maaliskuun 2014 numero

Gluteeni ataksia
By David Yeager
Today’s Dietitian
Vol. 16 No. 3 P. 16

Tutkimukset viittaavat siihen, että gluteeni voi aiheuttaa tämän harvinaisen mutta vakavan sairauden.

Dieetologit tietävät, että keliakialle on ominaista pysyvä suvaitsemattomuus gluteeniproteiinille. Monet eivät kuitenkaan tunne yhtä hyvin tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, että gluteeniyliherkkyys liittyy myös salaperäiseen neurologiseen tilaan, jota kutsutaan gluteeniataxiaksi.

Ataksia, sen lisäksi, että se liittyy gluteeniin, on tila, joka vaikuttaa aivoihin ja aiheuttaa tasapaino- ja koordinaatio-ongelmia. Joillekin sporadista ataksiaa sairastaville potilaille kehittyy etenevä sairaus, jolla on taipumus ilmaantua myöhemmin elämässä ja johon liittyy usein kävelyn poikkeavuuksia ja koordinaatio-ongelmia. Jos ataksia on idiopaattinen, uskotaan, että syynä voi olla immuunivaste gluteenille. Gluteeniataxiaa on kuitenkin erittäin vaikea diagnosoida, koska tällä hetkellä ei ole olemassa testejä, joilla se voitaisiin varmasti tunnistaa.

”Ei ole olemassa mitään ainutlaatuisia kliinisiä oireita, jotka erottaisivat gluteeniataxian muunlaisista ataksiatyypeistä”, sanoo tohtori Armin Alaedini, apulaisprofessori Columbian yliopiston lääketieteellisen keskuksen lääketieteen laitokselta, joka on erikoistunut autoimmuunisairauksiin. ”Potilailla esiintyy yleensä asteittain alkavaa kävelytaaksiaa, johon liittyy joskus perifeerisen neuropatian oireita. Termiä ’gluteenitaksia’ käytetään yleensä viittaamaan tapauksiin, joissa esiintyy tuntemattomasta syystä johtuvaa pikkuaivojen ataksiaa, joka tunnetaan myös nimellä sporadinen ataksia ja joka liittyy lisääntyneisiin gluteenivasta-aineiden antigliadiinivasta-aineiden pitoisuuksiin.”

Lisäksi asioita mutkistaa se, että vaikka joidenkin tutkimusten mukaan jopa 20 prosentilla sporadista ataksiaa sairastavista henkilöistä voi olla positiivinen testitulos antigliadiinivasta-aineiden suhteen, jopa 15 prosentilla henkilöistä, joilla ei ole ataksiaoireita, voi olla positiivinen testitulos myös antigliadiinivasta-aineiden suhteen, mikä viittaa siihen, että ataksian kehittymisessä on lisämekanismeja, sanoo Brent L. Fogel, MD, PhD, apulaisprofessori UCLA:n David Geffenin lääketieteellisen tiedekunnan (UCLA:n David Geffen School of Medicine) neurologian laitoksella. Aivan kuten potilas, jonka antigliadiinivasta-aineet ovat positiivisia, voi sairastaa keliakiaa tai olla sairastamatta sitä, positiivinen testi ei välttämättä tarkoita, että potilaalla on ataksia. Lisäksi on monia sporadista ataksiaa sairastavia potilaita, joilla ei ole gluteeniyliherkkyyttä. Monet Fogelin UCLA:ssa hoitamat potilaat ovat yli 50-vuotiaita, heillä on kävelyvaikeuksia ja heillä voi olla lievää neuropatiaa. ”Tämä kuvaa noin 70 prosenttia klinikalleni tulevista ihmisistä”, hän sanoo. ”On siis todella vaikea sanoa jonkun oireiden perusteella, että syy on gluteenitaksia.”

Fogel sanoo seulovansa rutiininomaisesti antigliadiinivasta-aineita, mutta törmää harvoin tapauksiin, joissa epäillään gluteenitaksiaa, mikä saattaa heijastaa vain UCLA:n klinikalla käyviä potilaita.

Looking Deeper
Lisätutkimusta gluteenin ja ataksian välisestä yhteydestä varten Columbian yliopiston ja UCLA:n tutkijat ja neurologit ovat aloittaneet tutkimuskokeilun, jossa arvioidaan gluteeniyliherkkyyden esiintyvyyttä yhdysvaltalaisessa populaatiossa, jolla on sporadista ataksiaa, verrattuna kontrolliryhmään. Tällä hetkellä tutkimukseen on ilmoittautunut yli 80 potilasta, ja rekrytointi kestää vielä muutaman kuukauden, Alaedini kertoo.

Tutkimuksen alettua analyysien tekeminen kestää noin vuoden. Vaikka on vaikea sanoa varmuudella, kuinka usein gluteeniyliherkkyys aiheuttaa ataksiaa, se saattaa olla yleisempää kuin lääkärit tietävät. ”Gluteeniyliherkkyys on yksi yleisimmistä syistä sporadiseen ataksiaan, jolla ei ole sukuhistoriaa, ja valitettavasti se on edelleen alidiagnosoitu”, sanoo lääketieteen tohtori Marios Hadjivassiliou, neurologian professori ja neuroinflammaatiotutkimuksen tutkimusaiheen vetäjä Sheffieldin yliopiston Sheffieldin sairaaloiden NHS-säätiön säätiön (Sheffield Teaching Hospitals NHS Foundation Trust) Sheffieldin yliopistossa Yhdistyneessä kuningaskunnassa. ”Tietoisuutta tämäntyyppisestä gluteeniyliherkkyyden neurologisesta ilmenemismuodosta on kiireellisesti lisättävä, koska tasapainokeskuksen vaurio voi ajan myötä olla peruuttamaton.”

Hadjivassiliou on lääkäri, joka löysi ja nimesi gluteeniataxian, ja pääkirjoittaja tutkimuksessa, jossa todettiin, että gluteeni on suurin yksittäinen yksittäinen syy sporadiseen idiopaattiseen ataksiaan.1 Sporadista idiopaattista ataksiaa sairastavilla potilailla oli huomattavasti todennäköisemmin positiivinen testitulos antigliadiinivasta-aineista kuin potilailla, joiden ataksia voitiin selittää muilla syillä.1,2 Vaikka vasta-aineet liitetään useammin keliakiaan, potilailla esiintyy harvoin ruoansulatuskanavan oireita.1,2 Hadjivassiliou suosittelee, että kaikki potilaat, joilla on sporadinen idiopaattinen ataksia, seulottaisiin antigliadiinivasta-aineiden varalta.

Jos potilaalla diagnosoidaan gluteeniataksia, hoitovaihtoehtoja on valitettavasti vähän. Alaedini sanoo, että joissakin tutkimuksissa immunomodulatorinen hoito iv-immunoglobuliinilla ja gluteeniton ruokavalio ovat osoittautuneet lupaaviksi. Tavallisesti kestää kuudesta kuukaudesta yhteen vuoteen, ennen kuin lääkärit voivat todeta ruokavalion tehokkuuden, Fogel sanoo. Jos potilaiden oireet eivät ole parantuneet tuossa ajassa, on epätodennäköistä, että syy on gluteenitaksia, hän sanoo.

Gluteeniton syöminen
Koska gluteenittoman ruokavalion noudattaminen voi olla potilaille haastavaa, lääkäreiden on tärkeää tehdä tiivistä yhteistyötä ravitsemusterapeuttien kanssa. Hadjivassiliou sanoo, että hyvä ravitsemusneuvonta on avainasemassa gluteeniataxian hoidossa. RD:t tarjoavat ratkaisevan tärkeää tukea potilaille, jotka siirtyvät gluteenittomaan ruokavalioon.

”Se on valitettavasti yksi vaikeimmista ruokavalioista, jossa ihmisten on vaikea pysyä, etenkin jos he ovat tottuneet tyypilliseen amerikkalaiseen ruokavalioon”, Fogel sanoo. ”On vaikea saada jotakuta siirtymään gluteenittomaan ruokavalioon ja pysymään siinä ilman ravitsemusterapeutin apua, joka auttaa häntä tekemään sen maukkaalla tavalla. Ihmiset eivät onnistu yksin. Emme laittaisi ketään tämäntyyppiselle ruokavaliolle ilman, että hänet otetaan mukaan ammattilaisen kanssa, joka voi auttaa häntä pysymään ruokavaliossa.”

Voidakseen helpottaa siirtymistä Marlisa Brown, MS, RD, CDE, CDN, konsultti, kokki ja Gluteeniton, vaivaton ja helppo gluteeniton -kirjan kirjoittaja, aloittaa kysymällä potilailta heidän ruokailutottumuksistaan. Kotona kokkaaminen on haastavaa, mutta se tarjoaa enemmän kontrollia ruokavalioon kuin ulkona syöminen. Brown auttaa potilaita muokkaamaan suosikkireseptejä ja ehdottaa gluteenittomia ruokia, jotka ovat samankaltaisia kuin ne, joista he jo nauttivat, jotta muutos ei ole liian äkillinen.

Brownen mukaan niille, jotka syövät useammin ulkona, suurin haaste on ristikontaminaation mahdollisuus. Jopa niinkin yksinkertainen asia kuin voi voi olla ongelmallinen riippuen siitä, miten sitä käsitellään. Brown antaa asiakkailleen ”turvallisia/ei turvallisia” -listoja ja ”kyseenalaistettavia elintarvikkeita” -listoja, ja hän suosittelee asiakkaita kyseenalaistamaan kaiken, mistä he ovat epävarmoja. Hän tarjoaa myös sellaisten ruokapaikkojen nimiä, joilla on hyvä maine gluteenittomien ruokien tarjoilusta. Hänen tuestaan huolimatta asiakkailla on edelleen vaikeuksia pitää kiinni gluteenittomasta ruokavaliosta.

”Yritän keskittyä asioihin, jotka tekevät heistä onnellisempia. Ainoa asia, joka joskus järkyttää heitä, on se, kun puhun siitä, että he eivät voi syödä lainkaan gluteenia”, Brown sanoo. ”Se on vaikeinta, että he eivät voi syödä edes murusia. Joku voi tarjota juustotarjottimen, mutta jos tarjottimella on keksejä, et voi syödä edes juustoa.”

Potilaiden valistaminen siitä, mitä pitää välttää, ulottuu myös ruokaostoksiin. Rachel Begun, MS, RDN, ruoka- ja ravitsemuskonsultti ja gluteeniin liittyvien häiriöiden asiantuntija, sanoo, että asiakkaista on tultava innokkaita etikettien lukijoita, jotta gluteenin poistaminen onnistuu. Gluteenia käytetään monenlaisissa tuotteissa, joten ravitsemusterapeuttien on tärkeää valistaa asiakkaita siitä, miten gluteeni havaitaan pakatuista elintarvikkeista, hän sanoo.

Kolme gluteenia sisältävää viljaa ovat vehnä, ruis ja ohra, mutta vain vehnä on pakkausmerkinnöissä korostettava, koska se on myös merkittävä allergeeni. Begun sanoo, että Food Allergen Labeling and Consumer Protection Act -laki edellyttää, että merkittävät allergeenit on korostettava pakkauksissa. Koska allerginen reaktio eroaa autoimmuunireaktiosta, ruista, ohraa ja gluteenia ei kuitenkaan tarvitse tuoda esiin. Gluteenittomuusmerkinnät ovat vapaaehtoisia.

Lisäksi asiakkaiden on oltava varovaisia kauran suhteen, Begun sanoo. Kaura ei sisällä gluteenia, mutta usein se saastuu gluteenilla sadonkorjuun, kuljetuksen ja valmistuksen aikana.

”Suositukseni kenelle tahansa gluteenittomalla ruokavaliolla olevalle on, että ruokavalio keskitetään luonnostaan gluteenittomiin elintarvikkeisiin, koska ne ovat monia niistä elintarvikkeista, joita muutenkin edistämme terveellisessä ruokavaliossa, kuten hedelmiä ja vihanneksia, vähärasvaisia maitovalmisteita, vähärasvaisia lihapaloja, kasvipohjaisia proteiineja, kuten papuja, pähkinöitä ja siemeniä, ja luonnollisesti kokonaisia gluteenittomia viljalajikkeita”, Begun sanoo. ”Sertifioidut gluteenittomat tuotteet tarjoavat ylimääräisen suojakerroksen, jolla varmistetaan, että ne ovat gluteenittomia eikä niissä ole ollut ristikontaminaatiota.”

– David Yeager on freelance-kirjailija ja päätoimittaja, joka asuu Royersfordissa, Pennsylvanian osavaltiossa.

1. Hadjivassiliou M, Grünewald RA, Sharrack B, et al. Gluten ataxia in perspective: epidemiology, genetic susceptibility and clinical characteristics. Brain. 2003;126(3):685-691.

2. Hadjivassiliou M, Grünewald RA, Chattopadhyay AK, et al. Clinical, radiological, neurophysiological, and neuropathological characteristics of gluten ataxia. Lancet. 1998;352(9140):1582-1585.