350) ja al-Suyuti (k. 1505). Näissä kirjoissa Jahannamin sanotaan koostuvan seitsemästä hierarkkisesta tasosta, joista korkein koskee muslimeja ja alemmat tasot juutalaisia, kristittyjä, zarathustralaisia, polyteistejä ja tekopyhiä. Kommentoijat varustivat sen maantieteellisillä piirteillä, kuten liekehtivillä vuorilla, laaksoilla, joilla ja merillä, sekä taloilla, vankiloilla, silloilla, kaivoilla ja uuneilla. He myös varustivat sen myrkyllisillä skorpioneilla ja käärmeillä, jotka piinasivat sen asukkaita. Nykyaikana Jahannam on edelleen suosittu saarnojen aihe.

Seuraavat myösKalligrafia ; Janna ; Laki ; Muhammad ; Kor˒an ; Tafsir .

BIBLIOGRAFIA

Achtemeier, Paul J., ed. ”Gehenna.” In Harper’s Bible Dictionary. San Francisco: Harper & Row, 1985.

Jeffrey, Arthur, ed. A Reader on Islam: Passages from Standard Arabic Writings Illustrative of the Beliefs and Practices of Muslims. Haag: Mouton & Co., 1962.

Juan Eduardo Campo

.