Harold Ickes oli julkisten töiden hallinnon (Public Works Administration, PWA) hallinnoija vuosina 1933-1939 ja sisäasiainministeri vuosina 1933-1946. Hän oli merkittävä New Deal -hankkeen liikkeelle paneva voima, moitteettoman rehellinen ja suvaitsematon kansalais- ja ihmisoikeusloukkauksia kohtaan. Hän oli myös tulinen ja ärhäkkä johtaja, ja riidanhaluisen luonteensa vuoksi hän antoi muistelmilleen nimen The Autobiography of a Curmudgeon.
Harold LeClair Ickes syntyi Pennsylvanian Blairin piirikunnassa 15. maaliskuuta 1874 Jesse Ickesin ja Martha McCunen lapsena, ja hän oli toinen pariskunnan seitsemästä lapsesta. Nuori Ickes kasvoi köyhyydessä, hänen isänsä oli tarkkaamaton ja hän oli hieman sisäänpäin kääntynyt. Kun Harold oli kuusitoistavuotias, hänen äitinsä kuoli, ja hän muutti yhdeksänvuotiaan sisarensa Amelian kanssa Chicagoon Ada-tädin ja Felix-sedän luokse. Siellä Harold työskenteli setänsä apteekissa ja kävi Englewoodin lukiota. Opettaja Agnes Rogersin vahvan tuen turvin hän sai hyviä arvosanoja, hänestä tuli luokan puheenjohtaja, hän paransi julkista puhettaan ja kirjoittautui lopulta Chicagon yliopistoon. Valitettavasti yliopisto ei ollut miellyttävä kokemus. Vaikka hän suoritti kandidaatin tutkinnon vuonna 1897, lukukausimaksut ja noiden vuosien taloudellinen rasitus jättivät pysyvät arvet. Myöhemmin hän arveli, ”…että koulutuksestani maksamani hinta oli liian korkea ja että jos minun pitäisi tehdä se uudelleen, en ryhtyisi siihen.”
Yliopiston jälkeen Ickes alkoi työskennellä sanomalehtireportterina ja päätyi Chicago Tribune -lehteen. Näinä vuosina 1898-1902 hän kiinnostui voimakkaasti politiikasta. Tämän jälkeen Ickes suoritti oikeustieteen tutkinnon Chicagon yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja läpäisi asianajajatutkinnon vuonna 1907. Hän ei kuitenkaan pitänyt lakimiestyötä kiinnostavana ja harjoitteli sitä vain harvoin. Vuonna 1911 hän avioitui Anna Wilmarth Thompsonin kanssa, ja seuraavana vuonna hän aloitti poliittisen uran. Seuraavien kahden vuosikymmenen aikana hän edisti ja työskenteli ”republikaanien, Bull Moosersin, riippumattomien republikaanien, LaFollette-progressiivisten ja New Deal -demokraattien” kanssa. Valitettavasti Anna Thompson kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1935; Ickes meni myöhemmin naimisiin Jane Dahlmanin kanssa.
PWA:n hallinnoijana Ickes valvoi tuhansien suurten infrastruktuurihankkeiden rahoitusta eri puolilla Amerikkaa, mukaan lukien sillat, padot, lentokentät, sairaalat ja valtatiet . Hän oli innokas julkisten töiden puolestapuhuja, joka korosti niiden monia suoria ja epäsuoria hyötyjä työllisyydelle, talouden elpymiselle ja aluekehitykselle. Sisäministerinä hän oli vastuussa myös monista New Dealille kriittisistä valtion virastoista, kuten Bureau of Reclamationista, National Park Servicestä, Office of Indian Affairsista ja Division of Territoriesista .
Ickes puolusti päättäväisesti vähäosaisia, uhriksi joutuneita ja rodullistettuja. Sisäministerinä hän auttoi poistamaan CCC:n (Civilian Conservation Corps) tukihenkilöstön palkkaamisjärjestelmän, joka koski vain valkoisia, ja työskenteli Amerikan intiaanireservaattien olosuhteiden parantamiseksi. Toisen maailmansodan aikana hän ehdotti, että natseja pakeneville juutalaispakolaisille annettaisiin turvasatama Neitsytsaarilla tai Alaskassa, ja kun japanilaisamerikkalaiset lähetettiin internointileireille, hän kuvaili politiikkaa ”sekä tyhmäksi että julmaksi” ja kirjoitti presidentti Rooseveltille, että leirit tekivät ”tuhansista hyvää tarkoittavista ja lojaaleista japanilaisista vihaisia vankeja”.
Ickes kuoli 3. helmikuuta 1952 77-vuotiaana, ja hän jäi henkiin toiselle vaimolleen ja heidän kahdelle lapselleen, Harold M:lle ja Elizabeth Janelle, sekä kahdelle edellisestä avioliitostaan syntyneelle lapselle, pojalle Raymondille ja adoptiotyttärelle Francesille. Presidentti Harry Truman ylisti Ickesiä seuraavasti: ”Kansakunta on menettänyt ainutlaatuisen hahmon amerikkalaisessa julkisessa elämässä… Hän oli suoraselkäinen ja peloton, aina uskollinen yleiselle edulle… Hän oli todellinen patriootti ja monipuolinen kansalainen, jonka poismeno jättää kansalliseen elämäämme tyhjiön, jota ei ole helppo täyttää”. Nykyään amerikkalaiset käyttävät yhä tuhansia Harold Ickesin valvonnassa rakennettuja infrastruktuurihankkeita.
Lähteet: (1) T.H. Watkins, Righteous Pilgrim: The Life and Times of Harold Ickes, 1874-1952, New York: Henry Holt and Company, 1990, s. 11-58. (2) Ibid., s. 58-93. (3) Ibid., s. 94, ja ks. seuraava huomautus. (4) ”Harold Ickes Dead at 77; Colorful Figure in New Deal,” New York Times, 4. helmikuuta 1952. (5) Ks. esimerkiksi Public Works Administration, America Builds: The Record of PWA, Washington, DC: U.S. Government Printing Office, 1939. (6) Ks. esim. ”Annual Report of the Department of the Interior, 1936”, Washington, DC: U.S. Government Printing Office, 1936. (7) Ks. huomautus 1, s. 537, 642-643, 672-673 ja 792-793. (8) Ks. huomautus 4.