Euroopan neuvosto antoi vuonna 1995 direktiivin 95/46/EY yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (”direktiivi”).1×1. Neuvoston direktiivi 95/46/EY, EYVL 1995 (L 281) 31 (EY). Ehdotettu vuonna 1990, jolloin Internetiä ei vielä ollut olemassa nykyisessä muodossaan2×2. Julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotus ¶ 10, Google Spain SL v. Agencia Española de Protección de Datos (13.5.2014) (asia C-131/12), http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=138782&doclang=EN . ja se hyväksyttiin kolme vuotta ennen Googlen perustamista3×3. Our History in Depth, Google, http://www.google.com/about/company/history (viimeksi vierailtu 26.10.2014) . direktiivin tarkoituksena oli säännellä ja valvoa rekisterinpitäjiä4×4. Direktiivissä rekisterinpitäjä määritellään yksiköksi, ”joka yksin tai yhdessä muiden kanssa määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot”. Neuvoston direktiivi 95/46/EY, edellä alaviite 1, 1 artikla. 2(d), 38 kohta. ja varmistaa, että tietojenkäsittelyjärjestelmät ”suojelevat luonnollisten henkilöiden perusoikeuksia ja -vapauksia ja erityisesti heidän oikeuttaan yksityisyyteen ”5×5. Id. art. 1(1), 38 kohta. Hiljattain annetussa tuomiossa Google Spain SL v. Agencia Española de Protección de Datos6×6. Asia C-131/12, Google Spain SL v. Agencia Española de Protección de Datos (13.5.2014), http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=152065&doclang=EN . Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) tulkitsi direktiiviä siten, että se luo olettaman, jonka mukaan Googlen on poistettava hakutuloksista linkit, jotka viittaavat henkilötietoihin, rekisteröidyn pyynnöstä7×7. Rekisteröity on henkilö, jota tiedot koskevat. Ks. neuvoston direktiivi 95/46/EY, edellä alaviite 1, 1 artikla. 2(a), 38 kohta. ellei vahva yleinen etu muuta edellytä. Monet amerikkalaiset ja eurooppalaiset analyytikot ovat arvostelleet päätöstä direktiivin virheellisenä oikeudellisena tulkintana, joka antaa yksityisille tahoille liikaa valtaa valvoa julkisten tietojen saatavuutta. Nämä kritiikit herättävät perusteltuja huolenaiheita, mutta väite siitä, että tuomioistuimen tulkinta on virheellinen, menee ohi asian ytimen; oikeudellinen tulkinta heijasti järkevästi direktiivin tekstiä ja siihen sisältyviä arvoja. Merkityksellistä muutosta tavoittelevien arvostelijoiden olisi näin ollen käytettävä päätöstä ja sen synnyttämää keskustelua muokkaamaan keskustelua siitä, mitä arvoja uudessa sääntelyjärjestelmässä tulisi edustaa – ja miten -.

Spanjalainen Mario Costeja González teki 5. maaliskuuta 2010 valituksen Espanjan tietosuojavirastolle AEPD:lle8×8. Vuonna 1999 Espanja sisällytti direktiivin 95/46/EY säännökset ja suojan osaksi kansallista lainsäädäntöään ja perusti kansallisen viraston panemaan direktiivin täytäntöön ja käsittelemään valituksia. Ks. Ley de Protección de Datos de Carácter Personal (Ley de Protección de Datos de Carácter Personal) (B.O.E. 1999, 298); ks. myös neuvoston direktiivi 95/46/EY, ks. alaviite 1, 1 artikla. 28, 47-48 kohta; Privacy Int’l, Spain ch. I (2011), https://www.privacyinternational.org:4443/reports/spain/i-legal-framework . espanjalaista sanomalehteä, Google Spain SL:ää (”Google Spain”) ja Google Inc:tä vastaan.9×9. Google Spain SL, asia C-131/12, ¶ 14. Google Spain on Googlen espanjalainen tytäryhtiö, joka toimii Googlen ”kaupallisena edustajana . . . sen mainostoimintojen osalta”. Julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotus, edellä alaviite 2, ¶ 62. Google Spain ei käsittele tietoja osana Googlen hakukonetoimintaa, Google Spain SL, asia C-131/12, 46 kohta, joten saatuaan Costeja Gonzálezin alkuperäisen poistopyynnön yhtiö välitti sen Google Inc:lle hakukonepalvelun tarjoajana, julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotus, edellä alaviite 2, 20 kohta. Internetin käyttäjä, joka kirjoitti Costeja Gonzálezin nimen Googlen hakukoneeseen, sai linkit kahdelle sanomalehden sivulle, joilla ilmoitettiin Costeja Gonzálezin kodin pakkohuutokaupasta.10×10. Google Spain SL, asia C-131/12, ¶ 14. Costeja González vaati valituksessaan ensinnäkin, että sanomalehti velvoitettaisiin poistamaan hänen nimensä, ja toiseksi, että Google Spain ”poistaisi tai kätkisi” hänen henkilötietonsa niin, että ne eivät enää näkyisi hakutuloksissa.11×11. Id. ¶ 15. Costeja González väitti, että koska takavarikointimenettely oli ”täysin ratkaistu … viittaus siihen on nyt täysin merkityksetön ”12×12. Id. Direktiivissä säädetään, että ”henkilötietojen on oltava … asianmukaisia, olennaisia eivätkä ne saa olla kohtuuttomia niihin tarkoituksiin nähden, joita varten ne on kerätty”. Neuvoston direktiivi 95/46/EY, edellä alaviite 1, 1 artikla. 6, 40 kohta. ja hänellä oli oikeus saada tiedot poistetuksi.13×13. Ks. neuvoston direktiivi 95/46/EY, edellä alaviite 1, 13 artikla. 12, 42 kohta (”Jäsenvaltioiden on taattava jokaiselle rekisteröidylle oikeus saada rekisterinpitäjältä … niiden tietojen oikaisu, poistaminen tai suojaaminen, joiden käsittely ei ole tämän direktiivin säännösten mukaista … .”).

AEPD hylkäsi Costeja Gonzálezin valituksen sanomalehteä vastaan, mutta hyväksyi sen Googlea vastaan. Sanomalehdellä ei ollut velvollisuutta poistaa ilmoituksia, koska ne oli julkaistu laillisesti.14×14. Google Spain SL, asia C-131/12, ¶ 16. Hallitus oli itse asiassa määrännyt lehden julkaisemaan ilmoitukset huutokaupan julkistamiseksi. Id. Virasto kuitenkin katsoi, että hakukoneoperaattorit olivat rekisterinpitäjiä, joten niihin sovellettiin direktiiviä ja että Google Spain ja Google Inc. olivat siksi velvollisia poistamaan linkit tietoihin rekisteröidyn pyynnöstä.15×15. Id. ¶ 17. Google Spain ja Google Inc. valittivat asiasta Espanjan korkeimpaan oikeuteen, joka esitti useita kysymyksiä Euroopan unionin tuomioistuimelle direktiivin asianmukaista tulkintaa koskevan ennakkoratkaisun saamiseksi.16×16. Id. ¶¶ 18-20. Kansalliset tuomioistuimet voivat saattaa Euroopan unionin oikeuden tulkintaa koskevat kysymykset EU:n tuomioistuimen ratkaistavaksi. Ks. Ralph H. Folsom, Principles of European Union Law 87-88 (4. painos 2005). EUT:n päätökset, joita kutsutaan ennakkoratkaisuiksi, ovat sitovia viitatussa asiassa ja vähintäänkin vakuuttavia muissa valtioissa. Id. kohdat 88-89. Ensimmäinen kysymyssarja17×17. Espanjalainen tuomioistuin esitti nämä kysymykset kolmessa eri ryhmässä; tässä esitetty järjestys on se järjestys, jossa EU:n tuomioistuin vastasi niihin. käsitteli sitä, oliko Google luokiteltava rekisterinpitäjäksi (mikä on edellytys sille, että se voi kuulua direktiivin soveltamisalaan) ja oliko Google Euroopan unionin ulkopuolisena yrityksenä direktiivin alueellisen soveltamisalan piiriin kuuluva yritys. Jos tuomioistuin vastasi molempiin kysymyksiin myöntävästi, sitä pyydettiin sen jälkeen määrittelemään Googlen oikeudellisen vastuun laajuus rekisterinpitäjänä ja se, oliko kansalaisella oikeus saada Google poistamaan tietonsa – toisin sanoen ”oikeuden tulla unohdetuksi” laajuus.18×18. Google Spain SL, asia C-131/12, 20 kohta. Ilmaisulla ”oikeus tulla unohdetuksi” on monia hieman erilaisia käyttötapoja, mutta se kuvaa yleisesti ajatusta, jonka mukaan henkilöllä olisi oltava oikeus päästä eroon menneisyytensä merkityksettömistä seikoista. Ks. yleisesti Euroopan komissio, Factsheet on the ”Right to be Forgotten” Ruling 2 (2014), http://ec.europa.eu/justice/data-protection/files/factsheets/factsheet_data_protection_en.pdf .

EY:n ennakkoratkaisu oli yhdenmukainen AEPD:n direktiivin tulkinnan kanssa. Tutkiessaan, oliko Google direktiivin soveltamisalaan kuuluva rekisterinpitäjä, tuomioistuin totesi, että hakukoneen toiminta on tietojenkäsittelyä19×19. Direktiivissä tietojenkäsittely määritellään ”kaikenlaisiksi toiminnoiksi tai toimintojen kokonaisuuksiksi, jotka kohdistuvat henkilötietoihin joko automaattisesti tai muutoin, kuten kerääminen, tallentaminen, järjestäminen, tallentaminen, muokkaaminen tai muuttaminen, haku, kysely, käyttö, luovuttaminen välittämällä, levittämällä tai asettamalla muutoin saataville, yhteensovittaminen tai yhdistäminen, suojaaminen, poistaminen tai tuhoaminen”. Neuvoston direktiivi 95/46/EY, edellä alaviite 1, 1 artikla. 2(b), 38 kohta (korostus lisätty). koska hakukone ”’kerää’ tällaisia tietoja, jotka se myöhemmin ’hakee’ ’tallentaa’ … . ’elinten’ . . . ’säilyttää’ palvelimillaan ja . . . ’julkistaa'”, 20×20. Google Spain SL, asia C-131/12, 28 kohta. ja koska tiedot sisältävät selvästi henkilötietoja.21×21. Id. ¶ 27. Henkilötiedot määritellään direktiivissä ”tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön (”rekisteröity”) liittyviksi tiedoiksi”. Neuvoston direktiivi 95/46/EY, edellä alaviite 1, 1 artikla. 2(a), 38 kohta. Koska hakukoneoperaattori ”määrittää tietojenkäsittelyn tarkoitukset ja keinot”, myös hakukoneoperaattoria olisi pidettävä rekisterinpitäjänä.22×22. Google Spain SL, asia C-131/12, 33 kohta. Tuomioistuin totesi, että kun otetaan huomioon hakukoneiden merkittävä rooli nykyaikaisessa elämässä, toisenlainen toteamus olisi vastoin paitsi direktiivin ”selkeää sanamuotoa” myös direktiivin tavoitetta varmistaa ”rekisteröityjen tehokas ja täydellinen suoja”. Id. ¶ 34. Tuomioistuin totesi ”internetin ja hakukoneiden tärkeän roolin nyky-yhteiskunnassa”, mikä suurentaa puuttumista yksilön oikeuteen yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan tarjoamalla ”jäsennellyn yleiskatsauksen” ”valtavista” henkilötietomääristä, joita ei muutoin ”olisi voitu yhdistää toisiinsa”. Id. ¶ 80. Rekisterinpitäjänä hakukoneoperaattorin on noudatettava direktiiviä.23×23. Id. ¶ 38.

Tuomioistuin totesi tämän jälkeen, että Google Inc:n läsnäolo Espanjassa riitti siihen, että siihen sovellettiin direktiiviä. Vaikka kaikki Google Inc:n tietojenkäsittely tapahtui Espanjan ulkopuolella, Google Spain myi mainostilaa Espanjassa; koska mainonta on Google Inc:n tärkein tulonlähde, tuomioistuin katsoi, että nämä kaksi yksikköä olivat ”läheisesti sidoksissa toisiinsa ”24×24. Id. ¶ 46. Google Spain oli siten tosiasiallisesti Google Inc:n toimipaikka, minkä vuoksi Google Inc:ään sovelletaan direktiiviä.25×25. Id. ¶ 60.

Kynnyskysymykset ratkaistuaan tuomioistuin siirtyi seuraavaan kysymykseen: mitkä olivat direktiivin mukaiset hakukoneoperaattoreiden oikeudelliset velvoitteet? Tuomioistuin totesi, että direktiivi edellytti tasapainotestiä26×26. Ks. neuvoston direktiivi 95/46/EY, edellä alaviite 1, 1 artikla. Vaikka henkilötietojen käsittely oli sallittua silloin, kun se oli tarpeen rekisterinpitäjän tai kolmansien osapuolten oikeutettujen etujen palvelemiseksi, se ei ollut sallittua, ”jos rekisteröidyn edut tai perusoikeudet ja -vapaudet – erityisesti oikeus yksityisyyteen – syrjäyttävät nämä edut”.27×27. Google Spain SL, asia C-131/12, 74 kohta. Näiden perusoikeuksien lähde, ks. Euroopan unionin perusoikeuskirja, 1 artikla. 8, EUVL 2000 (C 364) 1, 10. Kun otetaan huomioon rekisteröidyn oikeuksiin puuttumisen ”vakavuus”, operaattorin taloudelliset edut eivät ole koskaan riittäneet oikeuttamaan puuttumista yksityisyyden suojaan;28×28. Google Spain SL, asia C-131/12, 81 kohta. Lisäksi yksityisyyden suojaa koskevat oikeudet ”syrjäyttävät pääsääntöisesti …”. . suuren yleisön etua” saada tutustua yksityisiin tietoihin.29×29. Id. ¶ 99 (korostus lisätty). Tämän olettamuksen voi kumota vain ”suuren yleisön ylivoimainen etu saada … tutustua tietoihin”.30×30. Id. (korostus lisätty). Näin voisi olla esimerkiksi silloin, jos rekisteröidyllä olisi merkittävä asema julkisessa elämässä. Ks. id. ¶ 81. Tuomioistuin totesi myös, että hakukoneoperaattoreita voidaan vaatia poistamaan linkit tietoihin, vaikka alkuperäisellä julkaisijalla ei olisi samaa velvollisuutta. Id. ¶ 88. Koska hakukone ”nostaa” yksityisyyden suojaan puuttumisen tasoa, id. ¶ 80, tasapainotestin tulos voi olla erilainen hakukoneiden kuin alkuperäisten julkaisijoiden osalta, id. ¶ 86. Lisäksi jotkin alkuperäiset julkaisijat eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan, mikä vaarantaisi yksityisyyden suojan, jos rekisteröidyiltä vaadittaisiin samanaikaisesti aineiston poistamista ensisijaisesta lähteestä. Id. ¶ 84.

Lisäksi tuomioistuin ymmärsi rekisteröidyn yksityisyyden suojaa koskevan edun olevan niin tärkeä, että rekisteröity voisi menestyksekkäästi vastustaa sitä, vaikka tiedot eivät olisi millään tavoin vahingollisia. Sen sijaan rekisteröity voi oikeutetusti vastustaa, jos tiedot ovat ”riittämättömiä, epäolennaisia tai eivät enää ole merkityksellisiä tai liiallisia suhteessa tarkoituksiin ja kuluneeseen aikaan nähden”.31×31. Id. ¶ 93. Direktiivin 14 artiklan a alakohdassa ja 12 artiklan b alakohdassa säädetään vastustamista ja poistamista koskevista valtuuksista, kun taas 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa vahvistetaan asiaankuuluvat aineelliset edellytykset. Ks. neuvoston direktiivi 95/46/EY, edellä alaviite 1. Jos näin on, hakukoneoperaattorin on poistettava linkit.32×32. Google Spain SL, asia C-131/12, 94 kohta.

Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksen jälkeen on esitetty paljon kritiikkiä, joka on yhdistynyt yhden näkemyksen ympärille: tuomioistuin teki virheen. Monet päätöstä vastaan suunnatuista hyökkäyksistä ovat olleet nimenomaan oikeudellisia: useat kriitikot väittävät, että tuomioistuin katsoi virheellisesti, että Google on direktiivin soveltamisalaan kuuluva rekisterinpitäjä, ja että tuomioistuimen suorittamassa tasapainotestissä jätettiin huomiotta oikeudelliset perusperiaatteet ja -oikeudet. Toiset arvostelijat ovat keskittyneet enemmän lausunnon seurauksiin ja väittäneet, että päätöksellä siirrettiin yksityisille tahoille liikaa valtaa sensuroida Internetiä antamatta riittäviä täytäntöönpano-ohjeita. Kriitikot jättävät kuitenkin huomiotta sen, että päätös oli järkevä tulkinta direktiivin tekstistä ja siinä ilmenevistä yksityisyyden suojan syvistä arvoista. Merkityksellistä muutosta tavoittelevien arvostelijoiden olisi sen sijaan käytettävä päätöstä ja sitä seurannutta keskustelua muokkaamaan keskustelua uudesta sääntelyjärjestelmästä, joka on räätälöity nykyaikaisen yksityisyyden suojan vivahteisiin ja joka heijastaa arvoja, joiden nämä arvostelijat näyttävät uskovan olevan tällä hetkellä aliedustettuina.

Ensimmäinen oikeudellinen kritiikki kohdistuu tuomioistuimen liian laajaan tulkintaan, jonka mukaan hakukoneiden ylläpitäjät kuuluvat ”rekisterinpitäjiin”. Britannian ylähuoneen raportissa, jossa tarkasteltiin päätöstä ja sen vaikutuksia, valitettiin, että tuomioistuimen määritelmä rekisterinpitäjästä oli nyt niin laaja, että siihen voisi kuulua ”mikä tahansa yritys, joka kokoaa yhteen julkisesti saatavilla olevia tietoja ”33×33. Euroopan unionin komitea, EU:n tietosuojalainsäädäntö: A ’Right to Be Forgotten’?, 2014-5, H.L. 40, ¶ 40 (U.K.) (siteeraten Morrison & Foersterin lausuntoa). ja totesi, että tuomioistuin ”olisi voinut ja sen olisi pitänyt tulkita direktiiviä paljon tiukemmin ”34×34. Id. ¶ 55 (siteeraten professori Luciano Floridia, joka myös totesi valiokunnalle, että tuomioistuin olisi voinut ”päätellä, että linkki johonkin laillisesti saatavilla olevaan tietoon ei käsittele kyseistä tietoa”); ks. myös Danny O’Brien & Jillian York, Rights that Are Being Forgotten: Google, the ECJ, and Free Expression, Electronic Frontier Found. (8. heinäkuuta 2014), https://www.eff.org/deeplinks/2014/07/rights-are-being-forgotten-google-ecj-and-free-expression . Raportissa väitettiin, että tuomioistuimen päätös johti absurdeihin tuloksiin: ”Jos hakukoneet ovat rekisterinpitäjiä, niin loogisesti myös hakukoneiden käyttäjät ovat. ”35×35. Lainsäädäntövaliokunnan mietintö, edellä alaviite 33, ¶ 41. Henkilöinä, jotka määrittelevät ”henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot”, neuvoston direktiivi 95/46/EY, edellä alaviite 1, 1 artikla. 2(d), 38 kohta, hakukoneita käyttäviä henkilöitä voitaisiin mahdollisesti luonnehtia rekisterinpitäjiksi, ks. julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotus, edellä alaviite 2, ¶ 81 & n.57.

Toisessa oikeudellisessa kritiikissä kyseenalaistetaan tuomioistuimen tasapainotesti, jossa yksityisyyden suoja asetetaan etusijalle lähes kaikkiin muihin oikeuksiin nähden. Kriitikot väittävät, että luodessaan oletuksen tietojen poistamisesta tuomioistuin loi ”yli-inhimillisen oikeuden ”36×36. Martin Husovec, Should We Centralize the Right to Be Forgotten Clearing House?, Center for Internet & Soc’y (30.5.2014, 13.28) (siteeraten Hans Peter Lehofer, EuGH: Google muss doch vergessen – das Supergrundrecht auf Datenschutz und die Bowdlerisierung des Internets, e-comm (13.5.2014), http://blog.lehofer.at/2014/05/eugh-google-muss-doch-vergessen-das.html ), http://cyberlaw.stanford.edu/blog/2014/05/should-we-centralize-right-be-forgotten-clearing-house . vaikka ”vastakkain olevien ihmisoikeuksien välillä ei ole mitään hierarkkista suhdetta. ”37×37. Id. (korostus jätetty pois). Keskittyessään niin paljon oikeuteen yksityisyyteen EUT ”unohti, että myös muita oikeuksia voidaan soveltaa ”38×38. Steve Peers, The CJEU’s Google Spain Judgement: Failing to Balance Privacy and Freedom of Expression, EU Law Analysis (13.5.2014), http://eulawanalysis.blogspot.co.uk/2014/05/the-cjeus-google-spain-judgment-failing.html ; vrt. Caro Rolando, How ”The Right to Be Forgotten” Affects Privacy and Free Expression, IFEX (21.7.2014), https://www.ifex.org/europe_central_asia/2014/07/21/right_forgotten (hahmottelee eri oikeuksia, jotka ovat vaakalaudalla). mukaan lukien tiedonvälityksen vapaus.39×39. Ks. EU-tuomioistuin vahvistaa ”oikeuden tulla unohdetuksi” espanjalaisessa tapauksessa Googlea vastaan, Toimittajat ilman rajoja (14. toukokuuta 2014), http://en.rsf.org/union-europeenne-eu-court-enshrines-right-to-be-14-05-2014,46278.html .

Tuomioistuimen tulkinta perustuu kuitenkin tiukasti direktiivin tekstiin ja sen taustalla oleviin arvoihin. Googlen oma kuvaus siitä, miten Internet-haku toimii – verkon indeksointi, tulosten lajittelu ja indeksointi, algoritmien suorittaminen sen määrittämiseksi, mitä näytetään, ja lopullisten tulosten näyttäminen40×40. Katso How Search Works, Google, http://www.google.com/insidesearch/howsearchworks (viimeksi vierailtu 26.10.2014) . – kuvastaa sekä oikeudellisia että intuitiivisia tietojen käsittelijän ja rekisterinpitäjän määritelmiä. Jopa ylähuoneen erittäin kriittisessä raportissa myönnettiin, että monet heidän asiantuntijatodistajistaan uskoivat, että tuomioistuin oli luokitellut hakukoneoperaattorit oikein direktiivin sanamuodon perusteella41×41. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin valiokunnan raportti, edellä alaviite 33, kohdat 27-29. Tämä ei ehkä ollut ainoa sallittu lukutapa, mutta se seurasi luonnollisesti tekstistä. Julkisasiamies ehdotti vaihtoehtoista, suppeampaa tulkintaa rekisterinpitäjää koskevasta säännöksestä ja esitti, että direktiivin mukaan rekisterinpitäjällä on vastuu käsittelemistään henkilötiedoista, mikä merkitsee tietoisuutta siitä, että käsiteltävät tiedot ovat henkilötietoja. Julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotus, edellä alaviite 2, ¶¶ 82-83. Koska Googlen hakutoiminnot eivät pysty erottelemaan henkilötietoja, julkisasiamies katsoi, ettei Googlen luokittelu rekisterinpitäjäksi ole asianmukaista. Ks. id. ¶¶ 84, 89. Tämä käsitys ei kuitenkaan perustunut direktiivin tekstiin, aiempaan oikeuskäytäntöön tai edes osapuolten aikomukseen direktiivin laatimisen tai hyväksymisen aikaan (koska hakukoneita ei vielä ollut olemassa), vaan se perustui direktiivin allekirjoittamisen jälkeen perustetun puhtaasti neuvoa-antavan työryhmän näkemyksiin. Ks. id. ¶¶ 82-83, 88; 29 artiklan mukainen työryhmä, Euroopan komissio, http://ec.europa.eu/justice/data-protection/article-29/index_en.htm (viimeksi vierailtu 26.10.2014) (jossa todetaan, että 29 artiklan mukaisella työryhmällä ”on neuvoa-antava asema ja se toimii riippumattomasti”).

Tuomioistuimen tasapainotestiä koskevassa kritiikissä jätetään huomiotta myös se, että oikeuksien yksipuolinen priorisointi johtuu itse direktiivistä. Vaikka direktiivissä tunnustetaankin tietojen vapaan liikkuvuuden merkitys taloudelle,42×42. Ks. esim. neuvoston direktiivi 95/46/EY, edellä alaviite 1, pmbl. ¶ 2, 31 kohta (”tietojenkäsittelyjärjestelmien … on … edistettävä taloudellista ja sosiaalista edistystä, kaupan laajentumista ja yksilöiden hyvinvointia …”); id. pmbl. ¶ 56, 36 kohta (”rajat ylittävät henkilötietojen siirrot ovat välttämättömiä kansainvälisen kaupan laajentumiselle … …”). tämä toteamus on välittömästi alisteinen direktiivin ensimmäiselle artiklalle, jossa kuvataan direktiivin tarkoituksena olevan ”suojella luonnollisten henkilöiden perusoikeuksia ja -vapauksia ja erityisesti heidän oikeuttaan yksityisyyteen”.43×43. Id. art. 1(1), 38 kohta. Tuomioistuimen tekstiin perustuva tulkinta oli kohtuullinen ja heijasti direktiivin taustalla olevia arvoja.

Kriitikot esittävät myös kaksi merkittävää, ensisijaisesti seuraamusperusteista hyökkäystä lausuntoa ja sen todellisia vaikutuksia vastaan. Ensinnäkin kriitikot väittävät, että lausunto antaa yksityishenkilöille ja Googlelle liikaa valtaa sensuroida julkista aineistoa ilman valvontaa. Lähettämällä lomakkeen yksityishenkilöt voivat tehokkaasti ”estää pääsyn itseään koskeviin tietoihin ”44×44. Jonathan Zittrain, Don’t Force Google to ’Forget’, N.Y. Times, 14. toukokuuta 2014, http://www.nytimes.com/2014/05/15/opinion/dont-force-google-to-forget.html . vain siksi, että he haluaisivat, että tiedot eivät enää olisi ”helposti saatavilla”.45×45. Lainsäädäntövaliokunnan mietintö, edellä alaviite 33, ¶ 8. Toiseksi kriitikot väittävät, että näitä pyyntöjä ei pitäisi harkita tai päättää kokonaan yksityisen yrityksen sisällä ilman julkista vastuuvelvollisuutta tai valvontaa.46×46. O’Brien & York, supra nota 34 (”Sananvapauden rajoituksia on tarkasteltava julkisesti, tuomioistuimissa, tapauskohtaisesti ja niin, että sekä kustantajat että kantajat ovat edustettuina, ei verkkolomakkeella … .”). Tämä on erityisen huolestuttavaa kriitikoille, jotka katsovat, että tuomioistuimen päätös antaa Googlelle vain vähän ohjeita ja suojelee riittämättömästi sananvapautta tai tiedonvälityksen vapautta koskevia julkisia etuja.47×47. Ks. esim. Rolando, edellä alaviite 38. Kriitikot viittaavat joihinkin Googlen varhaisiin ja kiisteltyihin linkkien poistopäätöksiin merkkeinä joistakin näistä kielteisistä seurauksista. Google esimerkiksi poisti linkin The Guardian -lehden julkaisemaan artikkeliin, joka käsitteli nyt eläkkeelle jäänyttä jalkapallotuomaria, jota oli syytetty valehtelusta rangaistuspotkun myöntämisen syistä. Katso Mark Scott, Google Reinstates European Links to Articles from The Guardian, N.Y. Times, 4. heinäkuuta 2014, http://www.nytimes.com/2014/07/05/business/international/google-to-guardian-forget-about-those-links-right-to-be-forgotten-bbc.html . Lehti valitti, ja Google palautti lopulta linkit. Ks. id. Google ei kertonut, kuka oli pyytänyt artikkelin poistamista, miksi kyseinen henkilö esitti pyynnön tai mikä oli Googlen oma perustelu linkkien poistamiselle tai palauttamiselle. Katso id. Kriitikoiden mielestä tämä episodi osoitti, miten vaikeaa on soveltaa tuomioistuimen epämääräistä tasapainotestiä ja miten vaarallista on antaa tällaisten päätösten tapahtua yksityisesti, ilman että kaikki osapuolet ovat edustettuina tai ilman julkista valvontaa ja vastuuvelvollisuutta. Vaikka tämä tarina päättyi onnellisesti (ainakin rajoittamattoman tiedonvälityksen puolestapuhujien näkökulmasta), kriitikot epäilevät, ettei pienemmällä uutisorganisaatiolla tai verkkosivustolla olisi vaikutusvaltaa, keinoja tai resursseja haastaa Googlen päätökset. Ks. O’Brien & York, edellä alaviite 34.

Vaikka nämä seurauskritiikit heijastavat perusteltuja huolenaiheita, nekin jättävät huomiotta tuomioistuimen päätöksen ja direktiivin tekstin ja arvojen välisen selkeän yhteyden. Esimerkiksi se, että päätöksessä annetaan yksilölle valtuudet valvoa henkilötietojensa käyttöä, on johdettu siitä, että yksilön yksityisyyden suojaa koskevat oikeudet asetetaan etusijalle itse direktiivissä. Samoin lausunnossa annettiin ilmeisesti Googlelle valta päättää, mitä tietoja hakutuloksissa näkyy48×48. On syytä huomata, että vaikka arvostelijat valittavat Googlen oletettua uutta valtaa päättää, mitä käyttäjät näkevät ja mitä eivät näe hakutuloksissa, tämä käsite on itse asiassa sekä Googlen koko lähtökohta että tarkoitus. Google – kuten monet muutkin hakukoneet – asettaa sisällön paremmuusjärjestykseen ja näyttää sen yli 200 muun tekijän kuin pelkän relevanssin perusteella, mukaan lukien alkuperämaa, aiempi selaushistoria ja sisällön tuoreus. Katso Algorithms, Google, http://www.google.com/insidesearch/howsearchworks/algorithms.html (viimeksi vierailtu 26.10.2014) . Google ei ole koskaan ollut puolueeton osapuoli, ja yhtiön päätökset vaikuttavat kaikkeen, mitä käyttäjät näkevät hakutuloksissa. Kriittinen kirjallisuus on huomattavan vailla analyysiä siitä, miksi tämä ylimääräinen päätöksentekokohta on niin paljon huonompi. jäljittää suoraan direktiivin käskyyn, jonka mukaan ”t on rekisterinpitäjän tehtävänä varmistaa, että noudatetaan”.49×49. Neuvoston direktiivi 95/46/EY, edellä alaviite 1, 1 artikla. 6, 40 kohta; ks. myös id. art. 12, 42 kohta (”Jäsenvaltioiden on taattava jokaiselle rekisteröidylle oikeus saada rekisterinpitäjältä: . . . tietojen oikaisu, poistaminen tai suojaaminen. . . .” (korostus lisätty)). Täytäntöönpanoa koskevien ohjeiden puute johtuu myös direktiivin laajasta ja epämääräisestä sanamuodosta.50×50. Esimerkiksi oikeus tulla unohdetuksi perustuu 12 artiklan b alakohtaan, jonka mukaan rekisteröidyt voivat pyytää tietojen poistamista, kun se on ”asianmukaista”, ja siinä annetaan ymmärtää, että luettelo poistamisperusteista ei ole tyhjentävä. Id. art. 12(b), 42 kohta. Vielä vähemmän hyödyllistä on se, että 14 artiklan a alakohdassa sallitaan vastalauseet ”pakottavista perustelluista syistä”, ja siinä lähes velvoitetaan tapauskohtaiseen tarkasteluun sitomalla vastalauseen pätevyys rekisteröidyn ”erityistilanteeseen”. Id. art. 14(a), 42 kohta. Vaikka tuomioistuin olisi voinut ottaa aktiivisemman roolin ohjeiden antamisessa, se noudatti kohtuullista oikeudellista pidättyvyyttä antaessaan Googlen laatia toimivan testin parametrit itse.

Kriitikkojen kyvyttömyys paneutua täysin direktiivin ja päätöksen taustalla oleviin yksityisyyden suojaan liittyviin arvoihin on estänyt heitä osallistumasta täysipainoisesti poliittiseen keskusteluun. Euroopan unionin neuvosto harkitsee parhaillaan uutta tietosuoja-asetusta51×51. Ks. ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (yleinen tietosuoja-asetus), COM (2012) 11 final (25.1.2012), http://ec.europa.eu/justice/data-protection/document/review2012/com_2012_11_en.pdf . jossa paitsi vahvistetaan myös laajennetaan EU:n tuomioistuimen lausunnossa esitettyjä oikeuksia.52×52. Ks. lakivaliokunnan mietintö, edellä alaviite 33, ¶ 30 (jossa todetaan tyrmistyneenä, että asetuksessa säädettäisiin ”oikeudesta tietojen poistamiseen” paitsi rekisterinpitäjiä myös kaikkia kolmansia osapuolia vastaan); Euroopan komissio, edellä alaviite 18, kohdat 2-4 (jossa mainostetaan sitä, että asetuksella (1) varmistetaan, että ”Euroopan ulkopuolisten yritysten on tarjotessaan palveluja eurooppalaisille kuluttajille sovellettava eurooppalaisia sääntöjä”, id. kohdassa 2, (2) siirtyy todistustaakka yrityksille, jotka todistavat, että tiedot on säilytettävä, id. kohdassa 3, ja (3) määrätään sakkoja yrityksille, jotka eivät noudata sääntöjä, id. kohdassa 4). Hyökkäämällä lausuntoa vastaan tunnustamatta täysin direktiivin ja asetuksen taustalla olevia arvoja arvostelijat häviävät keskustelun yksityisyyden suojan puolustajille: ehdotettu toimenpide nauttii laajaa kannatusta suuressa osassa Eurooppaa, ja se on jo hyväksytty Euroopan parlamentissa.53×53. Asetusta ehdotettiin alun perin vuonna 2012, ja Euroopan parlamentti hyväksyi sen vuonna 2014, ja se voidaan hyväksyä lopullisesti jo vuoden 2014 lopulla tai vuoden 2015 alussa. EU:n lainsäädäntöprosessin päivitykset, Wilson Sonsini Goodrich & Rosati, LLP, http://www.wsgr.com/eudataregulation/process-updates.htm (viimeksi vierailtu 26.10.2014) . Todellinen keskustelu ei koske sitä, mitä on jo päätetty, vaan sitä, mitä on vielä tulossa; jos kriitikot toivovat voivansa muuttaa sisällöllistä lopputulosta, heidän on siirrettävä huomionsa toissijaisista oikeudellisista ja poliittisista argumenteista niihin perusarvoihin, jotka ovat vaakalaudalla.