”Oletko nähnyt delfiinejä alueellasi?”
”Tarkoitat bhulan machi ,” vastasi 22-vuotias Bagha, venemies, joka kuljettaa ihmisiä Beas-joen rannoilla Karmuwalan kylässä Punjabin Taran Taranin piirikunnassa, 250 kilometrin päässä Chandigarhista.
Bagha jakoi nopeasti kännykällään hiljattain kuvaamansa videon, jossa näkyy harmaa hahmo murtautumassa joen pinnan yläpuolelle noin 15 kilometriä ylävirtaan kuuluisalta Hariken kosteikolta. Hän sanoi, että täällä asuu myös ruskeanvärinen bhulan vasikkansa kanssa. ”Joskus ne jahtaavat venettäni”, hän hymyili.
Mutta kaikki eivät ole onnekkaita venemiehen tavoin havaitsemaan tätä harvinaista nisäkästä. Nämä Beas-joesta löytyvät delfiinit ovat harvinaisia Indus-delfiinilajeja, paljastaa ekologi Gillian T. Braulikin tutkimus ja muut kenttätutkimukset.
Indus-delfiinit (Platanista gangetica minor), jotka tunnetaan paikallisesti nimellä bhulan, kuuluvat niihin kahdeksaan makeanveden delfiinilajiin, joita maailmassa tällä hetkellä esiintyy. Näitä delfiinejä tavataan makean veden lähteissä, kuten joissa, eivätkä ne voi selviytyä suolaisessa vedessä kuten meressä elävät lajitoverinsa. Nämä delfiinit ovat sokeita ja riippuvaisia kaikuluotauksesta.
Indus-delfiiniperheen jäseniä tavataan myös Pakistanissa, jossa ne ovat alkaneet elpyä viime vuosina. Intiassa ne ovat kuitenkin harvinainen näky, ja niiden määrä on ajan mittaan vähentynyt yhteen numeroon.
Gillian Braulikin vuonna 2012 tekemän tutkimuksen mukaan Indus-delfiinit kulkivat ennen vapaasti 3 500 kilometrin pituisella Indus-joen vesistöalueella, Sindhin suistosta aina Himalajan juurelle Indusjokeen ja sen viiteen sivujokeen – Jhelum-, Chenab-, Beas-, Sutlej- ja Ravi -jokeen asti. Tämä oli ennen vuoden 1947 Intian ja Pakistanin jakoa.
Ennen jakoa joet olivat saumattomia ja saastuttamattomia. Siellä ei ollut kastelupatoja ja patoja, jotka suurina määrinä syntyessään heikensivät Indusjoen delfiinin elinympäristöä, mikä johti kannan pienenemiseen, paljastivat Maailman luonnonsäätiön WWF:n kenttätutkimukset.
Muutkin tekijät, kuten verkkokuolemat ja teollisuuden jätevesien ja maatalouden valumavesien aiheuttama veden saastuminen, uhkasivat makeanveden nisäkästä.
Indusjoen delfiini on suositumman Ganges-joen delfiinin ohella Etelä-Aasian jokidelfiinin alalaji. WWF:n tutkimusten mukaan on yhä enemmän todisteita siitä, että ne ovat geneettisesti erilaisia ja ne saatetaan lähitulevaisuudessa erottaa kahdeksi lajiksi.
Lue myös: Ganga-joen melusaaste stressaa sen jokidelfiinejä
Delfiinien tilanne yli rajojen
Pakistanissa Indus-delfiinit eivät kuitenkaan ole yhtä harvinainen näky kuin Intiassa. WWF:n Pakistanin osaston joulukuussa 2017 tekemässä raportissa laskettiin noin 1 816 Indus-delfiiniä, mikä on 50 prosenttia enemmän kuin vuonna 2001. Heidän tämänhetkinen arvionsa on 1 987 yksilöä, vahvisti Uzma Khan, WWF Pakistanin biodiversiteettijohtaja.
Khan kertoi Mongabay-Indialle, että kaikki delfiinit rajoittuvat Indusjoen päävirtaan, mutta tihein tiheys on Guddun ja Sukkurin patojen välillä (Sindhin ja Balochistanin provinsseissa), jossa on 1 200 delfiiniä. Tämä alue on myös suojeltu Sindhin luontolain nojalla Indusjoen delfiinireservaatiksi.
Intiassa delfiinikanta on puolestaan huomattavasti pienempi. WWF-Intian vuonna 2007 tekemässä tutkimuksessa löydettiin vain viisi Indus-joen delfiiniä Intian joista. WWF-Intian vuonna 2018 tekemässä tutkimuksessa niiden populaatioksi arvioitiin 5-11 yksilöä, mikä ei paljon eroa aiemmista tutkimuksista.
”Nämä tutkimukset tehtiin kaikissa tärkeimmissä Indus-joen sivujoissa – Beas-, Sutlej- ja Raavi-joessa – mutta delfiinejä löytyi vain rajoitetulta Beas-joen osuudelta. Toisesta Induksen sivujoesta, Jhelum-joesta, ei ole raportoitu delfiinihavainnoista”, sanoo Suresh Babu, WWF-Intian jokien ja kosteikkojen & vesipolitiikan johtaja.
WWWF:n kenttätutkijoiden ja hallituksen luonnonsuojelijoiden mukaan Induksen delfiinipopulaation vähäisyys Intian joissa on huolestuttava merkki.
”Kaksi vuotta sitten delfiinit pääsivät Beasissa täpärästi karkuun, kun joen rannalla sijaitsevan sokeritehtaan päästämä kemiallinen neste tappoi lukemattomia kaloja ja muita vesieläimiä”, sanoo Gitanjali Kanwar, WWF Intian vanhempi projektivastaava, joka työskentelee Punjabin metsä- ja luonnonvaraisen eläimistön suojeluosaston kanssa keskustelun merkeissä.
Hänen mukaansa delfiinit selvisivät tuolta kerrasta jotenkin hengissä, mutta se ei tarkoita sitä, että pelko olisi ohi. ”Niiden määrä on liian pieni, ja mikä tahansa äkillinen katastrofi voi hävittää ne kokonaan”, hän sanoi.”
Beas levittäytyy 500 kilometrin päähän, joka saa alkunsa Himachal Pradeshissa sijaitsevasta Manalista ja yhtyy Sutlej-jokeen Punjabissa sijaitsevalla Hariken kosteikolla. Mutta juuri Amritsarin, Taran Taranin, Ferozpurin ja Kapurthalan piirikuntien välisellä 100 kilometrin pituisella osuudella nämä delfiinit elävät enimmäkseen.
Kanwar sanoi, että kaikista alueista Taran Taran on varsinainen ”hotspot” väestökeskittymän kannalta, sillä viisi kylää – Karmuwala, Gadka, Mundapind, Dhunda ja Govindwal – ovat suuria potentiaalisia potentiaalisia delfiinien sijoituspaikkojakin yhdessä Kapurthalan piirikunnan Desalin kylän kanssa, hän sanoi.
”Se johtuu siitä, että tällä nimenomaisella osuudella on riittävästi ravintoa, riittävä veden virtaus ja syvyys, jota tarvitaan niiden selviytymiseen, jotain, joka on erodoitunut joen jäljellä olevassa osassa ja muissa sivujoissa kasteluesteiden rakentamisen vuoksi kasteluesteiden rakentamisen lisäksi voimakkaan vedenpinnan pilaantumisen vuoksi”, hän sanoi.
Punjabin saastumisenvalvontaviraston tietojen mukaan Beasin saastumistaso on edelleen kohtalainen, mutta Sutlej-joki, jossa Indus-delfiinit aikoinaan elivät, on E-kategorian joki, joka myönnetään niille vesistöille, joiden saastumistaso on erittäin korkea.
PPCB:n jäsensihteeri Brunesh Garg sanoi, että he luokittelivat Beas-joen B-luokkaan (kohtalainen saastuminen) sen jälkeen, kun jätevedenpuhdistamot useissa pisteissä tulivat viime vuonna toimintakuntoisiksi erityisesti alueella, erityisesti Mukerianin purkautumiskohdassa Harikeen asti, joka oli aiemmin luokiteltu C-luokkaan. Sutlej on vaihdellut C-luokasta E-luokkaan, ja Punjabin pääsihteerin ja joen nuorentamiskomitean tasolla seurataan ponnisteluja sen pilaantumistason alentamiseksi. Meillä on piiritason komiteoita ja toimintasuunnitelma vesistöjemme laadun parantamiseksi, hän sanoi.
”Jokidelfiinien eloonjääminen on elintärkeää, koska niiden pelkkä läsnäolo on osoitus siitä, että jokivesistömme voivat hyvin”, Kanwar sanoi.
Lue myös:
Virallinen löytö Intiassa vuonna 2007
Intian harvojen jäljellä olevien Indus-joen delfiinien ”virallinen” löytö liittyy vuonna 2007 tapahtuneeseen episodiin, kun Intian metsäpalveluiden (IFS) upseeri Basanta Rajkumar, joka oli komennuksella Punjabin osavaltiossa, havaitsi delfiinin kierrellessään Harike-joen kosteikkoaluetta moottoriveneellä joulukuussa 2007.
Myöhemmin myös Dehradunissa sijaitsevan Wildlife Institute of India -instituutin uhanalaisten lajien hoito-osasto vahvisti löydön.
Beas-joen varrella asuvat ihmiset ovat kuitenkin aina eläneet näiden delfiinien kanssa. 60-vuotias Dilbag Mohammad Karmuwalan kylästä Taran Taranin piirikunnasta kertoi Mongabay-Indialle, että hallituksen virkamiehet ilmaisivat hämmästyksensä näiden delfiinien näkemisestä, mutta hän on tarkkaillut niitä lapsuudestaan asti. ”Jopa vanhimpani puhuivat usein Bhulan Machin läsnäolosta syvällä joen sisällä”, hän sanoi.
Lisäksi delfiinien läsnäolo Beas-joessa on hyvin dokumentoitu Punjabin Gurdaspurin vanhoissa lehdissä vuosilta 1914, 1930 ja 1936.
Mutta villieläinten suojelusta vastaavat virastot olettivat Indusin delfiinipopulaation hävinneen, ennen kuin ne löydettiin uudelleen vuonna 2007.
Punjabin päämetsänhoitaja Kuldeep Kumar sanoi, ettei hän voi kommentoida, miksi delfiinejä ei havaittu ennen tätä havaintoa. Paikallisten ja luontoihmisten välillä voi olla kommunikaation puutetta, mutta joskus pieni populaatio, kuten täällä esiintyvä, suojaa itseään piiloutumalla pitkäksi aikaa, hän sanoi.
Pakistanissa lajin ympärille keskittynyt suojelutyö on jatkunut Pakistanissa jo vuosikymmeniä. WWF Pakistanin mukaan tietoisuus näistä lajeista on lisääntynyt niiden elinympäristöjen suojelusta kastelukanavista loukkuun jääneiden delfiinien siirtämiseen. Vuodesta 1992 lähtien WWF on johtanut yhdessä Sindhin luonnonvaraisen eläimistön osaston kanssa ohjelmaa, jossa pelastetaan kastelukanaviin eksyneitä delfiinejä ja vapautetaan ne takaisin pääjokeen.
”Historiallisesti Indus-delfiinejä metsästettiin, ja öljyä käytettiin pehmittimenä veneissä ja syötteinä. Pakistanissa ei ole raportoitu vastaavista tapauksista pitkään aikaan”, sanoi Uzma Khan.
Lue myös:
Kansainvälinen yhteistyö
Arati Kumar Rao, riippumaton ympäristökirjailija ja valokuvaaja, kirjoitti vuoden 2018 blogissaan, että Intian harvoilla jäljellä olevilla Indus-joen delfiineillä on selviytymismahdollisuus vain, jos varmistamme terveen joen.
Jakso, jossa delfiinit elävät, on jo julistettu suojelualueeksi, sanoi Punjabin pääkonservaattorin johtava vartija Kuldeep Kumar. Niiden saalispohjaa on suojeltu kieltämällä kaupallinen kalastus vuonna 2018 tapahtuneen sokeritehdasonnettomuuden jälkeen, ja joen yleistä terveydentilaa on seurattu paremmin viranomaisten ja yhteisön osallistumisen avulla.
Hän sanoi, että vasikan läsnäolo aikuisten delfiinien kanssa on hyvä merkki siitä, että ne lisääntyvät. Ongelmana on kuitenkin se, että niiden populaatio on hyvin rajallinen, ja se oli saatava takaisin siirtoistutusten avulla.
”Vuonna 2018 yritimme siirtoistutuksia Pakistanin WWF:n kautta – jos heillä olisi jonkin verran Indus-delfiinien ylijäämäkantaa, joka voitaisiin tuoda tänne. Mutta sillä välin suhteemme Pakistaniin eivät olleet kovin hyvät, emmekä voineet tehdä paljon työtä sen eteen myöhemmin”, hän sanoi.
Mutta hän uskoo, että tulevaisuudessa voi olla mahdollisuus elvyttää tämä ehdotus, kun Intian ja Pakistanin suhteet paranevat ja luonnonvaraisen eläimistön suojelu saa suuremman merkityksen rajat ylittävissä rajoissa.
Uzma Khan, WWF Pakistanin biodiversiteettipäällikkö, suhtautuu ajatukseen kuitenkin varovaisesti sanoen, että Indus-delfiinien populaatio ei ole kovin suuri Pakistanissa.
”Näiden eläinten siirtäminen pitkien etäisyyksien päähän voi olla hyvin riskialtista. On arvioitava huolellisesti ja tieteellisesti, voiko joidenkin yksilöiden siirtäminen Pakistanista Intiaan todella auttaa turvaamaan tämän hyvin pienen populaation tulevaisuuden”, hän sanoi.
WF Intian Suresh Babu sanoi myös, että kattava tutkimus, jonka tekee monen sidosryhmän ryhmä, johon kuuluu ministeriöitä, asiantuntijoita, instituutioita jne. on tehtävä, jotta ymmärretään tällaiseen siirtoon liittyvät riskit ja hyödyt.
Tämä artikkeli julkaistiin alun perin Mongabay India -sivustolla, ja se on julkaistu täällä uudelleen Creative Commons -lisenssillä.