1600-luvun lopulla lähetyssaarnaaja, joka oli matkustanut edestakaisin Atlantin valtameren yli useita vuosia, huomasi, että leudot talviolosuhteet Grönlannissa osuivat usein yhteen ankarien talviolosuhteiden kanssa Tanskassa ja päinvastoin. Hänen kuvaamansa ankaran ja leudon välinen ilmiö on nykyään tunnustettu Pohjois-Atlantin oskillaation eli NAO:n vaikutukseksi. Tämä merkittävä ilmaston vaihtelumalli vaikuttaa voimakkaasti säähän Koillis-Amerikassa, Grönlannissa ja Euroopassa. Tämän värähtelyn kahteen vaiheeseen liittyvät olosuhteet vaikuttavat suoraan ihmisten energiantarpeeseen, sadon laatuun ja kalastuksen tuottavuuteen.
Kahdella alueella vallitseva ilmanpaine ohjaa tätä värähtelyä:
- Pohjois-Atlantin valtameren korkeilla leveysasteilla lähellä Grönlantia ja Islantia vallitsee yleensä alhaisempi ilmanpaine kuin ympäröivillä alueilla. Tätä matalapaineen vyöhykettä kutsutaan subpolaariseksi matalapaineeksi.
- Kauempana etelässä Pohjois-Atlantin keskiosassa Pohjois-Atlantin valtameren yläpuolella ilmanpaine on yleensä korkeampi kuin ympäröivillä alueilla. Tätä ilmakehän piirrettä kutsutaan subtrooppiseksi korkeapaineeksi.
NAO:n vaiheet määritellään siten, että yhdellä näistä alueista ilmanpaine on normaalia korkeampi ja toisella normaalia matalampi. Poikkeavat mallit vaikuttavat säähän kaikkialla Atlantilla vaikuttamalla suihkuvirran voimakkuuteen ja sijaintiin sekä sitä seuraaviin myrskyratoihin.
NAO-indeksi, 1950 – nykyhetki
Tutustu tähän interaktiiviseen kuvaajaan: Näytä kuvaajan eri osat napsauttamalla ja vetämällä. Jos haluat puristaa tai venyttää kuvaajaa kumpaankin suuntaan, pidä Shift-näppäintä alhaalla ja napsauta ja vedä sitten. Tämä kuvaaja näyttää NAO-indeksin ”kausittaiset” (liukuva 3 kuukauden keskiarvo) arvot. Ponnahdusikkunassa näkyvä kuukausi on kauden keskimmäinen kuukausi. Esimerkiksi ”Dec ’20” tarkoittaa marraskuun 2020-tammikuun 2021 keskiarvoa.
NAO:n positiivinen vaihe NAO on positiivisessa vaiheessa, kun sekä subpolaarinen matala että subtrooppinen korkea ovat keskimääräistä voimakkaampia. Positiivisten NAO-vaiheiden aikana näiden kahden alueen välinen kasvanut paine-ero johtaa Atlantin suihkuvirran voimistumiseen ja myrskyradan siirtymiseen pohjoiseen. Tämän seurauksena Pohjois-Euroopassa myrskyt ja sateet lisääntyvät ja lämpötilat ovat keskimääräistä lämpimämpiä, mikä liittyy alemmilta leveysasteilta saapuviin ilmamassoihin. Samaan aikaan Etelä-Euroopassa myrskyisyys vähenee ja sademäärät jäävät keskimääräistä pienemmiksi. Pohjois-Amerikan itäosassa NAO:n positiivinen vaihe tuo yleensä mukanaan korkeamman ilmanpaineen, mikä liittyy vähäisempiin kylmän ilman puhkeamisiin ja vähentyneeseen myrskyisyyteen.
NAO:n negatiivinen vaihe NAO on negatiivisessa vaiheessa, kun sekä napaa alempana oleva matalapaine että subtrooppinen korkeapaine ovat keskimääräistä heikompia. Negatiivisten NAO-vaiheiden aikana Atlantin suihkuvirta ja myrskyrata suuntautuvat enemmän lännestä itään, ja tämä tuo Pohjois-Eurooppaan vähentynyttä myrskyisyyttä, keskimääräistä pienempiä sademääriä ja keskimääräistä alhaisempia lämpötiloja. Sitä vastoin Etelä-Euroopassa myrskyisyys lisääntyy, sademäärät ovat keskimääräistä suurempia ja lämpötilat keskimääräistä lämpimämpiä. Pohjois-Amerikan itäosassa NAO:n negatiivinen vaihe tuo yleensä mukanaan matalamman ilmanpaineen, mikä liittyy voimakkaampiin kylmän ilman puhkeamisiin ja lisääntyneeseen myrskyisyyteen.
Tiedot
NAO:n vaiheet vuodelta 1950 nykyhetkeen ovat saatavissa NOAA:n Climate Prediction Centeristä.
North Atlantic Oscillation -sivu Lamont-Dohertyn maantieteen laitoksella Columbian yliopistossa (Lamont-Doherty Earth Institute, Columbia University), laatijoina Ian Bell ja Martin Visbeck. Luettu 14. lokakuuta 2009.
North Atlantic Oscillation, NOAA’s Climate Prediction Center. Luettu 14. lokakuuta 2009.
Wallace, J. M., and D. S. Gutzler, 1981: Teleconnections in the geopotential height field during the Northern Hemisphere Winter. Mon. Wea. Rev., 109, 784-812.
Onko sinulla palautetta tästä tai jostain muusta artikkelista?
Kertokaa mielipiteenne.