Kukaan ei tee parempaa havaijilaista jälkiruokaa, joka valmistetaan kalomuusista (taro), kookosmaidosta ja sokerista.

Ei tule mieleen hetkeä, jolloin olisin käynyt Kauailla ja joku – työkaveri, naapuri, äitini – ei olisi pyytänyt minua tuomaan mukanani tiiliskivi kuloloa. Kuloloa, hawaijilaista jälkiruokaa, joka on valmistettu kalomuusista (taro), kookosmaidosta, sokerista ja vähän muusta, on myynnissä lähes kaikilla Havaijin saarilla. Useimmat paikalliset päivittäistavarakaupat myyvät sen eri versioita. On tavallista nähdä tienvarsikojuja tai kuorma-auton lavalla toimivia yrittäjiä, jotka myyvät tätä suosittua herkkua – jota usein verrataan mochiin, japanilaiseen riisikakkuun, sen tiheyden ja makeuden vuoksi – kylmälaukuista.

Kauain kulolossa on kuitenkin aina ollut jotakin aivan erityistä. Monet tuntemani ihmiset väittävät, että Kauain kulolo yksinkertaisesti maistuu paremmalta kuin muiden saarten kulolo. Kauailla näyttää myös olevan paljon enemmän paikkoja, joista voi löytää myytävää kuloloa kuin naapurisaarilla.

Kulolo valmistettiin sukupolvia sitten vain tuoreimmista perusaineksista – juuri korjatusta kalosta, tuoreesta kookoslihasta ja -maidosta sekä raakasokerista. Seos käärittiin ti-lehtiin ja paistettiin imussa (maanalaisessa uunissa) tuntikausia. Nykyään kaupallisesti myytävä kulolo valmistetaan usein käsitellystä sokerista ja kookosmaitosäilykkeestä – tuoretta kookosmaitoa on liian vaikea saada riittävästi – ja sitä paistetaan tavallisissa uuneissa alle puolet siitä ajasta, jonka imu kestää sen valmistamiseen. Sitten on vielä kalo, joka on todennäköisesti syynä siihen, että Kauailta löytyy enemmän kuloloja, kulolojen valmistajia ja kulololajikkeita.

Yhdysvaltion maatalousministeriön mukaan Kauai on osavaltion suurin kalon tuottaja, ja sen osuus osavaltion vuotuisesta sadosta on lähes 80 prosenttia. Kulolon harrastajat sanovat, että hyvä kalo ratkaisee jälkiruoan maun. Monet näistä faneista uskovat myös, että osavaltion parasta kaloa viljellään saarella, jolla on eniten viljelyalaa.

”Kauailla on ehdottomasti paras taro, ei epäilystäkään”, sanoo Rankin Pang, joka yhdessä vaimonsa Susanin kanssa pyörittää Kapaa Poi Factory -tehtaita itäisessä Kauain kaupungissa Kapaassa. ”Hyvää kuloloa ei voi tehdä ilman hyvää taroa.”

Pangit johtavat tehdasta jo kolmannessa sukupolvessa, ja he käsittelevät viikossa yli tuhat kiloa kaloa, josta valmistetaan heidän tunnusomaisia kulolojaan. Kourallisilla paikallisilla tiloilla kasvatettu kalo yhdistetään kookosmaitoon ja sokeriin jälkiruoan valmistamiseksi. Tehdas, vuonna 1947 rakennettu yksinkertainen rakennus, jonka katto on sinkittyä rautaa ja joka on kahden hurrikaanin veteraani, sijaitsee Kapaa-alueen ylängöllä, seitsemän kiemurtelevaa kilometriä saaren sisämaahan päin Kuhio Highwaylta. Tehdas tuotti tuoretta poia vuoteen 1998 asti, jolloin sen jyrsinkoneet hajosivat. Nykyään Kapaa Poi Factoryn ainoa tuote on kulolo, jota se on valmistanut ja myynyt jo yli 50 vuotta.

Susan ja Rankin – joskus yhdessä teini-ikäisen tyttärensä, tämän ystävien ja Susanin 81-vuotiaan äidin kanssa – valmistavat, sekoittavat ja leipovat kaiken Kapaa Poi Factoryn kulolon. Prosessi alkaa puhdistamalla ja nylkemällä lehua (punainen) kalo – ainoa lajike, jota Pangit käyttävät. Seuraavaksi kalo pilkotaan, raastetaan ja sekoitetaan sokerin ja kookosmaidon kanssa, siirretään paistovuokaan ja höyrytetään useita tunteja. Koko prosessi alusta loppuun kestää pari päivää.

Kapaa Poi Factoryn kulolo-resepti on periytynyt Susan Pangin sedältä, Kenneth Lailta. Kenneth ja hänen veljensä Koon Chow Lai aloittivat yrityksen pyörittämisen vuonna 1956.

”Hän puhui ihmisille ja kokeili”, Susan kertoo Kenneth-sedästään. ”Lisäsimme kulolon, koska meillä oli silloin niin paljon kaloa.”

Pangit ovat vuosien varrella muuttaneet alkuperäistä reseptiä, jossa vaadittiin tuoretta kookosmaitoa ja paikallista sokeria. Vain kourallinen ihmisiä – kaikki perheenjäseniä – tuntee reseptin.

Tehdas valmisti vilkkaimmillaan 2000-luvun alussa yli kaksi kertaa enemmän kuloloa kuin nykyään. Liiketoiminta on tasaista, mutta Pangit ovat vähentäneet tuotantoa hallittavaan määrään, jolloin suurin osa töistä – siivouksesta pakkaamiseen – tehdään itse. Suurin osa Kapaa Poi Factoryn kulolosta myydään Kauain markkinoilla tiilikokoisissa pakkauksissa. Tehdas lähettää kuloloja Oahulle viikoittain, ja toisinaan se on lähettänyt laatikoita yön yli Kaliforniaan, Nevadaan, Utahiin ja Texasiin. Asiakkaat ovat pyytäneet Pangeja luomaan muunnelmia kulolostaan, esimerkiksi lisäämällä siihen banaaneja tai antamalla sille eri sävyjä. Alkuperäisen reseptin mukainen kulolo on kuitenkin edelleen ainoa myynnissä oleva.

”Olemme johdonmukaisia. Ja käytämme tuoretta taroa”, Susan selittää syitä perheen kulolon pitkäaikaiseen suosioon. ”Haluan sanoa, että laitamme siihen myös sydämemme.”

Kannattavat asiakkaat ovat myös avainasemassa Hanalei Taro & Juice Co:n valmistaman kulolon menestyksessä, joka on ruoka-auto aivan Kuhio Highwayn varrella pohjoisrannikon Kauain kaupungissa Hanaleissa. Rekan omistajat Lyndsey Haraguchi-Nakayama ja hänen miehensä Brad ovat myyneet jälkiruokaversiotaan – joka on yksi ruokalistan suosituimmista tuotteista – jo kymmenen vuoden ajan. Sen tärkein ainesosa on lehua kalo, joka on peräisin perheen 30 hehtaarin kokoiselta, kuudessa sukupolvessa toimineelta W.T. Haraguchi Farmilta Hanaleista. Haraguchi-Nakayaman iso-iso-isoisä aloitti Hanalein kalo- ja riisipeltojen viljelyn vuonna 1924.

”Se on hyvin työvoimavaltaista ja aidosti maatilan tuoretta”, Haraguchi-Nakayama sanoo kuorma-auton kulolosta. ”Yritämme sisällyttää perheemme reseptejä ja ottaa mukaan asiakaspalautteen.”

Kaukana Hanalei Taro & Juice Co:n kuorma-autosta kolmannen polven kaloviljelijät Diana ja Charles Spencer myyvät kotitekoista kuloloaan autotallissaan. Pariskunta opetteli jälkiruoan valmistuksen aluksi ystävältään, minkä jälkeen he tarkensivat reseptiä hyödyntämällä kaupalliselta tilaltaan peräisin olevaa kaloa, raakoja ja jalostettuja sokereita sekä purkitettua kookosmaitoa. He höyryttävät yli tusinan verran tarjottimia puolen päivän ajan viikossa 55 gallonan ruostumattomasta teräksestä valmistetussa tynnyrissä. Spencerien kulolon uskolliset ystävät varaavat usein tarjottimia viikkoja etukäteen.

”Ihmiset ovat hulluna kuloloon”, Diana, 75, sanoo päätään pudistellen. ”En tiedä miksi. En vain koskaan tiennyt, että ihmiset olisivat niin hulluna kuloloon.”

Laskekaa minutkin tähän joukkoon.

Tämä juttu julkaistiin alun perin HAWAII Magazinen marras-joulukuun 2014 numerossa.