Me tässä kongressissa pidämme itsestäänselvyytenä, että ihmiset eivät voisi olla olemassa ilman kasveja, jotka ovat kaikkien ravintoketjujen perusta, mutta suurimmalle osalle ihmiskunnasta kasvit ovat vain jokapäiväisen elämän hyödyllisiä apuvälineitä, jotka tarjoavat ruokaa, juomaa tai vaatteita tarpeen mukaan mutta joilla ei ole muutoin mitään erityistä merkitystä.

Kongressin symposiumissa Horticulture for the People on korostettu monin eri tavoin – ja monin eri keinoin – ihmisten ja kasvien keskinäistä riippuvuutta.

Voitamme helposti suhteuttaa hedelmien ja vihannesten viljelyn taloudellisen merkityksen, kasvien käytön lääketieteessä, vaatetuksessa tai missä tahansa muussa inhimillisen olemassaolon välttämättömyystarpeessa, mutta meidän ja niiden, jotka hallitsevat kukkaronnyörejä, on vaikeampi arvioida ihmisten vähemmän konkreettisia esteettisiä ja henkisiä tarpeita kasveja kohtaan.

Ihmisillä on kuitenkin synnynnäinen halu kasvattaa kasveja, ja tämä kiteytyy puutarhayhdistysten, puutarhakerhojen tai vastaavien perustamiseen.

Britanniassa ne saattavat olla vain 10 tai 20 ihmisen kyläkokoontumisia, jotka kokoontuvat yhteen kiinnostuksesta puutarhaansa tai kotipihaansa kohtaan – usein voidaan kyynisesti epäillä, että tarkoituksena on saada ryhmäalennuksia lannoitteista ja muista tavaroista!

Yhdistykset voivat olla hyvin suuria yhdistyksiä, jotka ovat järjestäytyneet alueelliselta pohjalta ja joilla on monenlaisia puutarhaviljelyyn liittyviä kiinnostuksen kohteita; tai ne voivat olla yksittäisen kasvilajin tai -ryhmän harrastajia, joista esimerkkeinä Isossa-Britanniassa ovat Ruusu-, Krysanteemi-, Delphinium- ja Alppipuutarhaliitot, joiden jäsenistä jotkin esiintyvät ajoittain lievästi mielenvikaisina keskustellessaan – tai tavallisimmin riidellessään – suosikkikasvistaan tai -kasveistaan.

Olipa niiden asema mikä tahansa, ne ovat tärkeitä, koska ne muodostavat vahvoja keskipisteitä puutarhaviljelylle yhteisöissä ja melko usein myös kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

Nämä yhdistykset ovat erittäin arvokkaita, sillä ne ovat olennainen osa elämäntyyliämme, ja juuri tällä tasolla on mielestäni edistettävä kiinnostusta kasveihin ja puutarhaviljelyyn, jotta yhä useammat ihmiset tulisivat tietoisiksi kasvien merkityksestä elämässämme.Ei ole väliä, aloittavatko he kasvattamalla muutaman mokkapalvikukan ikkunalaudalla vai esittelemällä palsternakkaa tai daaliaa kylätapahtuman näyttelyssä – tärkeintä on saada heidät innostumaan kasvien kasvattamisen halusta.

Taloudellisesti on järkevää kannustaa ihmisiä kasvattamaan ja haluamaan kasveja puutarhoihinsa ja koteihinsa, mutta monet meistä uskovat myös, että taloudellinen välttämättömyys on vain yksi syy herättää kiinnostus kasvien kasvattamista kohtaan.