Edellyttäen, että hän palaa ensi kaudella, Iginla on tämänhetkinen aktiivinen johtaja tässä kategoriassa, joka jää NHL:ssä suhteellisen vähälle huomiolle. Hänen jälkeensä tulevat Zdeno Chara (5), Thornton (5) ja Corey Perry (4) – joilla kaikilla on NHL-peliaikaa vielä jonkin verran jäljellä.
Kiipeäminen Gordien listalla
Vaikka Chara ja Thornton eivät välttämättä lisää nykyisiä lukujaan Howen hattutemppujen osalta, Perry voisi jauhaa muutaman Gordien lisää.
Pojat kuten Brandon Dubinsky (4), Chris Stewart (3), Milan Lucic (3) ja Ryan Getzlaf (2) voisivat hypätä listalla ylöspäin.
Mutta pelaajat, jotka todennäköisimmin lisäävät hattutemppujensa määrää, ovat Simmonds ja Evander Kane.
Simmonds on vasta 28-vuotias ja hän on tehnyt 202 maalia ja 196 syöttöpistettä uransa 687 runkosarjaottelussa. Hän on myös lisännyt 901 jäähyminuuttia – mukaan lukien 53 runkosarjan tappelumäärää.
Kane ei ole paljon erilainen. Hänellä on 25-vuotiaana vielä paljon jääkiekkoa edessään. Hänellä on hyökkäävyyttä ja hän on merkkauttanut uransa 496 runkosarjaottelussa 157 maalia ja 143 syöttöpistettä. Hänen 589 jäähyminuuttiaan tuona aikana ei myöskään ole jäänyt huomaamatta. Hänellä on runkosarjassa 14 tappelusyöttöä, eikä hän varmasti ole vielä valmis.
Howen hattutempun kummallisuudet
Kun olemme puhuneet tupla- ja tripla-Gordieista, olemme puhuneet myös uran johtavista pelaajista ja siitä, mistä nimi on peräisin. Mutta emme ole vielä keskustelleet kertaluontoisista tapahtumista – Gordie Howen hattutempun kummallisuuksista.
On kaksi tapausta, jotka erottuvat, kun puhumme Howen hattutempun kertaluontoisista tapahtumista. Ensimmäinen oli jääkiekon versio triplatuplasta. Se tapahtui 9. huhtikuuta 1981. North Starsin ja Bruinsin välisessä pudotuspeliottelussa, jonka Minnesota voitti 9-6.
Pelissä kolme pelaajaa saavutti Howen hattutempun, kun taas kaksi näistä pelaajista päätyi taistelemaan toisiaan vastaan matkalla suoritukseen. Bryan Maxwell ja Bobby Smith saavuttivat molemmat hattutempun Minnesotalle, kun taas Bruinsin puolella Brad Park teki maalin, kolme syöttöpistettä ja taisteli samalla Smithin kanssa.
Toinen kummallisuus tapahtui 19. marraskuuta 2014. Tuossa ottelussa Steve Pinizzotto kutsuttiin Edmonton Oilersin toimesta kohtaamaan hänen entinen seuransa Vancouver Canucks. Kummallisuus oli se, että Pinizzotto teki uransa ensimmäisen NHL-maalin saavuttaessaan Gordie Howen hattutempun. Pinizzotto teki NHL-urallaan enää vain yhden maalin, 50 % Gordie-aste on varmasti korkein koskaan nähty.
Vaikka Pinizzotto ei olekaan se pelaajatyyppi, jonka mukaan tämä hattutemppu on nimetty, niin suurin osa Gordie-uransa johtavista pelaajista on sitä – jämäkkiä maalintekijöitä, mitä monet pitävät prototyyppisenä jääkiekkoilijana. Toki he eivät välttämättä lähde jäälle hakemaan Howen hattutemppua, mutta joka kerta kun he saavat sellaisen, pysähdymme ajattelemaan legendaa, joka kantaa nimeä.