Íslensk Sauðfé og Forystufé

Islanninlammas kuuluu pohjoiseurooppalaiseen lyhytpyrstöisten lammasrotujen ryhmään, jonka siirtolaiset toivat Islantiin yli 1100 vuotta sitten. Nykyinen talviruokittu kanta on 470 000 yksilöä, mutta johtolampaita on vain 1500, joten ne ovat vaarassa. Islannin maanviljelijäyhdistys pitää johtajalampaita erityisenä ja erillisenä kantana tai rotutyyppinä. Islanninlampaat ovat sitkeitä ja erinomaisia ravinnonhankkijoita, joita pidetään kesäisin laitumilla ja ruokitaan pääasiassa säilörehulla tai heinällä Islannin pitkän ja kylmän talven aikana. Karitsat lopetetaan laitumella, ei viljalla. Islannissa ei ole muuta lammasrotua kuin tämä alkuperäinen perinnelammasrotu, ja johtajalampaat ovat ainutlaatuisia maailmassa.

Aikuiset uuhet painavat keskimäärin 60-70 kg ja aikuiset pässit 90-100 kg. Johtajalampaat ovat jonkin verran kevyempiä, mutta niillä on pidemmät jalat, ne ovat hoikempia ja paljon vähemmän kompakteja. Näin ne erottuvat selvästi muista lampaista. Islanninlampaiden värivalikoima on hyvin laaja, ja erityisesti johtajalampaat ovat lähes kaikki ei-valkoisia. Villa on kaksoispäällysteistä. Lähes kaikki johtajalampaat ovat sarvipäisiä, samoin kuin monet tavalliset islanninlampaat, mutta sekä uroksilla että naarailla esiintyy usein siitakoita. Myös nelisarvisia yksilöitä esiintyy. Islanninlampaat tulevat sukukypsiksi varhain, ja ne ovat hedelmällisiä. Uuhet lypsävät hyvin ja karitsat kasvavat nopeasti. Jalostuksessa eläimet valitaan ensisijaisesti tehokkaan lihantuotannon vuoksi, ja villa, nahka ja maito ovat arvokkaita sivutuotteita. Johtajalampaiden tärkein ominaisuus on kuitenkin älykkyys: geneettinen ja käyttäytymiseen liittyvä kyky johtaa laumaa vaikeissakin olosuhteissa. Niiden valppauteen saattaa liittyä merkitystä petoeläinten torjunnassa.

Islannissa lampaista saadaan monenlaisia tuotteita, joita jalostetaan monin eri tavoin, sekä tuoreena lihana että erilaisina jalostettuina tuotteina, kuten veripuddingina, maksana, munuaisina, lampaan päänä ja pässin kiveksinä. Islanninlampaan liha on yleensä vähärasvaisempaa kuin muiden lampaiden liha, ja se on mureaa ja miellyttävän makuista. Jotkut väittävät, että johtajalampaat tuottavat erittäin hienoa alusvillaa.

Islannin kulttuurissa ja kirjallisuudessa on runsaasti todisteita useiden vuosisatojen ajalta siitä, että kaikki lammastuotteet ovat olleet tunnettuja Islannin historiassa jo pitkään. Usein väitetään perustellusti, että ilman sitkeitä, paikallisesti sopeutuneita lampaita islantilaiset eivät olisi selvinneet vuosisatojen vaikeuksista, jotka johtuivat ankarasta ilmastosta ja kaikista luonnonkatastrofeista, kuten tulivuorenpurkauksista. Vaikka nykyisessä Islannissa kulutettu ruoka eroaa monin tavoin siitä, mitä syötiin menneisyydessä, voidaan sanoa, että lammastuotteilla on edelleen melko vahva asema vähittäismarkkinoilla.

Koska suurin osa teurastuksesta tapahtuu syksyllä, tuoretta lampaanlihaa on saatavilla pääasiassa syyskuusta marraskuuhun. Pakastettua lammasta on saatavilla ympäri vuoden, samoin kuin useita savustettuja ja suolattuja elintarvikkeita, jotka on valmistettu lampaasta. Savustettua lampaanlihaa kulutetaan tyypillisesti enemmän jouluna, tammikuussa pässin kivekset kuuluvat Þorri-nimisen juhla-aterian antimiin, kun taas suolattua lammasta kysytään paljon Sprengidagur-nimisenä päivänä helmikuussa.

Islanninlammas on vuosisatojen saatossa sopeutunut erityisen hyvin Islannin pohjoisiin leveysasteisiin ja ympäristöön, ja vähäisetkin muutokset voivat vaarantaa lampaiden kyvyn laiduntaa ja elää sopusoinnussa ympäristön kanssa. Johtajalampaiden osalta on todettava, että koska uuhta kohden tuotettu liha on tässä kannassa alhaisempi kuin muissa uuhissa, jotka on valittu nimenomaan korkeaan lihantuotantoon, johtajalampaiden pitämiselle ei ole juurikaan kannustimia, vaikka niillä on suuri suojeluarvo niiden ainutlaatuisten, käyttäytymiseen liittyvien ja geneettisesti kiinnittyneiden ominaisuuksien vuoksi. Islannissa on yhteensä 2000 lampaankasvattajaa, jotka pitävät lampaita pääasiassa maatiloilla. Johtajalampaita on vain pieni määrä noin 10 prosentissa laumoista, ja Islannin johtajalampaiden yhdistyksellä on 160 rekisteröityä jäsentä. Näin ollen kilpailu taloudellisesti tuottavampien lampaiden kanssa sekä kilpailu muiden maatalousyritysten ja maahantuotujen maataloustuotteiden kanssa ovat tärkeimmät syyt tarpeeseen suojella näitä lampaita.

Kuva: Slow Food i Reykjavik

Takaisin arkistoon >