Tässä kuussa Washingtonin National Gallery of Art ilmoitti tehneensä historiaa – se osti ensimmäistä kertaa intiaanitaiteilijan maalauksen.

Galleria osti I See Red: Target, Jaune Quick-to-See Smithin teoksen vuodelta 1992, joka on vastaus Kristoffer Kolumbuksen tekemälle Amerikan kolonisaatiolle.

Vaikka museo omistaa jo kymmeniä alkuperäiskansojen taiteilijoiden paperiteoksia (jotka ovat harvoin, jos koskaan, olleet esillä), museo kutsuu sitä ”ensimmäiseksi alkuperäisamerikkalaisen taiteilijan maalaukseksi kokoelmiinsa”.

On pakko ihmetellä: miksi kansalliselta museolta kesti niin kauan hankkia nykyaikaista amerikkalaista alkuperäiskansojen taidetta? ”Hyvä kysymys”, sanoo Smith, 80, Guardianille kotonaan Corralesissa, New Mexicossa. ”Kansanomaisen myytinmuodostuksen vuoksi intiaaneja pidetään kadonneina. Se auttaa lievittämään hallituksen syyllisyyttä dokumentoimattomasta kansanmurhasta sekä koko maan varastamisesta.”

Smith, joka on Montanassa sijaitsevan Confederated Salish and Kootenai -nimisen kansakunnan jäsen, lisää, että hankinta tulee historian järkyttävään aikaan, kun otetaan huomioon muutokset maailmassa.

”Maalaukseni joutuu täydelliseen myrskyyn: Black Lives Matter, George Floydin kuolema, Covid-19, presidentinvaalit, Standing Rock Sioux -järjestö, joka sai tilapäisesti lykkäystä öljyputken rakentamiselle, ja lisäksi korkein oikeus totesi, että Creek-intiaanit ovat olemassa ja heidän sopimuksensa on voimassa”, hän sanoo. ”Nämä ovat mahdollisia syitä, jotka aiheuttivat maalaukseni ostamisen.”

Tätä historiallista hetkeä Smith kutsuu tattikaton murtamiseksi. ”Minulla on ristiriitaisia tunteita; mietin, miten on mahdollista, että olen ensimmäinen intiaanitaiteilija, jonka maalauksen National Gallery kerää?”

Hän viittaa muihin arvostettuihin intiaanitaiteilijoihin, joiden töiden pitäisi myös olla National Gallery of Artin kokoelmissa, kuten Leon Polk Smithiin, Oklahoman Chickashasta kotoisin olevaan taidemaalariin, joka oli mukana perustamassa kovan reunan abstraktiota, Fritz Scholderiin, luiseñojen pop-art-maalariin, ja Kay WalkingStickiin, cherokee-maisemamaalariin, joka on 85-vuotias.”

”On kuin meitä ei olisi olemassa, paitsi elokuvissa tai urheilujoukkueiden maskotteina, kuten Washington Redskins tai Cleveland Indians”, Smith sanoo. ”Toivon, että tämä tarkoittaa sitä, että he pyrkivät nyt yhdessä muodostamaan intiaanitaiteen kokoelman.”

Smith syntyi vuonna 1940 Flatheadin reservaatissa Länsi-Montanassa. Opiskeltuaan taidetta Washingtonissa vuonna 1960 hän näki nousunsa taiteilijana koko 1970-luvun ajan ja yhdisteli amerikkalaista mainontaa, pop-taidetta, alkuperäiskansojen identiteettiä ja historiaa ympäristötietoisissa grafiikoissaan ja abstraktissa ekspressionistisissa maalauksissaan.

Smithin taideteokset kertovat aina tarinan. Browning of America käsittelee kulttuurista sortoa ja ympäristökatoa, kun taas Untitled (Wallowa Waterhole) kunnioittaa Lore Momadayn, Pulitzer-palkitun alkuperäisamerikkalaisen kaunokirjailijan N Scott Momadayn tyttären syntymää.

Smithin taideteokset edustavat niin ikään sitä, miten vieraantuneita alkuperäisamerikkalaiset ovat nykykulttuurissa, ja samalla ne koskettavat unohdettua historiaa. Hänen maalauksessaan Tribal Map (heimokartta) liimataan Amerikan alkuperäisväestön heimojen – Cherokee-heimoista Potawatomi- ja Chippewa-heimoihin – nimet Yhdysvaltojen kartalle. (”Nimesin vain puolet osavaltioista, jotka kantavat intiaanien nimiä, ja jätin pois kaikki osavaltiot, joilla on eurooppalaiset nimet.”)

Hänen vuonna 1992 tekemänsä teos I See Red: Target, on 11 jalan korkuinen sekatekniikkateos kankaalle. Se luotiin vastauksena Kristoffer Kolumbuksen Amerikkaan saapumisen viisisatavuotisjuhlaan, ja se on esillä East Buildingin pop-taidegalleriassa Louise Bourgeois’n ja Jasper Johnsin teosten rinnalla.

Smith viittaa Johnsin kuuluisaan Target-maalaukseen vuodelta 1958, joka kuvaa maalattua maalattua napakymppiä. Tässä hän kääntää sen alkuperäisamerikkalaisen näkökulman esittämiseksi sijoittamalla teoksen kruunuksi tikkapelin maalitaulun, minkä lisäksi hän on järjestänyt tikat päähineensä sulkien muotoon.

Kankaan alapuolelle hän on kollaasoinut kuvioituihin riveihin sanomalehtivalokuvia Char-Koosta News -lehdestä (Flatheadin reservaatin virallinen julkaisu, jossa hän on kasvanut).

”Sijoitin valokuvat lineaarisiin riveihin jäljitelläkseni Andy Warholin Orange Car Crash -teosta, koska esitin tragedian.”

Taideteoksessa lukee ”Destroy the Myth” (Tuhoa myytti), ja sen rinnalla on valokuvia Smithin heimoon kuuluvista alkuasukkaista, jotka on kuvioitu pitkin pintaa. ”Myytti on, että intiaanisoturit olivat koko ajan sodassa kuten eurooppalaiset”, hän sanoo. ”Meillä ei vain ollut hevosia, teräksisiä miekkoja tai aseita.”

Pohdintana alkuperäiskansojen kulttuurin kaupallisesta hyväksikäytöstä se tuntuu ajankohtaiselta. Juuri viime viikolla Washingtonin NFL-joukkue suostui luopumaan nimestään ja logostaan sponsoreiden painostuksesta.

”Tämä asia on ollut olemassa koko elämäni ajan”, Smith sanoo. ”Maassa on yli 2 000 lukiota, korkeakoulua ja muuta urheilujoukkuetta, joilla on alkuperäisamerikkalaisia nimiä, joten maalaukseni pitäisi säilyä elinkelpoisena vielä jonkin aikaa.”

Hän muistelee olleensa itsekin opiskelija ja muistaa, että nuorena taiteilijana alkuperäisamerikkalaista taidetta ei pidetty ”keräilykelpoisena”.

”Meidät, jotka menimme korkeakouluun, jätettiin huomioimatta tai hylättiin sillä perusteella, että he eivät olleet autenttisia, joten taideteoksemme katsottiin väärennetyiksi”, hän sanoo. ”Monet museomme ovat täynnä antiikkiesineitä, mutta ei elävien intiaanien tekemää nykytaidetta.”

Tämä hetki saattaa merkitä museoiden siirtymistä keräämään enemmän intiaanitaidetta. ”Kaipaan sitä päivää, jolloin alkuperäiskansojen historiaa opetetaan julkisissa kouluissa kautta maan”, Smith sanoo. ”Ainoa osavaltio, jossa intiaanien historiaa ja nykypäivää opetetaan julkisissa kouluissa, on Montana. Tämä on järkyttävä tosiasia.”

Smith, joka on tänä syksynä esillä Garth Greenan -galleriassa New Yorkissa, ei säästele sanojaan kuvaillessaan uransa vaikeinta vaihetta naispuolisena taiteilijana, jolla on ollut yli 125 yksityisnäyttelyä ja joka on ollut mukana yli 680 ryhmänäyttelyssä. Hänen vastauksensa on yksinkertainen: ”

Nykyaikaisille nuorille taiteilijoille hän hälventää unelman egoistisesta taidetähdestä. ”Älkää ajatelko hetkeäkään, että koska näette nimenne lehdessä, olette tehneet sen – se riittää 15 minuutiksi, kuten Warhol huomautti.”

”Etenkin kun meillä on poliittisia ja rodullisia motiiveja oikeudenmukaisuuden, eläinten oikeuksien, naisten ja lasten oikeuksien ja uhanalaisen planeettamme parantamiseen, meidän on jatkettava puhumista, opettamista, maalaamista, kirjoittamista ja pysyttävä mukana. Emme voi koskaan jäädä eläkkeelle.”

{{#ticker}}

{{topLeft}}

{{{bottomLeft}}

{{topRight}}

{{bottomRight}}

{{#goalExceededMarkerPercentage}}

{{/goalExceededMarkerPercentage}}

{{/ticker}}

{{heading}}

{{#paragraphs}}

{{.}}

{{{/paragraphs}}{{highlightedText}}

{{#cta}}{{text}}{{{/cta}}

Muistuta toukokuussa

Olemme sinuun yhteydessä muistuttaaksemme sinua osallistumisesta. Odota viestiä postilaatikkoosi toukokuussa 2021. Jos sinulla on kysyttävää osallistumisesta, ota meihin yhteyttä.

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa sähköpostitse
• Jaa LinkedInissä
• Jaa Pinterestissä
• Jaa WhatsAppissa
• Jaa Messengerissä