N-asetyyli-L-kysteiini (NAC) auttaa täydentämään solunsisäistä glutationia, joka on elintärkeä solun sisäinen antioksidantti.* NAC:n molekyylipaino on pieni, ja se imeytyy hyvin suun kautta. NAC on glutationin esiaste, jota on käytetty terapeuttisissa käytännöissä jo useiden vuosikymmenten ajan.1,2,3 Sitä on pitkään käytetty tukemaan tervettä limakalvotuotantoa tietyillä potilasryhmillä ja tukemaan maksan toimintaa.*1,2 Viime aikoina kliinisissä tutkimuksissa on raportoitu NAC:n käytöstä vapaiden radikaalien poistaja-aineena erityisesti silloin, kun glutationin täydennystä näyttää tarvittavan.*1,2 Kuten tieteellisessä tutkimuksessa, näyttöä syntyy hypoteesin molemmille puolille. Tämä muistuttaa usein sitä, että mekaanisen vaa’an kummallekin puolelle lisätään asteittain painoja. Näin ollen viittaamme joskus ”todisteiden painoon”, kun päättelemme, mitä tieteellisten artikkeleiden ja mielipiteiden enemmistö tällä hetkellä on. NAC ei ole erilainen. Lisääntyvä todistusaineisto tukee sen roolia terveissä glutationitasoissa*, mutta kaikki tutkijat eivät ole tulleet samaan johtopäätökseen.

Pienessä tutkimuksessa (n=6) kirjoittajat päättelivät, että N-asetyylikysteiini ei onnistunut vähentämään matalan tiheyden lipoproteiinien hapettumista terveillä koehenkilöillä.*4 Osallistujille annettiin NAC:ta suun kautta annoksella 1,2 grammaa päivässä 4 viikon ajan, jonka jälkeen annosteltiin annosteluna 2,4 grammaa päivässä 2 viikon ajan.4 NAC:lla ei ainoastaan ollut vaikutusta LDL:n alttiuteen hapettumiselle, vaan kokoveren glutationin pitoisuus väheni koehenkilöillä, jotka nauttivat sitä, ja hapettuneen glutationin pitoisuus nousi, mikä viittaa siihen, että NAC toimii pro-oksidanttina käytetyssä annoksessa.*4

Vaikka on olemassa runsaasti näyttöä siitä, että glutationin alhaiset pitoisuudet johtavat lipidiproteiinien hapettumisen lisääntymiseen, ja siitä, että NAC:lla on merkitystä terveen glutationin pitoisuuksissa,* niin myös siitä, että se on tärkeä osa terveiden glutationitasojen ylläpitämisessä,* niin tämäkään ei tukenut tätä oletettua NAC:n vaikutusta.2,4. Koska tulokset eivät välttämättä vastaa nykyistä käsitystä, on tärkeää arvioida menetelmää tarkemmin. Tutkimuksessa käytettiin terveitä, normolipidemiaa sairastavia henkilöitä, eikä siinä annettu muita tietoja osallistujien valinnassa käytetyistä sisäänotto- tai poissulkukriteereistä. Pienen otoskoon vuoksi tulokset eivät ole yleistettävissä. Lisäksi tutkimuksessa ei otettu huomioon mitään liitännäismuuttujia, jotka olisivat voineet vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin. Esimerkiksi vain kokoverestä mitattiin glutationia, joten plasman ja erytrosyyttien pitoisuuksien välisten suhteiden ymmärtämistä ei ole selvitetty. On tärkeää huomata, että glutationi on enemmänkin järjestelmä kuin tietty taso. Elimistö käyttää eri tilanteissa erilaisia oksidatiivisia ja reduktiivisia tiloja. Kun glutationin saatavuus soluissa on vähentynyt, hapen aineenvaihduntatuotteiden, kuten superoksidin, vetyperoksidin ja hydroksyyliradikaalien, detoksifikaatio on nopeusrajoitettua. Koska NAC on tiolirikas aine, sillä on potentiaalia olla vuorovaikutuksessa tiettyjen reaktiivisten hapetuslajien kanssa ja muodostaa juuri näitä samoja happimetaboliitteja.

Yksi teoria NAC:n mahdollisista ristiriitaisista vaikutuksista voi olla se, että yhden aineen, vapaita radikaaleja pelastavat yhdisteet voivat aiheuttaa hapetusstressiä. Tämä on havaittu beetakaroteenin, E-vitamiinin ja C-vitamiinin yhteydessä.5,6,7 Tässä pienessä näytteessä voidaan ajatella, että tiolipitoista NAC:ta annettiin tarpeettoman suuri annos. Tässä kohtaa menetelmät muuttuvat mielenkiintoisiksi. Tutkijat ilmoittivat, etteivät he havainneet mitään muutosta yksittäisessä hapettumisen merkkiaineessa eli hapettuneessa LDL:ssä neljän viikon jälkeen, kun he olivat käyttäneet 1200 mg:aa päivittäin, joten he kaksinkertaistivat annoksen. Glutationitasoja ei kuitenkaan raportoitu, eikä ole selvää, mitattiinko niitä. Lukija joutuu miettimään, olivatko glutationitasot jo pienentyneet tätä annosta käytettäessä vai havaittiinko koko veren glutationitasojen pieneneminen vasta suuren annoksen jälkeen. Tämän tiedon tunteminen olisi kliinisesti hyödyllistä pienestä otoskokosta huolimatta. Lisäksi vain yhden merkkiaineen arviointi on hyvä yksittäisessä tutkimuksessa, mutta se ei ole yhtä arvokas kliinisesti.

Uudemmista tutkimuksista saatiin ristiriitaisia tuloksia NAC:n käytöstä. Eräässä tutkimuksessa tarkasteltiin yli 100 artikkelia ja todettiin, että NAC:n vapaiden radikaalien puhdistusaktiivisuus voi johtua sen nopeasta reaktiosta vapaiden radikaalien kanssa sekä pelkistyneen glutationin palautumisesta.*2 Toisessa tutkimuksessa todettiin NAC:n lisäävän verihiutaleiden sisäisiä glutationitasoja ja vähentävän reaktiivisia happilajeja in vitro.*2 Toisessa tutkimuksessa todettiin NAC:n vähentävän tehokkaimmin verihiutaleiden ja monosyyttien välistä konjugaatiota potilailla, joiden verihiutaleiden glutationi oli vähiten tyhjentynyt, ja potilaat, joiden verihiutaleet olivat lähtötilanteessa täynnä glutationia, eivät hyötyneet NAC-hoidosta eivätkä verihiutaleiden glutationin pitoisuudet nousseet.*2 Glutationin pitoisuudet plasmassa saavuttavat huippunsa kuuden tunnin kuluessa annostelusta.8

N-asetyyli-L-kysteiinin (NAC) empiirinen käyttö on usein titrausta. Annosta suurennetaan, kunnes vaikutus havaitaan, ja sitten sitä pienennetään. Liiallinen NAC aiheuttaa pahanhajuista ilmavaivaa, ja lääkärit pienentävät usein annosta tämän vaikutuksen kumoamiseksi. Tämä mahdollistaa hoidon yksilöllistämisen. NAC:ta käytetään myös empiirisesti yhdessä muiden hivenaineiden kanssa koko glutationijärjestelmän tukemiseksi sen sijaan, että se tarjoaisi vain esiasteaineita.

1. Lasram MM, Dhouib IB, Annabi A, El Fazaa S, Gharbi N. A review on the possible molecular mechanism of action of N-acetylcysteine…. Clin Biochem. 2015 Nov;48(16-17):1200-8.
2. Rushworth GF, Megson IL. N-asetyylikysteiinin nykyiset ja mahdolliset terapeuttiset käyttötarkoitukset: Tarve muuntamiseen solunsisäiseksi glutationiksi antioksidanttisten hyötyjen saavuttamiseksi. Pharmacol Ther. 2014 Feb;141(2):150-9..
3. Elbini Dhouib I, Jallouli M, Annabi A, et al. A minireview on N-acetylcysteine… Life Sci. 2016 Mar 2. 2016 Mar 2. pii: S0024-3205(16)30152-7.
4. Kleinveld HA, Demacker PNM, Stalenhoef AFH. N-asetyylikysteiinin epäonnistuminen matalan tiheyden lipoproteiinien hapettavuuden vähentämisessä terveillä koehenkilöillä. Eur J Clin Pharmacol. 1992;43(6):639-42.
5. Palozza P, Serini S, Di Nicuolo F, Piccioni E, Calviello G. Prooxidant effects of beta-carotene in cultured cells. Mol Aspects Med. 2003 Dec;24(6):353-62.
6. Kontush A, Finckh B, Karten B, Kohlschütter A, Beisiegel U. Antioksidantti- ja prooksidanttiaktiivisuus alfa-tokoferolista ihmisen plasmassa ja matalan tiheyden lipoproteiinissa. J Lipid Res. 1996 Jul;37(7):1436-48.
7. Carr A, Frei B. Toimiiko C-vitamiini pro-oksidanttina fysiologisissa olosuhteissa? FASEB J. 1999 Jun;13(9):1007-24.

Bridgeman, MME, Marsden M, MacNee W, Flenley DC, Ryle AP. Kysteiini- ja glutationipitoisuudet plasmassa ja bronkoalveolaarisessa huuhtelunesteessä N-asetyylikysteiinihoidon jälkeen. Thorax. 1991 46;39-42.