Immunofluoresenssin tyypit

Immunofluoresenssitekniikoita on kahta luokkaa, primaarinen (tai suora) ja sekundaarinen (tai epäsuora).

Primäärinen (suora)

Primäärisessä eli suorassa immunofluoresenssissa käytetään yksittäistä vasta-ainetta, joka on kytketty kemiallisesti fluoroforiin. Vasta-aine tunnistaa kohdemolekyylin ja sitoutuu siihen, ja sen kantama fluorofori voidaan havaita mikroskoopilla. Tällä tekniikalla on useita etuja verrattuna jäljempänä esitettyyn sekundaariseen (tai epäsuoraan) protokollaan, koska vasta-aine konjugoituu suoraan fluoroforiin. Tämä vähentää värjäysprosessin vaiheiden määrää, mikä nopeuttaa prosessia ja voi vähentää taustasignaalia välttämällä joitakin vasta-aineen ristireaktiivisuuteen tai epäspesifisyyteen liittyviä ongelmia. Koska primaariseen vasta-aineeseen sitoutuvien fluoresoivien molekyylien määrä on kuitenkin rajallinen, suora immunofluoresenssi on vähemmän herkkä kuin epäsuora immunofluoresenssi.

Sekundaarinen (epäsuora)

Sekundaarisessa eli epäsuorassa immunofluoresenssissa käytetään kahta vasta-ainetta; merkitsemätön ensimmäinen (primaarinen) vasta-aine sitoo spesifisesti kohdemolekyylin, ja sekundaarinen vasta-aine, joka kantaa fluoroforia, tunnistaa primaarisen vasta-aineen ja sitoutuu siihen. Useat toissijaiset vasta-aineet voivat sitoutua yhteen primaariseen vasta-aineeseen. Tämä vahvistaa signaalia lisäämällä fluoroforimolekyylien määrää antigeenia kohti. Tämä protokolla on monimutkaisempi ja aikaa vievämpi kuin edellä esitetty primaarinen (tai suora) protokolla, mutta se mahdollistaa suuremman joustavuuden, koska tiettyyn primaariseen vasta-aineeseen voidaan käyttää erilaisia sekundäärisiä vasta-aineita ja detektiomenetelmiä.