#onko heiltä siis jäänyt huomaamatta kohta, jossa gatsby päätyy kellumaan kuolleena uima-altaaseen ja kaikki surkeat kuolemat Humisevissa korkeuksissa#vai jäikö se huomaamatta siksi, että siellä ei ollut yhtään lukua otsikolla Jossa syntisiä rangaistaan heidän virheistään#niinkuin. vaikka vaatisit kirjallisuudelta eksplisiittistä moraalista opetusta, on aika vaikea olla huomaamatta rangaistusta niissä.
”Mitä oletan opettajieni yrittäneen opettaa minulle”
Huck Finn kertoo valkoisesta etelävaltiolaispojasta, joka kasvatettiin uskomaan, että orjien vapauttaminen on synti, joka lähettää sinut suoraan helvettiin, joka solmii sukulaisuussuhteen karanneeseen orjaan ja päättää vapauttaa hänet ja menettää siten mielestään pelastuksensa, koska hän kieltäytyy uskomasta, että hänen paras ystävänsä ja sijaisisisänsä on vähemmän ihminen vain siksi, että hän on musta. Kyllä, kirjassa on asioita, joita pidämme nykyään rasistisina loukkauksina, mutta tämä kirja on kirjoitettu vain 20 vuotta sen jälkeen, kun ihmiset kirjaimellisesti taistelivat sen puolesta, että he saisivat pitää toisia ihmisiä omaisuutenaan, emmekä voi odottaa, että 1880-luvun ihmiset olisivat täsmälleen vuoden 2020 sosiaalisten tapojen mukaisia, ja jos meidät olisi kasvatettu tuona aikana, on hyvin epätodennäköistä, että meillä olisi myös suurin osa, ellei jopa kaikki, tuon ajan vallitsevista näkemyksistä, koska todellinen historia ei ole samanlaista kuin nykyään kirjoitetut aikakausiromaanit, joissa sankarit ovat täydellisiä 2000-luvun sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ristiretkeläisiä ja pahikset niin rasistisia ja seksistisiä kuin vain mahdollista. Muutos tapahtuu hitaasti, ja sen radikaalin toteamuksen, jonka mukaan olemme kaikki ihmisiä ja jonka Twain kirjoitti aikana, jolloin rotuerottelu ja rotujännitteet olivat edelleen erittäin yleisiä, sivuuttaminen vain siksi, että hän kirjoitti aikakautensa kieltä käyttäen, on lyhytnäköistä ja äärimmäisen tyhmänrohkeaa.
Olen todella jotenkin huolestunut siitä, miten viime vuosina on noussut ”ja me tuomitsemme! koko sydämestämme!” -diskurssi historiallisten hahmojen ympärillä. tuntuu, että ihmiset ovat jotenkin bonganneet ”moraalit olivat erilaiset menneisyydessä, joten ketään menneisyydessä elänyttä ei voi ikinä pitää vastuullisena MISTÄÄN vääryyksistä” -vaihtoehdon ja päätyneet siihen, että ”moraalit ovat yleismaailmallisia ja ajattomia ja kaikki, mikä on tehty väärin menneisyydessä tämän päivän mittapuiden mukaan, on ABSOLUTTISESTI anteeksiantamatonta” -diskurssin välillä niin totaalisen täydellisenä, koska sosiaalinen media2.0 on syvästi allerginen vivahteille
kokeilepa tätä:
jokaisessa yhteiskunnassa on aina, niin menneinä aikoina kuin nykyäänkin, ollut erilaisia ihmisiä, joista osa on jo tuolloin taistellut oikeudenmukaisemman ja myötätuntoisemman yhteisymmärryksen puolesta lähimmäistensä kanssa ja osa on antanut ahneutensa ja vihansa hallita itseään pahimpiin sallittuihin ylilyönteihin asti. klassisten kirjojen ja historian opetuksen tavoitteena on opettaa sinulle tarpeeksi kontekstia, jotta voit tehdä eron näiden kahden välillä, ei vain menneisyydessä vaan myös nykyhetkessä
Mieleni häkeltyy vain ”Tuossa kirjassa on rasismia” -argumentista. Kyllä, siinä kirjassa on rasismia, koska se kirja kertoo rasismista. Viesti on, että se on PAHAA.
Lukion englanninopettajallani, joka oli ilkeän nerokas nainen, oli tapana sanoa, että kun ihmiset kielsivät Huck Finnin, he sanoivat, että kyse oli kielestä, mutta todellisuudessa kyse oli sanomasta, jonka he yrittivät kieltää, eli (uskonnollisen) auktoriteetin ja valkoisen ylivallan kumouksellisesta dekonstruktiosta.
