Varhaisen rhythm & bluesin ja doo wopin maailmassa Hank Ballard oli maanläheisyyden määritelmä. Vaikka Ballard sai vaikutteita korkeatehoisista gospel-lauluryhmistä, hänen musiikkinsa Midnighters-yhtyeen kanssa ei olisi voinut olla aihepiiriltään diametrisemmin vastakkaista: hänen sanoituksensa olivat täynnä rivojakin kaksimielisyyksiä, jotka jättivät vain vähän mielikuvituksen varaan, ja työnsivät rajaa sille, mitä pidettiin hyväksyttävänä 50-luvulla. Hänen laulunsa kiellettiin joskus radiossa, mutta se teki hänestä vain entistä suuremman jukebox-suosikin mustan yleisön keskuudessa. Ballardin kova, rytmikäs tyyli oli myös aliarvostettu vaikutus R&B:n raaempaan puoleen, erityisesti nuoreen James Browniin; lisäksi hänen sävellyksestään ”The Twist” — jonka Chubby Checker levytti hitiksi — tuli yksi rock& rollin historian suurimmista hiteistä.

Hank Ballard syntyi 18. marraskuuta 1927 (syntymätietojensa mukaan) Detroitissa, mutta muutti pienenä lapsena Bessemeriin, AL:n osavaltioon isänsä kuoleman jälkeen. Siellä hän alkoi laulaa kirkossa ja kun hän palasi Detroitiin 15-vuotiaana, hän ryhtyi perustamaan doo wop -yhtyettä työskennellessään Fordin liukuhihnalla. Samoihin aikoihin laulajat Henry Booth ja Charles Sutton olivat perustamassa doo wop -yhtyettä nimeltä Royals, jossa kuulemma esiintyivät aikoinaan myös Jackie Wilson ja tuleva Four Top Levi Stubbs; lopulta siihen kuuluivat myös laulajat Lawson Smith ja Sonny Woods sekä jylhä kitaristi Alonzo Tucker. Aluksi Sonny Til & the Oriolesin pehmeää tyyliä kopioiva Johnny Otis löysi Royalsin vuonna 1952 ja teki sopimuksen Federal Recordsin kanssa. Kun Hank Ballard korvasi Smithin vuonna 1953, yhtye omaksui kuitenkin Ballardin lukuisten omaperäisten sävellysten ja Clyde McPhatterin vaikutteiden mukaisesti karkeamman, hevimäisemmän soundin. Ballardin ensimmäinen levytys yhtyeen kanssa oli vuoden 1953 ”Get It”, joka pääsi R&B-listan kärkikymmenikköön, mutta vasta seuraavan vuoden räväkkä ”Work With Me Annie” rikkoi yhtyeen (he muuttivat nimensä Midnightersiksi samoihin aikoihin välttääkseen sekaannukset Five Royalesin kanssa). ”Work With Me Annie” oli R&B-listan kärjessä ja melkein popin Top 20:ssä, vaikka monet radioasemat kieltäytyivät lähettämästä kappaletta. Se innoitti useita vastauslevyjä, ja Midnighters tuli itse mukaan kilpailuun jatko-osilla ”Annie Had a Baby” (toinen R&B-listan ykkönen) ja ”Annie’s Aunt Fannie”. He saivat myös toisen suuren menestyksen Ballardin kirjoittamalla ”Sexy Ways” -kappaleella, joka lujitti heidän mainettaan R&B:n riskialttiimpana esiintyjänä.

Kun ”Work With Me Annien” vauhti kuitenkin hiipui, Midnighters näytti olevan neuvoton, miten se saataisiin takaisin. He viettivät lähes kolme ja puoli vuotta ilman toista suurta hittiä, ja heidän onnensa laskiessa tapahtui lukuisia henkilövaihdoksia. Lawson Smith palasi Suttonin tilalle, Norman Thrasher korvasi Sonny Woodsin, ja Tuckerin kitaristin paikan otti ensin Arthur Porter ja sitten Cal Green. Ballard yritti viedä vuoden 1958 sävellyksensä ”The Twist” Vee-Jaylle, joka kieltäytyi julkaisemasta heidän levyttämäänsä versiota; Federalin emoyhtiö King julkaisi sen Midnightersin R&B comeback-balladihitin ”Teardrops on Your Letter” B-puolena vuonna 1959. Silti ”The Twist” sai jonkin verran huomiota ja löysi faninsa American Bandstandin juontajasta Dick Clarkista, joka toi kappaleen Chubby Checkerin tietoisuuteen; loppu oli historiaa, sillä ”The Twististä” tuli ensimmäinen kappale, joka nousi listaykköseksi kahden täysin erillisen listakierroksen aikana. Ballard and the Midnighters hyötyi tästä näkyvyydestä, ja he saivat ensimmäiset Top Ten -singlensä vuonna 1960 kappaleilla ”Finger Poppin’ Time” ja ”Let’s Go, Let’s Go, Let’s Go”. Seurasi vielä muutama R&B-hitti, yleensä tanssipainotteisia kappaleita ”The Twistin” tapaan, ennen kuin lähde kuivui toisen kerran. Midnighters hajosi vähitellen ja Ballardista tuli sooloartisti. 60-luvun lopulla hän työskenteli pitkäaikaisen faninsa James Brownin kanssa, joka tuotti Ballardille useita singlejä 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa. Pitkän poissaolon jälkeen Ballard perusti Midnightersin uudelleen 80-luvun puolivälissä, ensin nais-, sitten miesyhtyeenä, ja alkoi jälleen kiertää. Vuonna 1990 Ballard sai ansionsa mukaan R&B-innovaattorina, kun hänet valittiin Rock & Roll Hall of Fameen. Kärsittyään useita vuosia kurkkusyövästä Ballard kuoli hiljaa kotonaan Los Angelesissa maaliskuussa 2003.