Henkinen kuormitus, jota joskus kutsutaan myös nimellä emotionaalinen työ, tarkoittaa sitä, että mielessä on paljon asioita. Se on sitä, että pitää muistaa hakea kananmunat, merkitä lapsen liikuntavarusteet, suunnitella jouluostokset, ostaa ja valmistaa viikon päivälliset, lukea koulun viestit – lista jatkuu. Vaikka pyytäisitkin jotakuta toista ostamaan kananmunat, sinä tarkistat sitten, että kananmunat on todella ostettu. Se on pohjimmiltaan projektinhallintaa. Ja kun se tapahtuu töissä, sitä kutsutaankin niin. Projektinhallinta. Tai vain johtaminen. Se on koko työ. Mutta kun se on kotona, me kutsumme sitä, no, meillä ei ole oikeastaan mitään sanaa sille.

Mutta jos joku, jonka kanssa asutte yhdessä, sanoo teille joskus: ”En ymmärrä, miksi sinua harmittaa, että sinun piti siivota talo. Sinun olisi pitänyt pyytää apua’, arvaa mitä? Sinä olet se joka joutuu pyytämään. Sinä olet projektipäällikkö. Sinä olet se, joka kantaa henkistä taakkaa.

Kotitalouksia on tietysti monenlaisia, mutta yrityksessäni, Koru Kidsissä, 97 prosenttia käyttäjistä on äitejä. Teimme hiljattain tutkimuksen käyttäjistämme lähettämällä kokeneen etnografin heidän koteihinsa kolmeksi viikoksi tarkkailemaan heidän elämäänsä. Etnografimme näki, miten äidit yleensä ottavat koko perheen henkisen hyvinvoinnin rasituksen harteilleen.

Tässä ei ole kyse vain siitä, että naiset tekevät enemmän töitä kotona – sitäkin he tietysti tekevät, mutta olemme tienneet sen jo vuosikymmeniä. Kyse on tietynlaisesta työstä, jota naiset tekevät kotona ja joka on näkymätöntä. Kyse on siitä, että vaikka fyysistä työtä tehtäisiin saman verran, yksi henkilö tekee kaiken kaikkiaan enemmän työtä. Jopa silloin, kun nainen ansaitsee enemmän varsinaisessa palkkatyössään.

Yhteiskunta on vihdoin alkanut huomata kysymyksen henkisestä kuormituksesta ja sen hyvin sukupuolittuneesta luonteesta. Parin viime vuoden aikana siitä on oikeasti alettu puhua. Mutta käytännön neuvoja on vähemmän tarjolla. Joten minä yritän. Tässä on kymmenen käytännön asiaa, joita me – vanhemmat, viranomaiset, yritykset – voimme tehdä.

(Ennen kuin menen asiaan, pyydän anteeksi, että oletan tässä perinteistä kahden vanhemman perhettä; hattua nostan yksinhuoltajille, olette todellisia sankareita.)

1. Voimme tehdä enemmän, jotta näkymätön henkinen kuormitus tulisi näkyvämmäksi. Hienoa, että siitä puhutaan. Tehdään sitä enemmän. Projektinhallinta on työtä.
2. Naisille, jotka saattavat jonain päivänä haluta lapsia: hankkikaa itsellenne kumppani, joka ymmärtää tämän haasteen – ja joka on valmis jakamaan projektinhallintahomman. Vielä parempi, hankkikaa kumppani, joka haastaa teidät tekemään kaiken itse.
3. Jos voitte, ottakaa yhteinen vanhempainvapaa. Näen sitä koko ajan: epätasaisen henkisen kuormituksen siemenet kylvetään äitiysloman aikana. Kun ensimmäinen vauva syntyy, molemmat kumppanit ovat neuvottomia. Mutta sitten toisesta tulee asiantuntija eikä hän koskaan luovu siitä roolista. Varmista siis, että kumpikin teistä tietää, missä terveystietoja säilytetään ja mitkä rokotukset on otettu. Voisitteko molemmat liittyä Whatsapp- ja Facebook-ryhmiin, joissa tietoa jaetaan? Ne kestävät vuosia.
4. Jos ette voi pitää yhteistä vanhempainvapaata, pitäkää luovutuspalaveri äitiysloman lopussa. Osa projektipäällikön työstä on siirtymässä jollekin toiselle, ja on aika valtuuttaa tämä henkilö. Istukaa kirjaimellisesti alas ja puhukaa siitä, kuka hoitaa mitäkin. Loppujen lopuksi työpaikalla pidettäisiin luovutuspalaveri, eikö niin?
5. Äideille, jotka ovat jo joutuneet tähän tilanteeseen: puhukaa asiasta kumppaninne kanssa. Listatkaa asiat, joita te fyysisesti teette, ja myös asiat, joista olette vastuussa: ruokalistasuunnittelu, lahjat perheelle, lomien tutkiminen. Jakakaa vastuut, ei vain tehtävät. Ja pidä mielessä: sinun on hyväksyttävä, että tämä voi johtaa likaisiin astioihin, muuten olet edelleen projektinhallinnassa. (Takaan, että juuri nyt kotipenkilläni on likaisia astioita.)
6. Harkitse sitä, että olet epäpätevä tietyllä alalla. Kun muutimme taloon, otin tavoitteekseni olla tietämättä, miten astianpesukone toimii. Pidin sitä yllä noin kaksi vuotta. Valitettavasti se ei ole niin monimutkaista ja eräänä päivänä opin vahingossa.
7. On mahdollista, että molemmat ovat lasten kanssa samassa huoneessa, mutta vain toinen vanhemmista pystyy jatkuvasti keskittymään mihinkään oleelliseen. Torjuaksesi sen, että sinulla on aina vain ”aikakonfettia” (viisi minuuttia siellä, kaksi minuuttia täällä, kaiken muun tekemisen välissä), tee selväpiirteisesti selväksi, kuka on kerrallaan vastuussa lapsista. Näin varmistetaan, että kumpikin vanhempi saa todellista aikaa.
8. Tunnista henkinen kuormitus poliittisessa päätöksenteossa. Valtion virastot, jos vaaditte ”vanhempia” tekemään jotain, tunnustakaa, että yleensä pyydätte äitiä tekemään sen. Esimerkiksi: saadakseen hyvän arvosanan Ison-Britannian kouluvalvojalta Ofstedilta koulujen on osoitettava ’vanhempien sitoutumista’. Niinpä he pyytävät vanhempia lataamaan valokuvia verkkosivuille, tai he lähettävät kotiin luokkakarhun, johon pitää kirjoittaa tarina jostain jännittävästä tekemisestä. Sain karhun neljä kertaa sinä vuonna, kun tyttäreni oli kolmevuotias. Tämä on käytännössä kotitehtävä vanhemmille. Olisi hienoa, jos kouluilta vaadittaisiin Ofstedissa, että ne pohtisivat, miten ne vaikuttavat työssäkäyviin vanhempiin. Se auttaisi naisia työelämässä.
9. Suunnitelkaa tuotteet tai palvelut henkinen kuormitus huomioiden, etenkin kun suunnittelette palveluja, joita äidit – tai toivottavasti vanhemmat – käyttävät. Arvostakaa sitä, että vanhemmat tekevät todennäköisesti useita asioita samanaikaisesti. Kuratoi vaihtoehtoja, sido asiat yhteen.
10. Pyrkikää poistamaan henkinen kuormitus kokonaan. Aiemmat teknologian aallot, kuten pesu- ja kuivauslaitteiden keksiminen, ovat vähentäneet fyysistä kotitaloustyötä. Tähän asti ei ole ollut mahdollista vähentää paljoa henkistä kuormitusta. Olemme kuitenkin koneoppimisen ja tekoälyn ennennäkemättömän uuden aikakauden kynnyksellä. Olisi hienoa nähdä tekniikan ja palvelumuotoilun vähentävän kodin henkistä kuormitusta.

Henkinen kuormitus ei ehkä ole suurin naisten tasa-arvoa kaikkialla maailmassa ohjaava kysymys. Mutta se on laajalle levinnyt ongelma, joka koskettaa kaikenlaisia perheitä, rikkaita ja köyhiä, työssäkäyviä, keskiluokkaisia ja yläluokkaisia, kaikkien etnisten ryhmien, uskontojen ja taustojen edustajia. Voimme tehdä kotielämästä paljon oikeudenmukaisempaa.