Molise, pieni alue Kaakkois-Italiassa, on kuuluisa yhdestä asiasta: sitä ei ole olemassa.

No, teknisesti ottaen se on olemassa. Molise on yksi Italian 20 virallisesta alueesta, ja sen asema on sama kuin Toscanan, Lombardian tai Piemonten. Se järjestää aluevaalit ja äänestää kansallisissa vaaleissa. Se rajoittuu Abruzzon, Apulian, Lazion ja Campanian alueisiin, jotka kaikki ovat kiistatta todellisia alueita. Miksi italialaiset siis haluavat teeskennellä, ettei Molisea ole olemassa?

”Törmäsin siihen ensimmäisen kerran internetissä useita vuosia sitten”, sanoo Enzo Luongo, toimittaja ja Il Molise Non Esiste (Molise ei ole olemassa) -kirjan kirjoittaja. ”Ihmiset olivat alkaneet julkaista hashtagia #ilmolisenonesiste vitsinä ja pilkkasivat alueen pientä kokoa sekä suhteellista tuntemattomuuttamme Italiassa.”

Voit olla kiinnostunut myös:
– Vapaiden henkien pieni tasavalta
– Saksan pieni maantieteellinen outous
– Euroopan outo raja-anomalia

Mikä kuitenkin yllätti Luongon, oli hashtagin innoittamien kommenttien luovuus, joka vaihteli huvittavasta (”Kirjoitin Facebook-statuksekseni ’Molise ei ole olemassa’. Maantieteen opettajani tykkäsi siitä.”) ja suorastaan absurdeihin (”Tapasin erään Molisesta kotoisin olevan kaverin, joka teki Erasmus-vuottaan Italiassa.”). Vaikutti siltä, että tähän asti huomiotta jätetty alue oli yhtäkkiä herättänyt italialaisissa piilevän luovuuden.

Totta kai meitä on olemassa!

”Molisen salaliitosta”, kuten se on alettu kutsua, on tullut jonkinlainen kulttuuri-ilmiö Italiassa, joka on poikinut kirjoja, lauluja, videoita, teatterimonologeja, uutisartikkeleita ja paljon muuta. Siihen ovat viitanneet kaikki koomikko Beppe Grillo ja entinen pääministeri Matteo Renzi. Suosittu Facebook-sivu nimeltä Molisn’t – lo non credo nell’esistenza del Molise (Molisn’t – en usko Molisen olemassaoloon) iloitsee salaliitosta ja myy Molisn’t-tuotteita, kuten t-paitoja ja mukeja. Alueen olemassaololla on spekuloitu tieteellisissä papereissa, ja Internet-meemeissä Molisea verrataan Narniaan, ja Italian kartoissa alueen paikalla on musta aukko. YouTube-video vuodelta 2015 – dramaattisesti otsikolla IL MOLISE NON ESISTE!!! – on yli 1,6 miljoonaa katselukertaa, mikä on yli viisi kertaa enemmän kuin itse Molisen 305 000 asukkaan väkiluku.

Muutamassa lyhyessä vuodessa Molisen alue oli noussut tuntemattomuudesta kiistatta Italian kansalliseksi vitsiksi.

Junani rullasi Termolin lomakohteeseen Molisen 35 kilometrin mittaisella rannikolla. Viehättävä kalastajakaupunki istuu muurien ympäröimällä niemekkeellä, joka kurkistaa Adrianmerelle, ja sitä vartioi mahtava 11. vuosisadan linna. Useimmille Termolin tärkein vetonaula on sen pitkä hiekkaranta ja trabucchit, perinteiset kalastajamökit, jotka seisovat paalujen varassa veden yläpuolella. Kaupungissa on myös A Rejecelle – Italian kapein katu – jonka 34 senttimetriä leveästä kadusta pääsin läpi vain kääntymällä sivuttain ja vetämällä vatsaa sisään.

”Kymmenen vuotta sitten, kun kerroin toisille italialaisille olevani kotoisin Molisesta, he katsoivat minua tyhjin ilmein. He eivät olleet kirjaimellisesti koskaan kuulleetkaan meistä”, sanoi paikallinen Maria Laura Pace, kun tapasin hänet Termolin pääaukiolla. ”Nyt kun mainitsen Molisen heille, he nauravat ja sanovat, ettei Molisea ole olemassa. Se on tavallaan edistystä.”

Miltä tuntuu, kun sinulle sanotaan, ettei sinua ole olemassa, kysyin?

”Ihmiset täällä olivat aluksi hieman hämmentyneitä, mutta nyt luulen, että olemme alkaneet hyväksyä sen absurdiuden”, hän nauroi. ”Tarkoitan, että totta kai me olemme olemassa!”

Kautta Italian historian Molise on aina ollut syrjässä. Muinaisina aikoina alueella asui samniitit, salaperäinen heimo, joka kävi lukuisia taisteluita roomalaisten kanssa ennen kuin se alistettiin 3. vuosisadalla eaa. Se oli köyhä ja vuoristoinen, ja roomalaiset jättivät sen suurelta osin huomiotta, kuten myös lombardit, normannit, bourbonit ja muut alueen läpi kulkeneet. Siitä tuli vuonna 1861 uuden Italian kuningaskunnan reuna-alue, josta tuli osa toisen maailmansodan jälkeen luotua Abruzzo e Molise -aluetta, mutta se erosi Abruzzosta vuonna 1963 ja siitä tuli Italian nuorin – ja tuntemattomin – alue.

Syyt Molisen erottamiseen Abruzzosta ovat melko salaperäisiä, ja monet asukkaat ovat sitä mieltä, että ehkäpä jako oli virhe ja että heidän pitäisi yhdistyä uudelleen Abruzzon kanssa, johon heillä on vahvat kulttuurisiteet. Toiset, kuten Pace, ovat kiivaasti ylpeitä alueestaan. Muutama vuosi sitten hän palasi ulkomailla asumisesta liittyäkseen Moleasy-verkostoon, joka koostuu yritteliäistä molisaneista, jotka pyrkivät vauhdittamaan alueen matkailua.

Tavallaan olemme Italian viimeinen suuri tuntematon

”Haluamme jakaa rakkautemme kotiseutuamme kohtaan”, hän kertoi minulle. ”Meillä on vuoria ja merta, uskomattomia vanhoja kyliä, ikivanhoja festivaaleja, herkullista ruokaa – kaikki pienellä maantieteellisellä alueella. Toisin kuin useimmissa muissa Italian osissa, täällä elämä on yhä samanlaista kuin ennen, muuttumattomana vuosisatojen ajan.”

Moleasy on keskittynyt hitaan matkailun kehittämiseen – hajallaan oleviin hotelleihin, ruokamatkoihin, maatilavierailuihin, kulttuurivierailuihin. ”Yritämme houkutella ihmisiä, jotka ovat jo käyneet Roomassa, Venetsiassa, Firenzessä ja niin edelleen, ja jotka etsivät jotain täysin turistikartan ulkopuolelta”, hän sanoi. ”Olemme tavallaan Italian viimeinen suuri tuntematon.”

Pace näkee ”Molise ei ole olemassa” -ilmiön mahdollisuutena antaa alueelle ainutlaatuinen brändi. ”Meistä ei koskaan tule Toscanaa, mutta sitten emme halua olla Toscana. Haluamme olla Molise”, hän sanoi.

Kävimme Termolin pääkatedraalissa. Tyylikäs romaaninen rakennus rakennettiin 1200- ja 1300-luvuilla, ja se säilyi hengissä, kun ottomaanimerirosvot ryöstivät kaupungin 1500-luvun puolivälissä. Nykyään se on suosittu paikka häille ja konserteille.

”Tämän kirkon sisällä on pyhän Timoteuksen, varhaiskristillisen evankelistan, joka matkusti Paavalin kanssa ja jota puhutellaan Uudessa testamentissa, jäänteet”, Pace kuiskasi. ”On uskomatonta, että pienellä alueellamme on näin tärkeitä esineitä. Jos tämä olisi missä tahansa muualla, se olisi tärkein turistinähtävyys. Kunpa ihmiset vain tietäisivät, että tämä on täällä…”

Otin bussin Termolista ja suuntasin kohti Molisen sisämaata. Kiipeäessäni yhä syvemmälle alueen sydämeen katselin, kuinka pehmeät vihreät kukkulat väistyivät valtavien vuorten tieltä, kun taas hajallaan olevat kylät lyijykynän ohuine kellotorneineen ja tiiviisti kyhättyine taloineen näyttivät katoavan vuoren reunalla. Monia alueen kyliä yhdistävät edelleen tratturit – ikivanhat paimentolaispolut, jotka hiljalleen löydetään uudelleen vaellusreitteinä.

Yksi tällainen kylä on Agnone, jossa sijaitsee Marinellin kellovalimo. Se perustettiin vuonna 1339, ja se on maailman vanhin yhtäjaksoisesti toiminnassa oleva kellovalimo, sekä Italian vanhin perheyritys ja Vatikaanin virallinen kellojen toimittaja. Marinellistä on tullut eräänlainen Molisen hengen symboli: täällä ei ole turismia, joka häiritsisi elämää, vaan perinteet hallitsevat.

”Molise on yksi Italian viimeisistä aidoista paikoista. Itse asiassa sanoisin, että se on todella ajaton paikka”, sanoo Simone Cretella, alueen paikallispoliitikko.

”Valitettavasti valtio ei ole koskaan uskonut, että voisimme houkutella turisteja. He ajattelivat, että ainoa tapa parantaa kehitystämme oli teollisuuden kautta, joten he rakensivat tänne kaikki nämä tehtaat”, hän lisäsi. ”No nyt tehtaat on suljettu, ja kaikki nuoret ovat taas lähdössä pois.”

Alueella, joka on historiallisesti kamppaillut köyhyyden, eristyneisyyden ja maanjäristysten kanssa, väestökato on jatkuvasti läsnä – niin paljon, että The Guardianin mukaan alueen presidentti tarjoutuu maksamaan ihmisille siitä, että he muuttaisivat Moliseen. Yksityiset investoinnit alueelle ovat edelleen vähäisiä, infrastruktuuri on huono ja työttömyys on korkea, mikä pakottaa monet nuoret lähtemään työn perässä. Joillekin ”Molisea ei ole olemassa” ei ole niinkään vitsi vaan ennustus alueen tulevaisuudesta.

Kukaan, joka tulee Moliseen, ei lähde sieltä pettyneenä

”Kukaan ei halua lähteä Molisesta. Meillä on täällä niin paljon kauneutta ja kulttuuria. Olen niin ylpeä siitä, että asun alueella, jossa kauneutta on kaikkialla”, Cretella sanoi. ”Me tarvitsemme matkailua. Tarvitsemme maatilamajoituksia, vaellusreittejä, pyöräteitä. Tarvitsemme nuoria ihmisiä jäämään ja kehittämään aluettaan kestävän matkailun avulla. Minusta tuntuu, että tällainen matkailu voisi todella pelastaa Molisen.”

Pacen tavoin Cretella näkee ”Molise ei ole olemassa” -meemin ennennäkemättömänä tilaisuutena mainostaa aluetta sekä kotimaassa että ulkomailla.

”Molise ei ole olemassa” on tavallaan täydellinen brändi”, hän sanoi. ”Se hyödyntää vahvuuksiamme: salaperäisyyttämme, omituisuuttamme, sitä, että täällä on paikka, jota turismi ei ole koskettanut. Se herättää uteliaisuutta, joka saa ihmiset haluamaan tutustua alueeseemme, ja kun he tutustuvat, he ovat aina niin yllättyneitä siitä, miten kaunis ja monipuolinen Molise on. Kukaan Moliseen tullut ei lähde pettyneenä. Meidän on vain levitettävä viestiä.”

Cretella on käyttänyt suuren osan poliittisesta kaudestaan yrittäessään vakuuttaa matkailuviranomaiset hyväksymään markkinointistrategian, joka perustuu alueen oletettuun olemattomuuteen, mutta huonolla menestyksellä. Hän selitti, että yksi ”ajattomalla” alueella asumisen huonoista puolista on se, että ihmisten mentaliteetteja on vaikea muuttaa.

Sitä huolimatta Cretella on vakuuttunut siitä, että matkailu on Molisen tulevaisuus ja että Molisen salaliitto on sen ytimessä.

”Loppujen lopuksi”, hän sanoi, ”kuka ei haluaisi vierailla alueella, jota ei ole olemassa?”

Yhdy yli kolmeen miljoonaan BBC Travelin faniin tykkäämällä meistä Facebookissa tai seuraamalla meitä Twitterissä ja Instagramissa.

Jos pidit tästä jutusta, tilaa viikoittainen uutiskirje bbc.com:n uutiskirje ”The Essential List”. Käsin poimittu valikoima juttuja BBC:n tulevaisuudesta, kulttuurista, työelämästä ja matkailusta, joka toimitetaan sähköpostiisi joka perjantai.