Tiistaina julkaistut valokuvat olivat ensimmäiset, jotka dokumentoivat edesmenneen John Demjanjukin läsnäolon natsien Sobiborin kuolemanleirillä kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun saksalainen tuomioistuin oli todennut Demjanjukin osallisuuden natsimurhiin, joissa murhattiin siellä 28 000 juutalaista.

Demjanjukilla, joka kiisti olleensa Sobiborissa, Puolaan natsimiehityksen aikana rakennetulla leirillä, oli vireillä valitus kyseisestä tuomiosta, kun hän kuoli vuonna 2012.

Kahdessa aiemmin näkymättömässä valokuvassa, jotka ovat peräisin arkistosta, jonka sanottiin kuuluneen leirin apulaiskomentajalle, näkyy Demjanjukia muistuttava mies kuvattuna muiden vartijoiden kanssa. Tutkijoiden mukaan 77 vuotta sitten otettujen valokuvien mies muistuttaa Demjanjukin natsikortissa olevaa kuvaa.

Saksalaiset historioitsijat sanovat, että valokuvat kumoavat Demjanjukin kiistäneen, että hän olisi koskaan palvellut leirillä tai että hänellä olisi ollut rooli lopullisen ratkaisun toteuttamisessa.

Berliinin Topography of Terror -museo kertoi viime viikolla, että valokuvat löytyivät esineiden joukosta, jotka kuuluivat Johann Niemannille, Sobiborin apulaiskomentajalle, jonka juutalaisvanki tappoi kirvestä heilutellen vankien kapinan aikana vuonna 1943.

Museo kertoi, että Demjanjuk esiintyi kahdessa valokuvassa, jotka löytyivät Niemannin kuolinpesästä löydetystä arkistosta. Se lisäsi, että kokoelma dokumentoi natsien rikoksia Puolassa operaatio Reinhardin aikana, joka kattoi vuodet 1941-1943, jolloin 1,7 miljoonaa juutalaista murhattiin Sobiborin, Treblinkan ja Belzecin kuolemanleireillä.

Kokoelma, jonka Niemannin pojanpoika luovutti saksalaisille historioitsijoille, jotka tutkivat natsien sotarikoksia muutama vuosi sitten, sisältää 361 valokuvaa, joissa on harvinaislaatuisia näkymiä Sobiborista ja muista paikoista, joissa Niemannin palveluksessa oli 1930-luvulta vuoteen 1943. Viisikymmentä kuvista on Sobiborissa palvelleiden natsien ottamia, ja niissä keskitytään natsien ”leirikokemukseen” – juhliin, illallisiin, tansseihin ja alkoholinkäyttöön – hyvin lyhyen matkan päässä kaasukammioista, joissa juutalaisia murhattiin.

• Kaksoissisarukset vapautettiin Auschwitzista, mutta ei Mengelestä
• Orajatyövoimaa, joukkoampumisia ja kaasukammioita: Romanit, toisen maailmansodan unohdettu kansanmurha
• Kuusi-vuotias, joka saapui Auschwitziin sinä päivänä, kun kaasutukset loppuivat

Kuvissa näkyy leirin sisäänkäyntiportti, jossa on kyltti, jossa lukee ”Sonderkommando”, ja koteja, joita ympäröivät kukkien ja karjan peittämät pihat sekä henkilökunnan asuintalot, jotka muistuttavat lomakeskusmajoitusta. Tuskin yhdessäkään kuvassa näkyy juutalaisia vankeja. Joissakin niistä voi juuri ja juuri erottaa joitakin juutalaisia pakkotyöläisiä ja vartijoita.

Tutkijat näyttivät valokuvia leiriltä selvinneille henkilöille työnsä loppuunsaattamiseksi, muun muassa Semyon Rosenfeldille, joka kuoli vuosi sitten Israelissa.

Joissakin valokuvissa näkyy muita pysähdyspaikkoja Niemannin murhanhimoisella tiellä: paikkoja, joissa kymmeniätuhansia saksalaisia invalideja tapettiin osana T4- eli eutanasiaohjelmaa, Sachsenhausenin ja Belzecin leirejä sekä hänen palveluksensa Sobiborissa syyskuusta 1942 kuolemaansa asti lokakuussa 1943. Kokoelmassa näkyy natseja pukuihin pukeutuneina, viihteestä nauttimassa ja hymyilemässä kajakilla. Hitler esiintyy yhdessä kuvista.

Kuvat, jotka on lähetetty Washingtonin holokaustimuseoon, ilmestyvät myös uudessa kirjassa, jonka nimi on ”Fotos aus Sobibor” (”Valokuvia Sobiborista”) ja jonka julkaisee Saksassa Metropol. Hanketta valvovat Stuttgartin yliopiston natsien sotarikoksia tutkiva instituutti ja Stanislaw Hantzin koulutuskeskus.

Ukrainasyntyinen Demjanjuk joutui saksalaisten vangiksi toisen maailmansodan aikana. Myöhemmin hänestä tuli kuolemanleirin vartija käytyään koulutuksen Trawniki-nimisellä leirillä yhdessä kymmenien neuvostovankien kanssa, jotka oli määrätty työskentelemään SS:n kanssa. Vartijat osallistuivat kaikkiin tuhoamisen vaiheisiin leireillä, vartiotehtävistä vankien työntämiseen kaasukammioihin ja teloituksiin ampumalla.

Demjanjuk muutti sotien jälkeen Yhdysvaltoihin ja löysi töitä autotyöläisenä Clevelandissa, Ohiossa. Häneltä riistettiin kahdesti Yhdysvaltain kansalaisuus, koska häntä epäiltiin osallisuudesta natsien sotarikoksiin. Hänet luovutettiin Israeliin 1980-luvun puolivälissä, jossa hänet todettiin syylliseksi ja tuomittiin kuolemaan vuonna 1988 Treblinkan kuolemanleirin kaasukammioita operoineena pahamaineisena ”Iivana Julma” -vartijana. Israelin korkein oikeus kumosi tuomion vuonna 1993 vedoten kysymyksiin hänen henkilöllisyydestään.

Demjanjuk oli ensimmäinen oletettu natsisotarikollinen, joka joutui oikeuteen Israelissa sitten holokaustin päämiehen Adolf Eichmannin, joka tuomittiin ja teloitettiin vuonna 1962.

Vapauttamispäätöksensä jälkeen Demjanjuk palasi Yhdysvaltoihin, mutta hänet luovutettiin uudelleen, tällä kertaa Saksaan, vuonna 2009. Siellä hänet tuomittiin osallisuudesta 28 000 juutalaisen murhaan Sobiborissa ja viideksi vuodeksi vankeuteen. Hän kuoli vuonna 2012 91-vuotiaana odottaessaan valitusta tuomiosta. Saksalainen tuomioistuin julisti hänet ”teknisesti edelleen syyttömäksi”, koska hän kuoli ennen kuin hänen valitustaan ehdittiin käsitellä.

Demjanjuk kiisti kuolemaansa asti palvelleensa kuolemanleireillä ja kiisti myös auttaneensa natseja toteuttamaan lopullista ratkaisua. Hän oli sanonut olleensa itse natsien uhri – sotavanki. Hänen asianajajiensa mukaan hänet tuomittiin väärennettyjen asiakirjojen perusteella, joiden mukaan hän oli palvellut Sobiborissa.

Saksalainen historioitsija Martin Cüppers, yksi uuden tutkimuksen johtajista, sanoi, että Damjanjukin tunnistaminen yhdestä kuvasta tehtiin Saksan poliisin biometrisen tutkimuksen avulla.

Damjanjukin poika, John Demjanjuk Junior, kirjoitti vastauksessaan Reutersin siteeraamana: ”Kuvat eivät todellakaan ole todiste siitä, että isäni olisi ollut Sobiborissa, ja ne saattavat jopa syyttää häntä, kunhan ne tutkitaan oikeuslääketieteellisesti.”